Tietämättä kaikkia ysityiskohtia on vaikea sanoa varmuudella olisiko missään kohtaa onnistunut.
Mutta ennakoimalla se olisi voinut onnistus. Silloin kun fortum rahoitti 8MRD:lla Uniperia ni olis pitäny ottaa hc vakuuksia eli käytännössä nuo voimalat. Sen jälkeen olis ollu helppo antaa uniperin kaatua. Ja jos kaatumisella olisi voinut edes uhata Saksaa ni neuvotteluissa olis saatu paljon parempi lopputulos.
Tukea haettiin valtiolta, sillä sen riskin ottaminen, että Uniper olisi kaatunut olisi vaatinut valtion täyden tuen. Tulihan sitä tukea: Pari tekstaria.
Saksan valtio ei olisi missään olosuhteissa päästänyt Uniperia kaatumaan. Suomalaiset rahoittivat saksalaisten maakaasua miljardeilla, koska tätä ei haluttu ymmärtää.
Tilanne ei ollut toivoton. Se pelattiin erittäin huonosti.
Mutta kun ei ennakoitu.
Mitä neuvotteluvalttia Fortumilla oli enää siinä vaiheessa, kun 8 miljardia oli jo sidottu?
Ei mitään.
Vaikka sitä että Fortum pääomistajana olisi todennut jo keväällä että tappiolla myyminen loppuu nyt. Force majeure -pykälä välittömästi käyttöön, saksalaisille asiakkaille hinnan korotukset. Jos tämä ei käy niin hanat kiinni, myynti kannattamatonta, ajamme uniperin konkurssiin.
Saksa ei siihen olisi suostunut. Heidän olisi ollut pakko ehdottaa jotain.
Valtio pääomistaja on täydellisen epäonnistunut Fortumiin liittyen kaikissa toimissaan.
Fortumilla ei ole ollut mitään mahdollisuutta nostaa kaasun hintaa Saksassa. Uhkailuilla ei olisi ollut mitään vaikutusta, vaan ehkä päin vastoin. Saksan käsissä hinnan nosto.
Ajatus siitä, että Uniper olisi lähtenyt katkomaan asiakkailtaan kaasun saantia on käsittämätön. Vaikea uskoa, että kukaan Suomalainen poliitikko olisi edes vitsillä lähtenyt vihjailemaan tälläistä Saksalaisille. Vaikutukset olisi olleet lähinnä hyvin negatiiviset poliittisissa suhteissa. Lehdistö ja kansa olisi kyllä kohissut asiasta.
Eikä Uniper olisi ikinä katkoja toteuttanut.
Miksi näin? Pääomistaja voidaan siis pakottaa tekemään raakaa turskaa? Kyseessä on Force Majeure tilanne. Eihän tämmöistä tilannetta ole ikinä ollut.
Entä jos Gazpromin terminaaliin olisi pudonnut meteoriitti?
Olisiko siltikin pitänyt myydä halpaa kaasua asiakkaille 5-10 vuotta vaikka sitä kaasua ei ole enää olemassa?
Kyllä suomessa vastaavassa tilanteessa sen takahikiän muorinkin kk lasku olisi noussut 500%.
Miksi maksamme saksalaisten perseilystä?
Kylmästi oltaisiin voitu ajaa Uniper konkurssiin. Tuolla 8mrd vieraan pääoman ehtoisella sijoituksella olisi Fortum ollut luultavasti konkurssipesän suurin velkoja ja sitä kautta voinut vaatia itselleen Ruotsin vesi- ja ydinvoimat. Saksa puolestaan ei olisi missään tilanteessa päästänyt Uniperia konkurssiin ja Fortumilla oli tuo kortti kädessään ennen kuin päästettiin Saksa osaomistajaksi. Se on totta, että tässä jälkimmäisessä neuvottelussa saavutettiin paras mahdollinen lopputulos mutta koko homma kustiin ensimmäisissä neuvotteluissa.
Melkoista kehäähän tämä keskustelu näköjään kiertää, kun yritetään etsiä syyllisiä Uniper-keissiin. Osakemarkkinat katsovat kuitenkin eteenpäin ja arvioivat sitä, mikä on Fortumin omaisuuserien arvo tällä hetkellä(tärkeimpänä varmaan Venäjän omistusten kohtalo) ja mitkä ovat yhtiön näkymät tästä eteenpäin. En malta kuitenkaan olla kirjoittamatta paria huomiota noista vastuukysymyksistä, mutta lupaan pyhästi, että ainakin tässä ketjussa asia jää osaltani tähän.
