Oma ehdotukseni laadun ja yrityskulttuurin screenaamiselle:
- kasvava osakekohtainen liikevaihto ja tulos
- stabiili/paraneva kannattavuus (ROIC, EBIT-%)
- matala velkaisuus
- stabiili/pienenevä osakekanta, ellei sen kasvuun ole hyvää syytä
- jos yhtiö maksaa osinkoa, niin matala jakosuhde
- merkittävä johtoryhmän/perustajien omistus yhtiössä
Jos nuo kuusi kohtaa toteutuvat, niin ollaan jo hyvin oikeilla jäljillä. Kaikki ovat myös todennettavissa numeroin. Lisäksi voisi laadullisesti tutkia, että hyödyntääkö yhtiö kaikkia käytettävissä olevia pääoman allokointikeinoja tehokkaasti (epä/orgaaninen kasvu, velanotto/-takaisinmaksu, omien ostot, sopiva osingonjako). Usein tuppaa olemaan niin, että laatuyhtiöillä on ainakin lähes koko työkalupakki käytössä - terveisiä vain Helsingin pörssin mörnijäosastolle, jossa keinukytkin vaihtelee osingonjaon ja järkyttävien saksalaisfirmojen ostelun välillä.
Esimerkki ylläolevasta: Lifco AB, kenties se Euroopan kovin sarjayhdistelijä kymmenine yritysostoineen. Vimeiset viisi vuotta on edetty muuttumattomalla osakekannalla, ja pääomistaja Carl Bennet heiluttaa tahtipuikkoa enemmistöomistuksella. Liikevaihto on compoundannut yli 15 prosentin vuositahtia, joka on tasaisesti koostunut pienistä yritysostoista sekä orgaanisesta kasvusta niche-toimialoilla. Kun vahvaan kasvuun yhdistetään tasaisesti paraneva kannattavuus, niin EPS-kasvu hipoo 20 prosenttia vuodessa. Tase on pidetty väkivahvana, velan ja käyttökatteen suhde on noin 1,5 jatkuvasti. Lopuksi Lifcon osinkopolitiikka on sellainen, että sillä selvästi taataan pääomistajan ja johtoryhmän elintaso - mutta yhtiön kasvu menee silti etusijalle, ja siksi jakosuhde on matala. Jokainen Lifcon kurssikäyrän nähnyt tietää, että tällä reseptillä on pärjätty aika hienosti. Siitä vain peilaamaan, että miltä laadukas teollisuusyhtiö näyttää.
Kun asiaa miettii, niin kyllä mäkin näkisin kasvun täysin oleellisena osana laatuyhtiötä. Mitä teet laadukkaalla liiketoiminnalla, jos se ei tuota omistajalle keskimääräistä nopeammin kasvavia kassavirtoja? Varmasti löytyy niitäkin hitaan kasvun yhtiöitä, joilla on hirveät vallihaudat ja vahva markkinapositio, mutta voinko minä hyötyä siitä omistajana - siinä on se tuhannen taalan kysymys. Vaikeaahan sitä on ylituottoa saavuttaa omistamalla, jos tulos ei kasva ja voitonjako kasvaa vain jakosuhdetta nostamalla - jäljelle jää vain arvostus tuoton ajuriksi. Pahimmassa tapauksessa käy vielä niin, että maksat siitä yhtiön näennäisestä laadusta ihan järkyttävää ylihintaa - ja kas näin tuhoutuu pääoma, ja pääoma tuhoutuu näin! @Sijoittaja-alokas voisi etsiä huomisen haastatteluunsa käsiinsä sen kaverin, joka maksoi kolme vuotta sitten Koneesta 76 euroa osakkeelta (P/E 38!!!), ja kysellä että paljonko yhtiön huikea laatu on tuottanut hyvää mieltä. Hetki voi mennä, että nuo kertoimet sulavat siedettäviksi.
Hyvästä johtoryhmästä ja omistuksesta jo olikin puhetta, mutta mikään ei mun mielestä korvaa viestinnän seuraamista ja tulkintaa. Raportoinnissa on hyvä seurata, mitä johto tuo esille - Texas Instruments on erinomainen esimerkki: firma korostaa raporteissaan osakekohtaisen vapaan kassavirran kehitystä - ja pyörittää bisnestään sen mukaisesti ajoittain jopa kolminumeroisella ROIC:illa. Oman salkkuni kärkihevonen Fairfax taas painottaa, että firman tulee kestää aikaa ja että yhtiön olemassaoloa uhkaavia riskejä ei oteta:
We always look at opportunities but emphasize downside protection and look for ways to minimize loss of capital. […] We will never bet the company on any project or acquisition.
Pelkät numerot eivät näitä kerro, onneksi. Jos kertoisi, niin ei niitä huikeimpia sijoituscaseja tulisi saataville.