Osakesijoittaminen

Historianurkka: pörssin historiaa, finanssihistoriaa

Virtasen taloushistorian jaksot oli hyviä tiivistyksiä. Kiitos linkistä @Don_Jari . Pörssikriisit vaikuttavat ihmisten elämään ja muodostuvat sukupolvikokemuksiksi Karl Mannheimia mukaillen. Omaisuuden tai työpaikan menetys jää mieleen. Talouskriisien aikana usein globalisaation ja vapaakaupan vastainen liikehdintä lisääntyy.

Elävästä arkistosta löytyy muuten finanssikriisin ajoilta taloustieteen nobelisti Paul Krugmanin haastattelu, joka on tehty 17.12.2008 (kesto 48 min). Sivulta löytyy myös Timo-Erkki Heinon ulkolinjan dokkari Krugman ja Amerikan lamat (n. tunnin dokkari vuodelta 2009). Linkki: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/03/11/krugman-ja-amerikan-lamat

Haastattelu ja dokkari kertovat kohtalaisen hyvin mielestäni finanssikriisin taustoista eli subprime-lainoista, USA:n finanssivalvonnan puutteellisuudesta ja keskuspankin matalan koron politiikasta jne. Tunnissa ei tietysti päästä syvällisesti analysoimaan kriisin taustoja, mutta hyvä yleisesitys aiheesta.

Jotain yhtymäkohtia myös tämän hetken tilanteeseen on nähtävissä. Kovasti mutkia suoristaen sanoisin, että Krugman ja Galbraith tiivisti finanssikriisin lyhyesti näin:

Sääntelyn muutokset ja talouspolitiikka 2000-luvun alussa

  • it-kuplan jälkeen USA:ssa rahoituslaitosten sääntelyä vähennettiin
  • matala korkopolitiikka USA:ssa mahdollisti halvan lainarahan oton ja asuntolainojen määrä kasvoi
  • investointipankit velkaantuivat huomattavasti, velan ja oman pääoman suhde oli luokkaa 30:1
  • keskuspankki puski kansantalouteen lisää rahaa => rahoitusmarkkinoille paljon vapaata rahaa

Asuntomarkkinat

  • vapaata rahaa hakeutui asuntomarkkinoille => asuntojen hinnat alkoivat nousta
  • finanssisektori kehitti yhä monimutkaisempia ja riskialttiimpia rahoitusinstrumentteja
  • subprime-lainojen korot olivat lähellä nollaa, eikä subprime-lainoille vaadittu vakuuksia.
  • asuntomarkkinoiden hintakupla kasvoi => hinnat nousivat USA:ssa jopa 50% vuosina 2000-2005

Subprime-kriisi

  • vakuutena pelkkä asunto => hinnanlasku aiheutti lainan antaneelle pankille luottotappioriskin
  • investointipankit paloitteli asuntomarkkinoiden riskiä johdannaisilla => levisivät ympäri maailmaa
  • lopulta asuntokupla puhkesi => nopea asuntojen hintojen lasku => subprime-kupla puhkesi
    => useat pankit joutuivat tekemään miljardien alaskirjauksia
    => lainoittajien kurssit romahtivat => konkurssiin tai valtio pelasti => luottomarkkinat jumiin
6 tykkäystä

Minulta kysyttiin Youtubessa, ennakoiko taloudellinen kehitys maailmanjärjestyksen muutosta. Vastasin kattavammin, joten kopioin setin tähän ketjuun talteen jos siitä on muille iloa. Youtuben kommenttiosiossa ei vanhoissa videoissa tule välttämättä juuri vierailtua. :smiley:

Kysymys ATK Tavikselta:

“Voiko tuo taloudellinen kehitys ennustaa muutosta maailmanjärjestyksessä, ja sitä kautta ajaa suurvallat/liittoumat turvallisuuskriisiin? Eli miltä tulevaisuuden maailma näyttää kauppatieteiden näkökulmasta?”

Uuh laaja kysymys, voin heittää muutamia pointteja taloushistorian/geopolitiikan kannalta.

Kieltämättä ainakin viime aikoina kun ihmiskunta on ollut verkottunut eli lähes kaikki kolkat on tuotu (tai pakotettu) globaalin kaupan ja tiedonkulun piiriin, eli siis 1400-luvun lopulta alkaen, on taloudellinen ja sotilaallinen (viitaten tuohon turvallisuuteen) voima kulkenut käsi kädessä globaalissa mittakaavassa: parhaiten resursseja hyödyntäneet ja syvimmät lainamarkkinat luoneet ovat nousseet dominoiviksi. Näin ensin Britti-imperiumi kampitti Hollannin ja Espanjan sekä Ranskan. Saksa oli merkittävä haastaja 1900-luvun alussa, joskin Venäjän talous kasvoi voimakkaasti myös (Venäjä oli 1900-luvun alussa “kuuma kehittyvä markkina” mihin mm. ranskalaiset sijoittivat paljon säästöjään). Tätä asetelmaa pidetään yhtenä syynä, miksi lopulta sotaan ajauduttiin kun Saksa haastoi UK:ta ja vastaavasti saksalaisia kuumotti Venäjän resurssien kasvaminen. Toki taustalla oli paljon muutakin, sekä roppakaupalla epäonnea.

