Tässä on tullut viime aikoina hajautettua salkkua hieman lisää. Ei kasvattamalla yhtiömäärää, mutta pudottamalla karvan verran suurimpia omistuksia inhimillisemmälle tasolle samalla tankaten pienempiä omistuksia lisää.
Yleensä ne suurimmat yhtiöt ovat niitä parhaiten nousseita ja bisneskin on todennäköisesti sujunut hyvin. Suurin haaste on välttyä “harsinnalta”, jossa laadukkaimmat puut kaadetaan ja jätetään susipuut jäljelle. Syytä on pitää huolen, että valtapuiden lomassa kasvaa elinvoimaisia lisävaltapuita, joista saa laadukasta tukkia tulevina vuosina. Niillä se tili tehdään!
Näin metsätaloudellisin termein ilmaistuna, mutta samahan pätee osakkeisiin
Samaa mieltä. Jos kursinousu johtuu kannattavasta ja laadukkaasta liiketoiminnasta osakkeiden myyminen ja rahojen siirtäminen huonolaatuisempiin yhtiöihin ei kuulosta kauhean fiksulta.Ainakaan, jos ideana on laatusijoittaminen laadukkaisiin yhtiöihin.
Metsätermein on hyvä pitää silmällä puiden keskinäistä kilpailuasetelmaa ja puiden terveyttä. Jos laadukas yhtiö joutuukin kilpailun muutosten takia altavastaajaksi ja varjoon tai puuhun iskee sienitauti voi olla hyvä reagoida asiaan ja luopua sijoituksesta.
Nokia oli yksi esimerkki tällaisesta - matkapuhelinbisnes alkoi kärsiä toden teolla kilpailusta ja yhtiön laatu alkoi rapautua, tällöin laatusijoittajan on hyvä siirtää varat laadukkaampiin yhtiöihin (vaikka tappiolla myyminen jollain 10-15 euron kurssilla kirpaisisikin).
Laadun rapautuminen harvoin romahduttaa kurssin nopeasti, pikemminkin ongelmat hiljalleen kasaantuvat, laatu laskee ja kurssi samalla hiljalleen laskee vuosikausia - siinä on ihan hyvin aikaa myydä. Warren Buffett sanoi hyvin aikoinaan, että vaikeiden ongelmien ratkaisemisen sijaan on parempi välttää vaikeita ongelmia. Etenkään isoja ongelmia ei kannata ostaa tieten tahtoen itsellensä. Tämä toki siis laatusijoittajan näkökulmasta katsottuna, esim. käänneyhtiösijoittaja käyttäytyy eri tavoin.
Ei minua varsinaisesti haittaa keventää noita nousukkaita mikäli tilalle saa ostettua edes kohtuullisen potentiaalin firmaa.
Voi olla hyvinkin todennäköistä, että rahaa jätetään tällöin niin sanotusti pöydälle, mutta mikäli salkun hajautusta saa tervehdytettyä ja riskiprofiilia laskettua niin pakkohan tuollekin on jokin hinta laskea
Piensijoittajalla on semmoinen kiva tilanne, että maailmassa kun on kymmeniä tuhansia listattuja yhtiöitä niistä löytyy kyllä riittävästi laadukkaita hajautetumpaankin salkkuun. Eri puolilta metsää löytyy laatupuita kyllä, kun jaksaa katsella vähän sinne sun tänne. Sikäli salkkuun on mahdollista ostaa hyvää laatua.
Minulla on viime aikoina ollut samanlaisia ajatuksia, haluaisin laskea osakepainoa (vaikka se onkin hyvin hajautettu, jonkun mielestä varmasti liiankin). Itse olen miettinyt juurikin kultaa, ehkä REIT:jä tai hyödykkeitä, korotkin mielessä. Aika vahvasti kuitenkin epäilyttää ja koitankin etsiä vahvistusta ajatukselle. Toistaiseksi heikolta vaikuttaa, mutta onhan esim. tämä Inderesin foorumi lähinnä osakesijoittamista koskevaa keskustelua. Haluasitko avata esim. kultasijoituksiasi tai löysitkö viestisi jälkeen jotain itsellesi sopivaa keinoa hajauttaa muihin omaisuusluokkiin?
