Fortumin ajatus mitä ilmeisimmin oli, että ostetaanpa Uniper ja pilkotaan siitä kaasuliiketoiminta irti, niin että tulevaan Fortum-konserniin jää vesivoima ja ydinvoima. Ja juuri tämä Fortumin koko kaupan ydinidea oli sellainen juttu, että se ei kerta kaikkiaan käynyt Uniperin johdolle ja ammattiyhdistykselle.
Baldaufilla oli Nokian Bochumin tehtaasta käytännön kokemusta saksalaisesta lainsäädännöstä ja saksalaisen ammattiyhdistyksen kanssa toimimisen vaikeudesta. Sitä taustaa vasten on aivan käsittämätöntä, että Fortum lähti nurkkaamaan Uniperiä.
Olen täysin samaa mieltä. Ehkäpä jostain muisteloista selviää tulevaisuudessa kuka oikeastaan veteli päätöksissä naruista. Baldauf:in ei kokeneena Saksan tuntijana ja hallitusammattilaisena olisi pitänyt sortua niin riskialttiiseen strategiaan, kuin mihin Fortum kytkettiin.
Fortumin strategiset päätökset kuuluvat hallitukselle, joten toimivaa johtoa ei voi oikeastaan syyttää strategian toteuttamisesta. Se on sen tehtävä.
Vuonna 2014 Fortumin 8 vuotta kestänyt investointiohjelma Venäjällä oli loppusuoralla ja toimitusjohtaja Tapio Kuula kertoi keväällä tapahtuneen sähkönsiirtoliiketoiminnan myynnin “lisäävän merkittävästi Fortumin strategista liikkumavaraa ja antavan yhtiölle poikkeuksellisen hyvät lähtökohdat omistaja-
arvon kasvattamiseen.”.
Koomista näin jälkikäteen, eikö?
Fortumin hallintomalli silloin, kun strategiaa olisi pitänyt viimeistään tarkastella uudestaan (2014) näytti tältä:
Yhtiöllä oli (ja on varmasti vieläkin) myös riskivaliokunta, joka seuraa mm. yhtiön riskienhallintajärjestelmien tehokkuutta ja koostuu yhtiöstä riippumattomista asiantuntijoista.
Valtio-omistajan ohjaus on ollut jotenkin harmaa alue Fortumissa. On täysin selvää, että valtio oli useassa kohtaa vahvasti mukana Fortumin liiketoiminnan “edistämisessä” ja siitä on jopa todisteita. Tämä tapahtui ilman paikkaa Fortumin hallituksessa. Ilmeisesti ns. “sidosryhmävaikuttamisen” kautta. Venäjä-riskiä vähäteltiin poliittisessa kentässä lähes kautta linjan. Erityisesti vahvoilla demarivaikuttajilla oli lujat energiapoliittiset siteet Venäjälle niin Suomessa kuin Saksassakin.
Eiköhän tästä vielä kuulla tulevina vuosina, kun asianosaiset voivat siitä avoimemmin puhua.
Verkoista saaduille rahoilla haluttiin hakea isoa onnistumista. En voi olla uskomatta etteikö valtio olisi ollut mukana ainakin hiljaisesti hyväksymässä tätä valittua strategiaa. Miljardiostot on aina riski. Varmaan Fortumille sopivaa ostettavaakin on ollut vähän. Ihan relevantti vaihtoehto olisi ollut vaan jakaa rahat ulos mutta ymmärrän hyvin että tämä ei varmaankaan johdon mielestä ollut mielenkiintoista ja saivat isot omistajat uskoteltua että riskin hakeminen on oikea suunta.
Isoimmat virheet on silti tehty toimeenpanossa. Uniper olisi pitänyt pohjustaa paremmin ja saada haltuun nopeammin. Riskit olisi pitänyt ymmärtää ja purkaa nopeammin. Ja kun kakka osui tuulettimeen olisi emoyhtiövakuuksille pitänyt saada betonin lujaa vakuutta. Uniperin johdonhan pitäisi nyt jo olla Fortumin valitsemaa eli heiltä olisi pitänyt saada tulitukea mutta ei ilmeisesti saatu vaan olivat saksan valtion leirissä koko ajan. Eli olisiko sitten nimityksissä tehty virheitä.