Yhdysvaltojen taloudellinen johtoasema, ja sitä kautta aluksi vastahakoinen sotilaallinen yms. johtajuus, on ollut suht selviö viimeiset yli sata vuotta ja päivän selvää toisen maailmansodan jälkeen (Yhdysvalloilla kesti 50 vuotta kehittyä suht sisäänpäin ja Amerikkoihin kääntyneestä talousmahdista maailmanpoliisiksi) . Maan suhteellinen etu on kuitenkin kaventunut: kun vuonna 1945 Yhdysvaltain BKT oli puolet maailman BKT:sta, on se tänä päivänä “enää” viidennes. Samalla Kiina nähdään haastajana Aasiassa, joskin Kiinan tie maailman isoimmaksi taloudeksi on kaikkea muuta kuin selviö. Kiinalla on massiivinen velka- ja demografinen ongelma. Samalla maalta puuttuu kehittyneet pääomamarkkinat. Maailmaa dominoivan laivaston rakentaminen, kehittäminen ja kouluttaminen vie vuosikymmeniä, jne.

Eli voisi noinkin muotoilla, että taloudellinen kehitys on ainakin yksi edellytys “maailmanjärjestyksen” muotoutumiseen. Pitkässä juoksussa monet strategiset haasteet ja mahdollisuudet redusoituu taloudellisiin resursseihin, muita tekijöitä kuitenkaan unohtamatta. Tästä puhutaan ns. termillä “Thucydideen” ansa: jos toinen nouseva maa haastaa hegemonin asemaa, syntyy sota. Näin ei tietystikään tarvitse aina käydä. Juurihan Neuvostoliitto romahti suht rauhanomaisesti, vaikka vielä 60-luvulla sen luultiin kasvavan ohi Yhdysvalloista.

Toivottavasti tästä vastauksesta oli iloa!

-Verneri

Tämä kommentointi tapahtui tämän Melkein minuutissa -videon alla.

9 tykkäystä

Luen Fedin pääjohtaja Marriner S. Ecclessin puhetta kesältä 1939. Kesä 1939 voi kuulostaa kaukaiselta, mutta yhtymäkohtia tämän päivän ongelmiin on valtavasti (joskin suomalaiset ovat niin sotahistoriaan liimautuneita että vuodet 1939–1945 tuntuvat olevan “aina läsnä” nykyisyydessäkin, kävelkää vaikka Suomalaiseen kirjakauppaan!).

Linkki puheeseen https://fraser.stlouisfed.org/title/statements-speeches-marriner-s-eccles-446/put-idle-men-money-machines-work-7662

Muutamia poimintoja:

-Eccles näkee, että talouden hitaan elpymisen ja korkean työttömyyden ydinongelma sitten 30-luvun alun laman (talous toipui lopulta vasta sodan alkaessa 1941–> Suuresta lamasta, huom.) on, tsadaa yksityisen kulutuksen puute.

-Massiivinen ylikapasiteetti (liian vähäinen kysyntä) on iso ongelma useilla aloilla.

-Talouden ongelma ei ole se, etteikö rahaa ja pääomia riittäisi investointeihin: päin vastoin, likviditeettiä piisaa.

-Bisnesmiehet (Eccles oli itse myös itse liikemies ja pankkiiri huom.) pitivät syypäänä mm. regulaatiota ja verotusta (kuulostaako tutulta? :smiley: ), mutta vaikka Eccles toteaa kieltämättä verotuksen olevan “hullua” ja epäoptimaalista, hän ei pidä sitä pääsyynä heikkoon tasoon investoinneissa. Silti erityisesti kulutusta haittaavia veroja pitäisi karsia hänen mielestään.

-Kun yritysten kassat pullistelee vailla käyttöä, kaikki voitot kerää voimaa pois kulutuksesta:

-Yhdysvalloissa on aina oltu kriittisiä valtiota kohtaan. Eccles toteaa, että niin kauan kun valtio ei kilpaile suorana samoista apajista ja resursseista yksityisen sektorin kanssa, se voi elvyttää taloutta toimillaan.

-Rahan pitää kiertää: ei jumiutua tietyille sektoreille.

-Yhdysvallat pystyi kasvamaan aiemmin yksinkertaisesti ottamalla lännestä loputtomasti uutta maata käyttöön ja investoimalla sinne. Se tie on kuljettu loppuun puheen aikakaudella 30-luvulla. Talouskasvu tulee uusista keksinnöistä ja niihin investoimisesta (lentokoneet, moottoritiet ja autot jne.).

-Tulojen redistribuutioa alempiin tuloluokkiin tarvitaan. Ei ihme, että Ecclesiä kritisoitiin mm. “sosialistiksi”. 30-40 -luvun Yhdyvaltojen kontekstissa ei tuohon leimaan paljoa tarvittu.