Poliittinen johto Suomessa vaihtuu, mutta yritysjohtajat jatkavat matkaansa, tässä @OldFeki jo aiemmin jakamassa jutussa https://www.is.fi/politiikka/art-2000009119035.html pitkäaikainen kokoomusvaikuttaja avaa sanaisen arkkunsa ja aivan oikein kiinnittää huomiota katastrofin alkuunpanijoihin. Sinänsä soisin mielelläni poliitikkojen kommenttien eristämisen ihan tuonne politiikka-ketjuun, mutta kun tälle tielle näköjään on lähdetty niin:
“Huomiota on herättänyt se, ettei Fortum tehnyt ennen Uniper-kauppaa due diligenceä, jolla tarkoitetaan ennen yrityskauppaa tehtävää liiketoiminnan läpivalaisua.”
“Sen kokemuksen perusteella, mikä Lundmarkilla ja Baldaufilla on ollut, he ovat tehneet uskomattoman mokan, kun he ovat jättäneet vaatimatta due diligencen tekemistä ostettavasta kohteesta, Lehti jyrähtää.”
Tämä Ylen MOT-ohjelman juttu puolestaan valaisee sitä, että joku tuolla Fortumissa jyräsi, kun Uniper-kaupasta päätettiin: Fortumin sisäpiirissä oli epäilyjä Uniper-kaupasta – riskit kasvoivat, kun Venäjältä haettiin kovaa tuottoa Jokainen voi tietenkin miettiä itse tykönään, mitkä tahot pystyvät yrityksessä jyräämään, tuskin ainakaan toimitusjohtajan tai hallituksen puheenjohtajan yli on kävelty, koska tällöin ainoa oikea ratkaisu olisi eroaminen tehtävästä.
Nämä jaot ihan nyt vaan siksi, että kyllä niitä syntipukkeja ehkä kannattaisi etsiä oikeasta osoitteesta, vaikka se joillekin Nokia-omistajille voikin olla hieman häiritsevää, vaikuttavathan sekä Baldauf että Lundmark vastaavissa tehtävissä nykyään Nokiassa. En nyt kuitenkaan ole siirtämässä keskustelua Nokia-ketjuun, kun en edes omista kyseistä osaketta tällä hetkellä ja siellä jo heinäkuussa kokonaista kahdella-kolmella viestillä sivuttiin asiaa eikä siinä nähty mitään ongelmaa.
Loppukaneettina voitaneen kuitenkin todeta, että ilman Vladimir Vladimirovitšia emme olisi tilanteessa, jossa hyvinkin tuskallinen asioiden jälkipuinti ja jopa -viisastelu on käynnissä. Joka tapauksessa tuota Uniperin yksipuolista sitoutumista kaasutoimituksiin ihmeteltiin Fortum-ketjussa jo kuukausia sitten, nyt sitten on selvinnyt syykin eli due dilligencen tekemättä jättäminen aikanaan, kun Fortumilla oli kiire ostaa enemmistöosuus Uniperista, koska huhu ostoaikeista oli vuotanut markkinoille(Schäfer ja kumppanit!?)
Olipa outo kommentti – en nyt ihan ymmärrä, miksi minun Nokia-sijoittajana pitäisi etsiä Fortum-jupakan syntipukkeja Nokiasta. Tai miten Nokia tähän ylipäänsä liittyy. Lundmark ja Baldauf ovat tehneet Nokiassa toistaiseksi hyvää työtä. Ei valittamista edes Lundmarkin Kalifornian kakkoskodista. 
Ei yksittäinen poliitikko tietenkään koko poliittista vastuuta kanna eikä useankaan poliitikon vaihtuminen vuosien saatossa vaihda omistajaohjauksen suuntaa. Fortumista tuli energia- ja ulkopolitiikan pelinappula vuosikymmenten aikana. Kyse on pitkistä suuntaviivoista, joita valtio-omistaja tekee tai jättää tekemättä.
Energia- ja ulkopolitiikan sotkeminen pörssiyhtiön johtamiseen on kuitenkin ihan eri asia kuin se, miten Uniper-sotkussa epäonnistuttiin. Fortumin nykytilasta on vastuussa Sanna Marin ja istuva hallitus, jonka ansiosta Uniper annettiin Saksalle ilman korvausta. Lehtitietojen mukaan Saksalla oli Suomeen verrattuna moninkertainen miehitys virkamiehiä Uniper-ongelmaa ratkomassa. Siellä oltiin varmasti tyytyväisiä siitä, että Suomen valtio lähti Uniperin miljarditakauksiin Fortumin kautta “tekstarimeiningillä” ilman sitovaa vastiketta ja siitä, miten koko sotku ratkottiin tavalla, jolla saksalaisen veronmaksajan taakka pystyttiin minimoimaan suomalaisen veronmaksajan omaisuudella.
Mielestäni Fortumin kohdalla on todella vaikea katsoa sijoittajana tulevaisuuteen ilman, että miljardien veloissa olevan yhtiön likapyykki pestään kunnolla. Fortum on niin syvällä suomalaisessa energiatuotannossa, että jokainen meistä maksaa Fortumin ja poliitikkojen miljardimokista vielä vuosia.