Venäjän osalta pläni pohjautui tietty siihen että Venäjä kehittyisi myönteiseen markkinatalous suuntaan. Näin ei käynyt mutta uskon että hetken aikaa ikkuna oli auki että niin olisi voinut käydä. Jopa 2014 krimin valtauksen jälkeen. Jälkiviisastelut siitä että koko ajan on tiedetty että Venäjä menee tähän nykyiseen suuntaan on jokseenkin hölmöjä.
Samaa mieltä, mutta vuoden 2014 jälkeen investointiohjelmaa jatkettiin eikä se loppunut missään vaiheessa, kunnes Ukrainassa kosahti. Sitä on vaikea ymmärtää tai selittää.
Riskit olisi siis pitänyt minimoida jo vuonna 2014. Näin ei tapahtunut vaan investoinnit jatkuivat entisellään. Sitä ei voi ohittaa olankohautuksella.
Hauska vastaus mutta hetken pohdittuani lkysymys on ihan relevantti.
Suojauksia taisi olla 80% johonkin 30 eur MWh loppuvuodelle. Loppu 20% menee markkinahinnalla ja vaikka nyt viikko onkin ollut ennätyshalpaa ni luulis että keskihinta tulee olemaan 20% osuudelle vähintään tuplat tuosta 30 eur/MWh.
No jos olisin analyytikko ni kyllä tota vois excelissä vähän simuloida.
Esim outokummussa yritys on itse kertonut miten ferrokromin hinnan kehitys vaikuttaa kurssiin. Nokia on kertonut peukalosäännön miten dollarin kurssi vaikuttaa.
Kyllä fortum tai analyytikot voisi sen laskea auki miten esim 10 eur muutos suuntaan tai toiseen MWh:n osalta vaikuttaa fortumissa viivan alle.
(Vedin ulkomuistista luvut kun postaan puhelimella mutta jos niissä on virhettä ni pointti aukeaa varmaan silti)
En muistanutkaan, että kirjoitin noin kriittiseen sävyyn lähemmäs kolme vuotta sitten. Vähän kevyempikin ote olisi riittänyt. Toisaalta, en nyt ihan väärässäkään ollut ja linja on pitänyt.
Jos nyt katsoo tulevaisuuteen menneiden virheiden sijaan (ja toivottavasti niistä oppineena), Fortum on isojen muutosten edessä. Uniper ja Venäjä ovat kohtapuoliin osa yhtiön surkeinta historiaa ja niin ovat myös aika pienelle huomiolle jääneet useat pohjoismaiset divestoinnit, joilla seulana vuotavaa kassaa on paikattu.
Mitä seuraavaksi? Joku peräänkuulutti tylsää Fortumia, joka maksaa vain osinkoja. Kuinka houkutteleva sijoituskohde sellainen Fortum olisi? Miten Fortum voisi lisätä markkinaosuuttaan tai kasvattaa businestään keskittymällä vain Suomeen ja Suomen sähkömarkkinaan – tai edes Pohjoismaiseen sähkömarkkinaan? Minkälaista tuottoa sijoittajalle tällainen Fortum tekisi?
Aika paljon kysymyksiä, joihin en yritä tässä yhteydessä vastata. Valtio pitäisi ainakin saada pois Fortumin ohjaksista. Ehkä niin tulee tapahtumaankin, sillä Fortumin kassa ei ole ainoa, joka vuotaa kuin seula. Nyt enemmän kuin koskaan.
Päivityksemme liittyy Fortumin julkaisemiin oikaistuihin vertailulukuihin ilman Uniperia, joiden perusteella teimme tarkennuksia lukuihin. Samalla teimme pieniä päivityksiä ennusteisiimme pääasiassa sähkön hinnan kehitykseen liittyen. Vaikka lukuihin tuli rakenteellisia muutoksia, isossa kuvassa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia. Fortumin osake on erittäin edullinen lähivuosien tuloksilla (2023e P/E 7x), jotka eivät kuitenkaan ole kestäviä. Merkittävimmät riskit liittyvät Venäjän liiketoimintaan sekä Uniper-järjestelyn toteutumiseen, mitä ennen jännitetään vielä vakuusvaatimuksia ja likviditeettiä.
Sitten olisi vielä Juhan kommentti Fortumista, joka on kaikkien luettavissa.
