Selailin tuossa yksi ilta iltasaduksi koko Herantis-ketjun läpi, ja olen sen jälkeen tutkaillut myös vanhoja analyysejä ja uutisia. Oma ymmärrys firmasta, lääkekehityksestä ja alan kumppanuusmalleista on kasvanut pikkuhiljaa tämän lähes kolmen vuoden omistajuuden aikana, joten ketjun lukemisesta sai nyt enemmän irti (Disclaimer: ymmärrys on edelleen tasoa maallikko). Kirjoittelen hieman ajatuksiani auki, jos niistä on iloa muillekin, mutta lähinnä selkeyttämään omia ajatuksia. Mitään varsinaisesti uutta tietoa tässä postauksessa ei ole, lähinnä ajatusten ja tapahtumien koontia ja tulevaisuuden mahdollisuuksien pohdiskelua. Samoja asioita on aiemmin muutkin täällä avanneet. Pahoittelut sekä sekavasta että pitkästä postauksesta.
Ketjun keskustelun läpi lukiessa saa hyvin kuvan siitä, miten pitkä matka on oikeasti tultu 2018 loppuvuodesta, puhumattakaan koko yhtiön pörssitaipaleesta, tämän hetken tilanteeseen. Tuolloin kaikki oli hyvin paljon epävarmempaa. Käytännössä kaikki tutkimuksiin liittyvä uutisointi tuon jälkeen on ollut positiivista. Jokaisen faasin osalta on saavutettu niille asetetut tavoitteet, välillä jopa enemmän. Jokaisen onnistuneen tutkimuksen/faasin jälkeen todennäköisyys maaliin pääsystä kasvaa, tai vähintäänkin todennäköisyys kumppanuussopimuksen solmimiseen kasvaa. Toki samalla on kuitenkin lääketeollisuuden yrityksen kohdalla muistettava, että jokaisen uuden faasin myötä on aina mahdollisuus ‘epäonnistumiseen’.
Herantiksella on onneksi kaksi hevosta kisassa mukana (+xCDNF lisänä), joista molemmissa markkinapotentiaali on jo yksinään erittäin merkittävä. Yhtiön uusimman arvion mukaan Lymfactinin markkinapotentiaali on 600 M€, CDNF:n non-invasiivisella annostelulla 3 miljardia, xCDNF:n 5 miljardia. Kummallakaan yhtiön lääkeaihioista ei ole vielä kilpailua markkinoilla, sillä hoidot olisivat omilla aloillaan ensimmäisiä, jotka tähtäävät taudinkulkuun vaikuttamiseen. Lymfactin olisi maailman ensimmäinen sekundäärisen lymfaturvotuksen lääkehoito ja CDNF olisi ensimmäinen Parkinsonin taudin etenemisen vaikuttava hoito. Eri yhtiöillä voi olla kehitysputkessa tietenkin vastaavia. Yhtiön lääkeaihioilla on myös vahva patenttisuojaus.
CDNF ja xCDNF voivat toimiessaan soveltua myös muiden hermorappeumasairauksien hoitoon, joka nostaisi markkinapotentiaalin taas täysin uusille leveleille (tämä siis kaukana tulevaisuudessa).
Tutkimustuloksiin ja kumppanimalleihin liittyen Simulan kommentti 02/19 Herantis Pharma -ketju - #12 käyttäjältä Pekka_Simula ja sieltä poiminta
Yleisesti ottaen jos tutkimustulokset ovat lupaavia niin myös seuraavan tutkimuksen rahoittaminen helpottuu: hyvät tulokset voivat kasvattaa yhtiön arvoa merkittävästi, kansainvälisten pääomasijoittajien kiinnostus voi kasvaa, isojen lääkeyhtiöiden kiinnostus kumppanuussopimukseen voi kasvaa.
Jälkimmäinen on alalla nykyään hyvin tyypillinen malli: isot lääkeyhtiöt hakevat strategiaansa sopivia lääkeaihioita pieniltä kehitysyhtiöiltä. Sopimusrakenteita on erilaisia mutta yksi perusmalli on lisenssisopimus, jossa iso yhtiö ostaa pieneltä yhtiöltä kaupalliset oikeudet esimerkiksi tietylle alueelle (vaikkapa USA) ja maksaa vastineeksi esimerkiksi virstanpylväsmaksuja, royalty-maksuja ja/tai ottaa vastatakseen kehityskustannuksista jatkossa.
Osakkeenomistajan näkökulmasta eri malleissa on erilainen riskiprofiili: yhtiö voi esimerkiksi tyytyä pieneen allekirjoitusmaksuun ja maksimoida royaltit (jolloin yhtiölle jää edelleen merkittävä riski kehityshankkeen onnistumisesta), tai myydä koko lääkeaihion jolloin myös kaikki riskit siirtyvät ostajalle. Tai jotain siltä väliltä. Toimialalla, jolla tuotekehitysriskit ovat aina merkittävät, riskit tietysti hinnoitellaan paitsi osakkeen hinnassa myös kumppanuussopimuksissa. Mitään yksikäsitteistä vastausta tähän on valitettavasti vaikea antaa! Tietysti yleisesti ottaen voi ajatella, että jos markkina on hinnoitellut riskit suuremmiksi kuin mikä on yhtiön näkemys, yhtiön kannattaa ehkä pyrkiä kumppanuussopimukseen jossa riskejä jaetaan kumppanin kanssa.”