Avataas ketjua. Tämä hajauttaminen aiheuttaa aina pohdiskelua myös itsellä. Itsellä sijoitukset suorissa osakesijoituksissa kahdeksan yhtiötä. Tällä hetkellä kun salkku 50 000e kieppeillä ei vielä paljoa stressaa, mutta pohtinut tilannetta jossa salkku olisi 500 000e kokoinen, niin miten sitten… Toisaalta taas laadukkaisiin firmoihin (suurikokoisiin) sijoittamalla saa aikamoinen tilanne olla suomessa, jos monet sakkaisi 80-99%. Luulisi maailmassa olevan aika iso kriisi, jolloin sijoituksillakaan liiemmin väliä?
Moderni portfolioteoria on imo todella hyvä pitää mielessä sijoittaessa. En näe ainakaan itse tuota turhana kokonaisuutena. Itsellä hajautus 20 small cap osakkeessa, joista osa halpoja verrokkeihin nähden, osa deep value -osakkeita. Kaikilla 20 osakkeella jäätävä tuottopotentiaali. Hajauttamisen tärkeys näkyy omassa sijoitusfilosofiassa, sillä itse pyrin minimoimaan tail riskien (esim. gap down open) aiheuttamat suuremmat laskut portfoliossa. Koskaan ei myöskään tiedä milloin se arvo purkautuu vai purkautuuko ollenkaan.
Hajauttamalla saa yhtiökohtaisen riskin minimoitua hyvin, jolloin altistutaan pitkälti vain markkinariskille. Hajauttamalla voidaan valita enemmän potentiaalisia osakkeita X poolista portfolioon, jolloin myös tuottopotentiaali kasvaa (koskaan ei tiedä minkä osakkeena arvo purkautuu ensimmäisenä. Enemmän osakkeita salkussa = suurempi mahdollisuus osua oikeaan). Ja onhan se alhainen volatiliteetti kaunista katseltavaa myös salkussa, kun portfolion graafi menee vakaasti ylöspäin ilman kovempia heilahduksia.
Muistetaan että hajauttaminen on myös kytköksissä omaan sijoitusstrategiaan. Jos tavoitteena on ostaa deep value -osakkeita, niin parempi ostaa enemmän kuin vähemmän. Jos vetää tarkan analyysin pohjalta ja seuraa aktiivisesti esim. 5-7 yhtiötä, niin mikä jottei. Sekin toimiva ratkaisu.
Itse sijoitan ulkomaille sijoitusrahastojen (ETF) kautta, on yksi kiinteistörahasto, teollisuusmaihin sijoittava rahasto, akkuteollisuuteen sijoittava rahasto, vesihuoltoon sijoittava rahasto ja automaatioon sijoittava rahasto.
Kotimaisissa osakkeissa 15-20 eri yhtiötä. Osa on perinteisiä osinkoyhtiöitä, osa on kasvuyhtiötä jotka ovat jo voitollisia ja sitten muutama kasvuyhtiö “kokelas”, joilla on haaveissa kasvaa kovaa, yritän seurata näiden riskisten yhtiöiden menoa tarkasti, että mikä niistä olisi se hevonen, johon kannattaisi satsata.
Onko tuo nyt ihan oikein? Potentiaalihan pysyy samana, koska vaikka todennäköisyys osumaan kasvaa, niin yhtiöön sijoitettu summa pienenee, jolloin saatu voittokin pienenee. Toisaalta näitä voittoja tulee sitten useampia.
Hajauttamallahan vain pienennetään tuottojen hajontaa (eli varianssia) lähemmäs painotettua keskiarvoa.
Hyvä huomio, hieman unessa tuli kirjoitettua niin sanavalinnat oli mitä oli. Avataan virkeämpänä asiaa uudelleen
En näe että hajauttaminen laskee tuotto-odotusta, koska salkkuun voidaan valita korkean tuotto-odotuksen osakkeita - isolla markkinalla hyviä fittejä löytyy yllin kyllin. Raja niissäkin voi tulla vastaan, mutta silloin tilannetta voi korjata vivuttamisella. Yhtiökohtaiset riskit on yksi helpoiten trimmattavissa olevista riskeistä, sen minimointi ei suoraan korreloi tuotto-odotuksen kanssa. Jos salkkua hajauttaa OMXH:ssa 10% Sampo, 10% Nokia jne., niin toki tuotot tod.näk painottuvat indeksin kanssa samoille pykälille.
