Harvia on kiinnostanut minua pörssitaipaleensa alusta asti, mutta missään vaiheessa se ei ole onnistunut vakuuttamaan minua sijoittamiseen asti. Koska valloillaan tuntuu olevan liki yltiöpositiivinen kuva yhtiöstä, mitä arvostuskertoimetkin osaltaan heijastavat, ajattelin tiivistää hieman omia ajatuksiani siitä, miksi Harvia ei ole salkkuuni päätynyt, vaikka jo nykyisen kurssikehityksensä perusteella se olisikin paikkansa siellä ansainnut.
Yhtiö itse sanoutuu irti hokkuspokkuksesta, mutta mielestäni se on viimeisimmissä katsauksissaan tarjoillut juuri sitä. Liikevaihtohan on itsessään kasvanut vuodessa hyvin maltillisesti (arviolta noin 3–4 prosenttiyksikköä, viisaammat voivat täydentää AHS:n tarkan vaikutuksen) lukuun ottamatta AHS-yrityskauppaa, jolla Harvia osti nimenomaan liikevaihtoa (TÄSSÄ on kyseessä nimenomaan kognitiivinen vinouma, kun liikevaihdon räjähdysmäisen ponkaisun seurauksena luodaan mielikuva markkinoita huomattavasti nopeammasta kasvusta). Vaikka Q4 tuleekin olemaan totutun vahva, en usko sen olevan odotusten veroinen. Tämä perustuu esimerkiksi siihen, että jo Q3:lla osoittivat elpymisen merkkejä ne markkina-alueet, jotka olivat alkuvuonna ehkä hivenen odotettua vaisumpia. Kvartaalien keskinäiset korrelaatiot ovat melko voimakkaita, ja tottakai myös Harvian liiketoiminta on lopulta syklistä, vaikka hienoilla konsulttiyritysten tekemillä kuvaajilla annetaan pehmeämpää kuvaa asioiden seuraussuhteista. Itse en usko siihen, että 0,50 euroa tulisi tänä vuonna rikkoutumaan, ja tulevina vuosina alarivillä tuskin tullaan näkemään tämän vuoden kaltaisia loikkauksia. Hinnankorotusten onnistumisessa on kuitenkin omalta osaltaan auttanut suotuisa taloussykli ja kuluttajien luottamuksen pysyminen siedettävällä tasolla.
Capmanin lopullinen irtaantuminen oli nähtävissä oikeastaan jo heti Q3-raportin jälkeen, kun sen myötä arvostuskertoimet saatiin viriteltyä huippuunsa. Capmanin osalta Harvia onkin ollut erinomainen sijoitus, mutta samaa en vielä rohkenisi sanoa yleisellä tasolla. Analyytikkoja myöten hehkutetaan nyt Harvian laatua, vaikka loppujen lopuksi runsas vuosi on sijoittamisessa kovin lyhyt aika tehdä minkäänlaisia laadukkuuteen liittyviä päätelmiä. Kuten jo yllä mainitsin, olen myös hieman analyytikkoja skeptisempi lähiaikojen tuloskehityksestä, vaikka tällä hetkellä kaikki mittarit näyttävätkin (jopa suhteettoman) hyviltä. Käyttökate esimerkiksi on tällä hetkellä niin posketon (kun otetaan huomioon yrityskaupan vaikutus liikevaihtoon), että olisi mukavaa päästä näkemään, mitä kaikkea sen taustalla on. Segmenttikohtaisia tuloslukuja Harvia ei kuitenkaan raportoi, joten piensijoittajan on paha mennä sanomaan, onko jollakin kategorialla tässä toisia merkitsevästi suurempi vaikutus. En kuitenkaan ihmettelisi, jos seuraavien kvartaalien aikana kulut lisääntyisivät tuntuvastikin muun muassa ERP-järjestelmän uudistamisen myötä. Tämän asian eteneminen on ainakin itselleni jäänyt pimentoon, vaikka viime vuonna tehtävään oli haku auki. Toisaalta seuraamiseni on rajoittunut lähinnä kirjallisiin raportteihin, joten tästä on ehkä ollut puhetta muualla.
Melko optimistiselta kuulostaa myös se, että liikevoittoprosentti nousisi parissa vuodessa liki kahteenkymmeneen, kun kilpailu kuitenkin tulee kaikilla markkinoilla entisestään kiristymään. Pohjois-Amerikka lienee se Harvian kannalta suurin ja tärkein näytön paikka, ja sielläkin kilpailu on luonnollisesti kovaa, eikä saunatrendi lyö läpi tuosta noin vain hyggen ja kalsarikännien siivellä – se kun vaatii toteukseltaan melkoisesti muutoksia infraan. Liikevaihdollisesti en usko Pohjois-Amerikan tuottavan lähiaikoina kauheasti enempää hyvää, mutta kannattavuuden parantaminen on tietysti Harvian päätähtäin. Tämän toteutuminen jää nähtäväksi, mutta ainakaan omien kokemusteni mukaan Harvian brändi ei Pohjois-Amerikassa juuri näy eikä tunnu, vaikka yhtiö itse tietysti maalaileekiin itsestään mielikuvaa yhtenä Suomen vetovoimaisimmista vientibrändeistä. Pitkä matka on siihen, että yhden firman saunat, kiukaat ja kylpyläelementit erottuisivat brändillään massasta – paitsi ehkä niiden mielestä, jotka haluavat katsoa asiaa sinivalkoisten lasien läpi täällä pohjolan perukoilla.
Summa summarum: sauna- ja kylpylämarkkinan kasvu tulee varmasti jatkumaan tulevaisuudessa tylsän tasaisena, jokseenkin vakiona, ja Harvia käärii tästä oman osuutensa. Yrityskaupoilla sillä on totta kai mahdollisuus markkinaa nopeampaan kasvuun, mutta tähän liittyviä riskejä ei pitäisi väheksyä. AHS-yrityskaupan integraatio on vielä kesken, ja sen edistymistä ei ole tulosraporteissa tehty läpinäkyväksi. Piensijoittajaa todellisten lukujen avaaminen eri segmenteissä auttaisi suuresti ennusteiden tekemisessä, mutta ainakaan henkilökohtaisesti en anna tämän vuoden luvuille vielä tässä kohtaa kovin suurta painoarvoa. Vuosi 2020 tulee jo antamaan jonkinlaista osviittaa siitä, miten oikeassa tai väärässä olin. Olisin kuitenkin yllättynyt, mikäli tulosrivin kehitys jatkuisi samaan malliin, sillä brändillään Harvia pystyy hinnoittelemaan oman näkemykseni mukaan (ainakin toistaiseksi) hyvin harvassa maassa. Eihän tämä nyt sentään mikään Marimekko ole. Ennakoisinkin tulevina vuosina liikevoittoprosentin tasaantuvan kulujen ja kilpailun lisääntyessä 16:n kieppeille, mikä sekin olisi jo erinomainen saavutus yrityskauppa huomioiden.
En omista Harviaa enkä näillä arvostuskertoimilla ja riittämättömillä tiedoilla sen liiketoiminnan luvuista tule sitä omistamaan.
kohta saunaan 