Fortumista pitää tehdä jäätävän tylsä ja yksinkertainen lypsylehmä. Sellainen ettei poliitikot tai poliittisesti valittu johto pysty sössimään sitä.
Ja kun Venäjästä päästään irti niin sellainen Fortum aika pitkälti on. Ja oma 10 senttiä tähän hetkeen on että nykykurssi on varsin houkutteleva vaikka venäjältä saataisiin 0 eur. Uskon kuitenkin että sieltä saadaan 1-2 MRD mikä on tietenkin naurettavan vähän mutta sellaista se sota on että omaisuuksia menetetään.
JA jos Venäjän toiminnot myydään ennen kevättä ni osinkokin pysynee samana.
Ehkä hyvä muistaa muutama pointti.
A. Yrityskaupan alkumetrit
Fortum osti 2017 vajaalla 4 miljardilla pörssifirma Uniperin osakkeita EON:ltä, eka ostos vajaa puolet osakkeista. Sittemmin 25% lisää jollain kolmella miljardilla. Uniper veti herneen nenään ja alkoi sabotoida yrityskaupan toteutumista. Tuli ns vihamielinen yritysvaltaus jossa ostettava firma ei ole innostunut ns yhteistyöstä.
Uniper oli kuitenkin tuore pörssifirma (EON) ja Fortum on kehunut että oli niin kattavaa ja tuoretta tietoa että varsinaista Due Diligenceä ei tarvittu.
Joku voi tietenkin kysyä mitä tietoa siellä sitten oli? Risk managementtia Uniper harrasti, ja määrittelee riskinsä kinkatun dokun s114 hyvin pieniksi.
No Fortumin resurseilla varmaan enemmänkin on pengottu, mutta emme tietenkään sitä näe ainakaan ennen totuuskomissiota että mitä löysivät ja mitä johtopäätöksiä tekivät, mihin perustuen. Uniper itse ei riskejään kovin isoksi kvantifioinut ainakaan ao dokussa s114.
B. Omistajuus
Fortum on omistanut Uniperia jo vuosia. Voi perustellusti kysyä mitä Fortum on tehnyt kaasuriskin eteen. Putki Venäjältä olisi voinut mennä kaputt vaikka tulipalossa, ekoterrorismissa jne jos ei Venäjän agressiivisuuteen asti usko riittäisikään. Ainoa tapa Uniperin pysyä kannattavana oli kuitenkin Norstreamin kaasuvirta, ei tässä mittakaavassa mikään muu reitti. Puuttuiko Force Majeure toimitussopimuksista? Mitä ilmeisemmin. Miksi ei reagoitu? Jne. Miksi Fortum ei tiedottanut riskeistään kunnolla?
Fortumin ajatus mitä ilmeisimmin oli, että ostetaanpa Uniper ja pilkotaan siitä kaasuliiketoiminta irti, niin että tulevaan Fortum-konserniin jää vesivoima ja ydinvoima. Ja juuri tämä Fortumin koko kaupan ydinidea oli sellainen juttu, että se ei kerta kaikkiaan käynyt Uniperin johdolle ja ammattiyhdistykselle.
Baldaufilla oli Nokian Bochumin tehtaasta käytännön kokemusta saksalaisesta lainsäädännöstä ja saksalaisen ammattiyhdistyksen kanssa toimimisen vaikeudesta. Sitä taustaa vasten on aivan käsittämätöntä, että Fortum lähti nurkkaamaan Uniperiä.
Olen täysin samaa mieltä. Ehkäpä jostain muisteloista selviää tulevaisuudessa kuka oikeastaan veteli päätöksissä naruista. Baldauf:in ei kokeneena Saksan tuntijana ja hallitusammattilaisena olisi pitänyt sortua niin riskialttiiseen strategiaan, kuin mihin Fortum kytkettiin.
Fortumin strategiset päätökset kuuluvat hallitukselle, joten toimivaa johtoa ei voi oikeastaan syyttää strategian toteuttamisesta. Se on sen tehtävä.
Vuonna 2014 Fortumin 8 vuotta kestänyt investointiohjelma Venäjällä oli loppusuoralla ja toimitusjohtaja Tapio Kuula kertoi keväällä tapahtuneen sähkönsiirtoliiketoiminnan myynnin “lisäävän merkittävästi Fortumin strategista liikkumavaraa ja antavan yhtiölle poikkeuksellisen hyvät lähtökohdat omistaja-
arvon kasvattamiseen.”.
Koomista näin jälkikäteen, eikö?
Fortumin hallintomalli silloin, kun strategiaa olisi pitänyt viimeistään tarkastella uudestaan (2014) näytti tältä:
Yhtiöllä oli (ja on varmasti vieläkin) myös riskivaliokunta, joka seuraa mm. yhtiön riskienhallintajärjestelmien tehokkuutta ja koostuu yhtiöstä riippumattomista asiantuntijoista.