Lymfactinin osalta Faasin 2 tutkimustuloset, joita odotetaan julkaistavaksi Q1 aikana, tuovat jo erittäin merkittävää tietoa hoidon tehosta, ja samalla sen jatkotutkimus- ja kaupallistamistamismahdollisuuksista. Jos nämä tulokset todistavat hoidon tehon, kumppanuussopimuksen allekirjoittaminen voi olla lähellä.
Ymmärrän, että CDNF:n osalta muutos tutkimusstrategiassa syksyllä 2020 saattoi säikäyttää monia oletetun hillotolpan siirtymisestä kauemmas. Mutta, tätä ketjua ja analyytikoiden analyyseja lukiessa, on pakko todeta, että siirtyminen invasiivisesta annostelureitistä non-invasiiviseen, on varmasti pitkällä tähtäimellä paras ratkaisu, kuten yritys on itsekin viestinyt.
Tähän liittyen Simulan viesti tänne foorumille 03/2019 Herantis Pharma -ketju - #21 käyttäjältä Pekka_Simula
Toimenpide vaatii neurokirurgisen operaation eli on hyvin invasiivinen, ja vastaa aivojen syvästimulaatiolaitteen (DBS) asentamista. DBS-laitteita lienee asennettu Parkinson-potilaille noin 200 000 ja määrä kasvaa jatkuvasti, joten voi puhua rutiinioperaatiosta. Selvää tietysti on, että operaatio vaatii asiantuntemusta mikä rajoittaa markkinaa kehittyneisiin maihin. Näkemyksemme on että jos CDNF lunastaa lupauksensa tehokkuuden suhteen, toimenpide on hyvin perusteltavissa. Myös DBS:n päämarkkina on USA. Jos taudin etenemistä voidaan hidastaa, se on myös maksajien (esimerkiksi vakuutusyhtiön) etu: USA:ssa on laskettu, että Parkinsonin etenemisen pysäyttävä hoito - mihin CDNF tähtää - säästäisi yhteiskunnalle lähes puoli miljoonaa dollaria potilasta kohti. USA:ssa on noin miljoona Parkinson-potilasta, eli kyse on yhteiskunnallisesti todella merkittävästä asiasta.
Ei-invasiivinen annostelu toisi toki merkittäviä etuja.
Uuden vaihtoehtoisen annostelureitin myötä tätä neurokirurgista operaatiota ei enää tarvita.
Täytyy muistaa, että Herantiksella on pienenä yhtiönä rajalliset resurssit. Nyt, kun CDNF turvallisuus on todennettu, on hyvä aika keskittää resursseja vaihtoehtoisten annostelureittien tutkimiseen. Invasiivinen annostelu olisi rajannut merkittävästi pois esim. kehittyvien maiden markkinoita. Ei myöskään tiedetä, kuinka innokkaita Parkinsonin varhaisen vaiheen potilaat olisivat olleet ottamaan hoitoa, kun se olisi vaatinut laitteen asentamisen aivoihin. Lisäksi invasiivisen menetelmän hoitokustannus on merkittävästi kalliimpi vs. non-invasiivinen. Kuten aiemmin jo mainitsin, markkinapotentiaali CDNF osalta nousi yhtiön laskelmissa 1,6 miljardista → 3 miljardiin tämän strategiamuutoksen myötä.
Ja viimeisimmästä yhtiöesityksestä vanha tuttu dia kertauksena uuden t&k-strategian suunnasta ja tavoitteista:
Sitten vähän pohdintaa arvostuksesta ja anneista. ABG Sundal Collierin 4.2.2020 julkaistussa aloitusraportissa heidän fair value range on 3,7-13 €. Tällä hetkellä osake treidaa tuon rangen alalaidassa. Tässä “risk-adjustment factor” ollut 8,4 % CDNF:n ja 14,2 % Lymfactinin osalta. Tämän jälkeen molemmista hoidoista on saatu positiivisia tutkimustuloksia. Prosenttien pitäisi kaiken järjen mukaan siis seuraavaan päivitykseen nousta, joka nostaisi fair value rangea heti korkeammalle. Voidaan pohtia, mitä positiiviset Lymfactin Faasi-2 tulokset tuolle prosentille esimerkiksi tekisivät, jos hoidon tehokkuus voidaan todentaa.
Annit ovat menneet aina kuin kuumille kiville, eli isolla rahalla on ollut luottoa. Inderesin 03/2020 haastattelussa Simula sanoo rahoituksen olevan varmistettu 2021 ensimmäisen kvartaalin loppuun ja Craig Inderesin haastattelussa 09/2020, että rahoitus on varmistettu H1/2021 asti. Viime vuonna järjestettiin kuitenkin kaksi antia, 05/2020 ja 12/2020.