Jos sijoitat 20 eri 15% tuotto-odotuksen firmaan, voit teoriassa odottaa samaa tuottoa kuin sijoittaessa yhteen firmaan, jonka tuotto-odotus on 15% vuodessa.
Yleensä suurimmat tuotot tehdään vain parilla osakkeella, jolloin hajauttamalla siihen osumisen todennäköisyys kasvaa. Kukaan tuskin on niin taitava, että osaa ennakoida tulevat tenbäggerit.
Lisäksi, 20 eri lapun joukossa on psyykkisesti helpompaa veivata omaa salkkua niin, että siirrät mönkään menneiden sijoitusten pääomat niihin missä hommat luistaa.
Yhtiökohtaiset riskit ja tail riskit on aika pahoja osuessaan kohdalle, mikäli salkusta löytyy vain muutama kohde. Toisaalta sijoitustyyli itellä on kuin boomerilla - systemaattinen tasainen nousu alhaisella keskihajonnalla on pitkän aikavälin tavoitteena. Pitää vain muistaa, että ei ole yhtä ja oikeaa strategiaa. Jokaisen salkku on hieman erityyppinen, joten strategioiden järkevyys (per salkku) vaihtelee myös sen mukaisesti
Ketjun aiheeseen liittyen, salkkuni on nyt edelleen todella kaukana hajautetusta salkusta. Tähän on monia syitä, joista yksi olennaisimmista on yhden yhtiön raju kurssinousu ja toisaalta muutamien yhtiöiden myynti, kun niiden osuudet olisivat taannoin yhden projektin takia tippuneet liian pieniksi. Salkku tällä hetkellä on:
Harvia 50%
PYN Elite 34%
Seligson Phoebus 16%
Eli puolet hajautettu rahastojen avulla ja toisella puolella vain yksi yhtiö. Minulla on menossa käteisen kerääminen yhtä (mahdollista) kevään antia varten, lisäksi kevättalvella tulee jonkinmoinen lisäys käteisvaroihin metsän myyntituloista. Niillä saa vähän oiottua salkkua.
Hyvin menestyneen yhtiön myyminen vain kurssinousun takia tuntuu vähän hölmöltä, niin kauan, kun yhtiö on loistava, en oikein tykkää kevennellä sitä. (Toki jos yhtiö alkaa rapautua laadullisesti niin sitten tilanne on eri).
Ehkä olennaisin havainto tässä on se, että ostohetkellä ei innostu ostamaan liian suurta siivua yhtä yhtiötä. Eli ostaa hyvin pieniä osuuksia ja/tai käyttää rahastoja/ETF:iä avuksi hajautuksessa. Tällöin yhden arvopaperin kova nousu ei vinouta salkkua, samoin kova lasku ei vinouta toiseen suuntaan.
Salkun rakentamisessa alkuvaihe ja sijoitussuunnitelma ovat hyvin tärkeitä, vuosikausien sijoittamisen jälkeen alkupäässä tehtyjä vinoumia ei ole niin helppo korjata.
Minusta käteinen pitää laskea salkun allokaation. Jos sinulla olisi 10% Harviaa ja 90% käteistä sen riskipaino olisi todella pieni vaikkakin voisit sanoa myöskin että on 100% Harviaa jos et laske käteistä painoihin.