Valtio-omistajan ohjaus on ollut jotenkin harmaa alue Fortumissa. On täysin selvää, että valtio oli useassa kohtaa vahvasti mukana Fortumin liiketoiminnan “edistämisessä” ja siitä on jopa todisteita. Tämä tapahtui ilman paikkaa Fortumin hallituksessa. Ilmeisesti ns. “sidosryhmävaikuttamisen” kautta. Venäjä-riskiä vähäteltiin poliittisessa kentässä lähes kautta linjan. Erityisesti vahvoilla demarivaikuttajilla oli lujat energiapoliittiset siteet Venäjälle niin Suomessa kuin Saksassakin.
Eiköhän tästä vielä kuulla tulevina vuosina, kun asianosaiset voivat siitä avoimemmin puhua.
Verkoista saaduille rahoilla haluttiin hakea isoa onnistumista. En voi olla uskomatta etteikö valtio olisi ollut mukana ainakin hiljaisesti hyväksymässä tätä valittua strategiaa. Miljardiostot on aina riski. Varmaan Fortumille sopivaa ostettavaakin on ollut vähän. Ihan relevantti vaihtoehto olisi ollut vaan jakaa rahat ulos mutta ymmärrän hyvin että tämä ei varmaankaan johdon mielestä ollut mielenkiintoista ja saivat isot omistajat uskoteltua että riskin hakeminen on oikea suunta.
Isoimmat virheet on silti tehty toimeenpanossa. Uniper olisi pitänyt pohjustaa paremmin ja saada haltuun nopeammin. Riskit olisi pitänyt ymmärtää ja purkaa nopeammin. Ja kun kakka osui tuulettimeen olisi emoyhtiövakuuksille pitänyt saada betonin lujaa vakuutta. Uniperin johdonhan pitäisi nyt jo olla Fortumin valitsemaa eli heiltä olisi pitänyt saada tulitukea mutta ei ilmeisesti saatu vaan olivat saksan valtion leirissä koko ajan. Eli olisiko sitten nimityksissä tehty virheitä.
Venäjän osalta pläni pohjautui tietty siihen että Venäjä kehittyisi myönteiseen markkinatalous suuntaan. Näin ei käynyt mutta uskon että hetken aikaa ikkuna oli auki että niin olisi voinut käydä. Jopa 2014 krimin valtauksen jälkeen. Jälkiviisastelut siitä että koko ajan on tiedetty että Venäjä menee tähän nykyiseen suuntaan on jokseenkin hölmöjä.
Paska reissu - tulihan tehtyä.
Samaa mieltä, mutta vuoden 2014 jälkeen investointiohjelmaa jatkettiin eikä se loppunut missään vaiheessa, kunnes Ukrainassa kosahti. Sitä on vaikea ymmärtää tai selittää.
Riskit olisi siis pitänyt minimoida jo vuonna 2014. Näin ei tapahtunut vaan investoinnit jatkuivat entisellään. Sitä ei voi ohittaa olankohautuksella.
Sit voitais mennä jälkiviisasteluista eteenpäin…
Sanokaapa joku fiksu, miten Fortumin tulos suhtautuu sähkön hintaan? Jos esim sähkön hinta tuplaantuu talvella, niin paljonko tulee viivan alle lisää
Fortumin tulos kasvaa, kun sähkön hinta nousee.
Hauska vastaus mutta hetken pohdittuani lkysymys on ihan relevantti.
Suojauksia taisi olla 80% johonkin 30 eur MWh loppuvuodelle. Loppu 20% menee markkinahinnalla ja vaikka nyt viikko onkin ollut ennätyshalpaa ni luulis että keskihinta tulee olemaan 20% osuudelle vähintään tuplat tuosta 30 eur/MWh.
No jos olisin analyytikko ni kyllä tota vois excelissä vähän simuloida.
Esim outokummussa yritys on itse kertonut miten ferrokromin hinnan kehitys vaikuttaa kurssiin. Nokia on kertonut peukalosäännön miten dollarin kurssi vaikuttaa.
Kyllä fortum tai analyytikot voisi sen laskea auki miten esim 10 eur muutos suuntaan tai toiseen MWh:n osalta vaikuttaa fortumissa viivan alle.
(Vedin ulkomuistista luvut kun postaan puhelimella mutta jos niissä on virhettä ni pointti aukeaa varmaan silti)
Kyllä se hinnan vaikutus on yleisesti tiedossa, löytyy tästäkin ketjusta moneen otteeseen.
“Fortumille sähkönhintaliikkeessä yksi euro / megawattitunti aiheuttaa vuositasolla noin 45 miljoonan euron tulosvaikutuksen ilman suojauksia”