Ennen kuin lähdetään lyttäämään firmaa omistajien kukkarolla käymisestä (vaikkei meille piensijoittajille mahdollisuutta osallistua antiin edes annettu), pureskellaan tuosta samaisesta 03/2020 Simulan haastattelusta muutamia asioita. Simula toteaa, että vaikka rahoitus oli tuolloin varmistettu Q1/2021 asti, tulee rahoitustarve riippumaan siitä, miten suurella riskillä yhtiö haluaa mennä eteenpäin esimerkiksi seuraavan sukupolven xCDNF:n kanssa, sillä positiiviset CDNF signaalit koskevat myös sitä. Tämän jälkeenhän positiivisia signaaleja on saatu vielä lisää, joten on ymmärrettävää, että myös xCDNF eteenpäin viemiseen on haluttu panostaa, ja tätä työtä varten on kerätty annilla rahaa.
Tästä päästäänkin sitten viimeisimpään, 12/2020, antiin. Vielä samaisessa 03/2020 haastattelussa Simula toteaa, etteivät he lähtisi tekemään rahoituskierrosta alhaisempaan kurssiin, kuin mihin edellinen kierros on toteutettu. Nythän tiedämme, ettei se ihan näin mennyt. Tämä anti, ja etenkin sen ajankohta, särähti pahasti myös omaan korvaan. Miksi toteuttaa anti noin matalaan kurssiin, kun Q1/2021 on odotettavissa tutkimustuloksia, jotka voivat nostaa kurssin seuraavalle tasolle? Olen tätä jonkin verran pohdiskellut ja päätynyt muutamaan mutu-päätelmään.
Ensinnäkin, CDNF t&k-strategiamuutoksen jälkeen rahaa tarvitaan vaihtoehtoisten annostelureittien tutkimiseen. Anti on tältä osin perusteltu. Ajankohta taas omassa päässä sitoutuu yhteistyöhön Nanoformin kanssa, joka oli yksi suurimmista merkitsijöistä annissa. Mites sitten se kurssi, johon anti toteutettiin? Logiikkahan oli sama, kuin aiemmassa annissa, 10 % alle markkinahinnan. Hinta oli kuitenkin erittäin matala. Uskoisin, että firma oli sisäisesti olettanut CDNF:n syksyn uutisoinnin ja Lymfactinin 17.11. julkaistujen tulosten pitävän kurssia ylhäällä, mutta toisin kävi. Anti kuitenkin päätettiin toteuttaa, jotta mm. yhteistyö Nanoformin kanssa saatiin käynnistettyä heti.
Koen siis, että annit ovat loppuviimein myös osakkeenomistajan etujen mukaiset pitkällä tähtäimellä 
Ehkä toivoisin vielä vähän selkeämpää viestintää antien tarpeen ja käyttötarkoituksen osalta.
Ja vielä yhtenä pointtina, kuten Simulakin on todennut, mitä parempi rahatilanne yrityksellä on, sitä parempi sen lähtökohta sopimusneuvotteluihin on. Eli, nyt firmalla pitäisi olla kassa kunnossa, jos Lymfactinin osalta käydään sopimusneuvotteluja maaliin Q1 tulosten osalta. Herantis Pharma -ketju - #29 käyttäjältä Pekka_Simula :
Yleisellä tasolla voi todeta että kun lääkekehitys etenee ja toisaalta jos myös muuta tieteellistä evidenssiä kertyy lisää, myös riskit pienenevät. Koska lääkeaihion arvo on karkeasti yleistäen sen markkinapotentiaali diskontattuna riskillä, riskin pienentyessä arvo kasvaa. Pieni kehitysyhtiö tietysti uskoo lääkeaihioonsa ja pitää siksi lähtökohtaisesti riskiä pienempänä (eli arvoa suurempana) kuin mahdollinen ostaja. Voi siis ajatella, että suotuisa lopputulos neuvotteluissa saavutetaan, kun kehityksen etenemisen tai tieteellisen evidenssin ansiosta ostajan ja myyjän näkemys riskistä alkaa olla samaa suuruusluokkaa.
Merkittäviäkin lisenssisopimuksia tehdään toisinaan jopa prekliinisessä vaiheessa mutta tyypillisempää se on kliinisen kehityksen aikana. Pienen kehitysyhtiön neuvotteluasemaa toki auttaa, jos oma rahoitus on kunnossa.
Varmaan oli vielä paljon muuta, mistä oli tarkoitus kirjoittaa, mutta ei tule enää tähän hätään mieleen. Näiden pohdiskelujen myötä päädyin perjantaina ostamaan vielä 20 % Herantista lisää, nyt 8 % salkusta. Riskiin nähden positio on jo erittäin iso, mutta jollain se “uhkapelivietti” on tyydytettävä, niin miksei tällaisella hyvää tekevällä firmalla Innolla odotan, mitä tulevaisuus tuo Herantikselle tullessaan.
P.s. En omista mitään lääketieteeseen, lääkekehitykseen tai kumppanuusmalleihin liittyvää sen syvempää osaamista tai koulutusta, eli pohdintani kannattaa ottaa suurella varauksella.
Välittäjälistauksessa kuitenkin Nordnet suurin myyjä ja Goldman Sachs selkeästi isoin ostaja.