Itse yksinkertaisena pidän myös osakkeen valinnan yksinkertaisena, tuo P/E luku voi olla kasvufirmalla korkeampi, kuin perinteisen alan firmalla. Omavaraisuusaste mieluummin yli 50-60%. Katson liikevaihto käppyrää, täytyy sojottaa koilliseen mieluummin jo pidemmältä ajalta, samoin kannattavuuden käppyrän täytyy mennä yläviistoon, kasvuyhtiöillä kannattavuus voi olla -merkkinen, mutta nousujohteinen. Katson ketkä ovat pääomistajat, jos listalta löytyy tunnettuja yksityissijoittajia se on hyvä merkki. Luen viisaampien arvioita ostettavasta yhtiöstä. Yritän järkeillä onko yhtiö niin sanotusti tulevaisuuden yhtiö. Perinteisissä yhtiöissä suosin osingonmaksajia. Jos huomaan, että väärä valinta, en epäröi myydä tappiollakaan osaketta pois. Jos olen tehnyt ostovalinnan, en epäröi ostaa. En ruodi yritystä liian kriittisesti, koska osto voi jäädä tekemättä, koska 100% firmaa ei vain ole olemassa.
Tuo on kyllä totta, tässä keskityin lähinnä osakkeiden hajautukseen. Itselläni on kahdenlaista käteistä:
Vararahasto ja lähiaikojen pakollisiin isoihin menoihin tarvittava raha
Osakemarkkinoille käytettävissä oleva raha (eli mitä jää yli 1. kohdan jälkeen)
Kumman mukaan käteispositio pitäisi laskea, se on sitten vähän makuasia. Kohta 1. vie tällä hetkellä suuren osan käteisestä, kohdan 2. osakkeisiin käytettävissä oleva summa on vielä varsin pieni, parin prosentin luokkaa.
Kohdan 1. varat ovat oikeasti pois osakkeisiin käytettävissä olevista rahoista, siksi itse keskityn kohdan 2. varoihin, jotka ovat hyvin pienet tällä hetkellä, mutta joihin kerään pieniä määriä kuukausisäästämällä ja talvella saan lisäksi metsän myyntituloja, joiden avulla saan kohotettua tuota summaa edes joten kuten järkeväksi. Ja se raha sitten menee jälleen osakemarkkinoille (en siis vieläkään ole oppinut tekemään taktista allokaatiota.)
Riippuu varmaan käsitetäänkö hajautuksella sitä miten riskinen salkku on vai miten todennäköisesti sillä saa indeksiä vastaavaa tuottoa/tappiota.
Suuri käteisen osuus vähentää riskiä, mutta ei se minusta lisää hajautusta.
Käteinen on allokaatio päätös siinä missä muutkin vaihtoehtoiset sijoitukset. Jos salkussa on 10% kultaa tai korkopapereita se lisää hajautusta. Jos on 10% käteistä se tekee aivan samaa. Käteisen nimellisarvo ei korreloi osakemarkkinoiden kanssa ja reaaliarvo saattaa lyhyellä aikavälillä jopa korreloida negatiivisesti.
Kuten @KalleH totesi, niin käteinen on allokaatiopäätös. Käytännössä käteinen pankkitilillä on sijoitus pankin tarjoamaan 0-duraatio velkaan eli sinä lainaat rahasi pankille saamatta vastineeksi tuottoa ja kannat kuitenkin riskin pankin vakavaraisuudesta ja takaisinmaksukyvystä sekä mahdollisesta inflaatiosta.
Katselin tuossa huvikseni Warren Buffetin salkunhoitoa. Berkshire Hathawaylla on $293 mrd arvosta osakkeita, joiden arvosta peräti 43% ($126 mrd) on Applessa. Siinä on melkoinen keskittäminen osakepuolella, toki johtuu pitkälti Applen arvonnoususta.
Berkshirellä on toki paljon muutakin, kuin nuo osakesijoitukset. Jonkinlaisen kokonaiskuvan saamiseksi vertasin Apple-position kokoa Berkshiren markkina-arvoon. Apple muodostaa n. 20% koko yhtiön arvosta, mitä voi pitää kyllä merkittävänä asiana tuollaisessa monialaisessa konglomeraatissa.
Buffett puhuu yksityissijoittajille laajan hajauttamisen puolesta mutta itse keskittää voimakkaasti. Eräässä puheessaan hän sanoi, että suurimman osan (99% tai yli) sijoittajista kannattaa hajauttaa hyvin laajasti (esim. S&P500-indeksirahastoon). Sitten niiden 1%, jotka tavoittelevat voittavansa kunnolla markkinat tulisi keskittää sijoituksensa, Buffett antoi ohjenuoraksi keskittyä kuuteen parhaaseen ideaan.