Toistamme Fortumille lisää-suosituksen 14,5 euron tavoitehinnalla. Päivityksemme liittyy Fortumin julkaisemiin oikaistuihin vertailulukuihin ilman Uniperia, joiden perusteella teimme tarkennuksia lukuihin. Samalla teimme pieniä päivityksiä ennusteisiimme pääasiassa sähkön hinnan kehitykseen liittyen. Vaikka lukuihin tuli rakenteellisia muutoksia, isossa kuvassa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia. Fortumin osake on erittäin edullinen lähivuosien tuloksilla (2023e P/E 7x), jotka eivät kuitenkaan ole kestäviä. Merkittävimmät riskit liittyvät Venäjän liiketoimintaan sekä Uniper-järjestelyn toteutumiseen, mitä ennen jännitetään vielä vakuusvaatimuksia ja likviditeettiä.
Tässä ihmetyttää ennen kaikkea sellainen yksityiskohta, että kun Fortumin johdossa kerran oli väkeä, jolla oli jo valmiiksi omakohtaista kokemusta Saksasta, ja laajemminkin ovat Helsingin sanomien mukaan Uniperin riskit tiedostaneet, niin mikä on se voima, joka ajoi tekemään ostot.
Hesarin jutun luettuani pidän selvänä, että Fortumin johto ja hallitus menee vaihtoon heti, kun pääomistaja on löytänyt uudet henkilöt.
Sijoittajana joudun jälleen hämmästymään. Kuinka yhtiöiden johto valehtelee ja peittelee totuutta. Nakertaa luottamustani kaikkien pörssiyhtiöiden johtajien puheisiin.
Toisaalta tämä vain vahvistaa omaa sijoitustapaani, jossa johdon puheet jätetään huomiomatta sijoituspäätöksiä tehtäessä
Hyvä artikkeli ja hienoa toimittajatyötä tehty että haastattelut on saatu.
Mun tulkinta oli silti aika erilainen. Riskiä on koko ajan käsitelty ja riski on päätetty ottaa. Sellaista se on. Edelleen kukaan ei varmuudella tiennyt että sota tulee ja kaasuntoimitukset päättyy. Miehitys on jo vaihtunut ja nykyiset rekijät (tj & hallitus) on saaneet asiat syliinsä edeltäjiltään. En ole täysin vakuuttunut että heidän vaihto olisi tässä tilanteessa järkevää.
Jotenkinhan tämä negatiivinen skenaario olisi silti pitänyt palomuurata paremmin eli että ei olisi ajauduttu näin pahaan kriisiin. Kyllä kai riskituottoja voi hakea mut pitäs olla parempi backup plän jos tavara osuu tuulettimeen.
Pääomasijoittajien ehdotukset kuulosti todella järkeviltä (ei mikään yllätys). Harmi ettei niihin ole tartuttu. Siitä voi artikkelin perusteella suoraan syyttää Lundmarkia mutta hän ei ole enää mukana.
Kaikenkaikkiaan pitäiskö tälle historialliselle jälkipyykille perustaa oma ketju ja tässä ketjussa katsoa enemmän nykytilannetta ja tulevaa?
Aika yksinkertaista tämä lopulta on (mielestäni). Tässähän oli sen hetkisen johdon näkökulmasta todella asymmetriset riskit heidän hyväkseen:
Sähköverkot oli myyty, jonka ansiosta kassa pullisteli ja poliitikot (valtio-omistaja) olivat varmaankin kiitollisuudenvelassa ja vähemmän todennäköisesti puuttumassa tuleviin suunnitelmiin.
Johdossa oli paljon kokeneita henkilöitä joilla tulevaisuuden uramahdollisuudet oli kyllä turvattu tapahtui mitä tahansa.
Jos riskit eivät olisi realisoituneet, olisi Uniperin onnistuneella transformaatiolla voitu nousta Suomen bisnesmaailman legendaarisimpien hahmojen joukkoon ja tienata aivan valtavasti.
Toki tuolloin vaikutti myös systemaattinen Venäläisen energiariippuvuuden aliarviointi kaikilla tahoilla jne.
Pitää tuo hesarin juttu vielä lukea huolella mutta selkeästi julkisuudessa on nyt vähätelty riskejä jotka silloin otettiin (aivan tietoisesti toisin kuin ehkä väitetty nyt).