-Eikös tätä foorumilla mm. minä ja @Helel olla välillä uumoiltu:

Jälkiviisaana tiedämme, että toisen maailmansodan tuoma massiivinen kulutusbuusti “ratkaisi” nuo Ecclesin ongelmat nopeammin ja osuvammin kuin hän varmaan itse osasi vielä kesällä 1939 odottaakaan.

11 tykkäystä

Sosialismia vastustaakseni ehdotankin, että sodimme näin euromaiden kesken hiukan. Pääomalle on sodan jälkeen käyttöä uudelleenrakentamiseen ja omaisuuden tuhoutuessa tuloerot tasaantuvat väkisinkin. Eniten menettävät ne, joilla on eniten.

2 tykkäystä

Pettis, LT3000, tämä. Kaikilla on sama ajatus. Varallisuuserot ja kysynnä puute. Pitäiskö tässä “kapitalistien” hyväksyä tilanne ja ottaa nyt sitten osumaa paremman tulevaisuuden puolesta?

4 tykkäystä

Sitähän nuo argumentoivat, ”pelasta kapitalismi kapitalisteilta”.

Tosin lopputulos olisi myös ”kapitalisteille” parempi: kun raha lähtee kiertämään, lyhyen välil menetykset voitoissa ja osingoissa korvautunee parantuneilla pidemmän aikavälin näkymillä. Esimerkiksi vuosien 1945–1968 talousbuumi (välissä oli toki taantumia yms) hyödytti sekä kaikkia tuloluokkia että vaurastutti sijoittajia.

Sitten, Enter inflatorinen 70-luku… :hot_face:

1 tykkäys

Koin tuossa psykologiaketjussa vähän nostalgisia fiiliksiä ja ajattelinkin muistella vaihteeksi romahdusten sijaan hieman “vanhoja hyviä aikoja”, eli vuosituhannen vaihdetta, muistan vielä sen euforian, mitä silloin oli. Katselin tuossa huvikseni vähän rahastoraporttia 31.10.2000 ja sen ajan tunnelmia. Kyllä silloin meni lujaa, tuotot olivat ihan mielettömiä. Pari esimerkkiä:

  • FIM Fenno oli aivan käsittämätön raketti. Nousi lähes 100% pari vuotta peräkkäin
  • Jopa yhdistelmärahastot raketoivat, esim. parhaana OP Pirkka, joka tuotti n. +31% per vuosi viiden vuoden jaksolla, eli kokonaistuotto oli +280% viidessä vuodessa
  • Pohjoismaista paras rahasto Evlin pienyhtiörahasto tuotti +110% yhdessä vuodessa
  • Maailmaltakin sai etenkin kapeista sektoreista hyviä tuottoja, Carnegie Medical -rahasto repäisi yhdessä vuodessa huimat +160%, Euroopan small cap-rahastoista paras nousi +100% vuodessa
  • Venäjälläkin meni lujaa, Alfred Bergin Venäjä-rahasto raketoi +123% per vuosi parina ekana vuotenaan, eli yli +400% kahdessa vuodessa
  • Silloin oli aggressiivisia korkorahastoja, jotka myös repivät korkeariskisiltä markkinoilta huimia tuottoja, parhaat vetivät +40% vuosituoton tuossa kohtaa

Eikä indekseilläkään huonosti mennyt, HEX-tuottoindeksi tuotti viidessä vuodessa +51% per vuosi, kokonaistuotto siis viidessä vuodessa +690%

Oli se aikaa - rahastoilla kymmenien prosenttien vuosituotot olivat ihan normaalia, joillakin yksittäisillä osakkeilla oli tietenkin vielä hurjempia lukuja. Tuolloin ketään ei kiinnostanut jotkut parin prosentin hallinnointipalkkiot ja merkintä- ja lunastuspalkkiot, kun tuotot mitattiin kymmenissä-sadoissa prosenteissa :smiley:

Kiva muistella välillä ns. hyviä aikoja, vaikka juhlat sitten loppuivatkin aika lyhyeen. Noin suurta kaikenkattavaa euforiaa ei mielestäni ole tuon jälkeen ollut. Yksittäiset markkinat ovat välillä raketoineet mutta että melkein joka paikasta oli mahdollista repiä kaksinumeroisia tuottoja…

Olisi kiva kuulla muidenkin muisteloita noista ajoista, oli se niin erikoista aikaa :slight_smile:

27 tykkäystä

Ja tähän perään sitten sopii kolikon toinen puoli, kriisit. Näistä salkunhoitaja Anders Oldenburg Seligsonilta toteaa viimeisimmässä neljännesvuosikatsauksessa seuraavaa:

“Isot kriisit ovat osakemarkkinoilla melko harvinaisia.Noin 35 vuoden sijoittajataipaleeni aikana olen nähnyt vasta kaksi sellaista (lama 1990-91 ja finanssikriisi 2008-09) sekä neljä pienempää (musta maanantai 1987, teknokuplan puhkeaminen 2000, WTC terrori-isku 2001 ja nyt koronakriisi).”

Jutussa käydään läpi mitä koronakriisistä voi oppia:

  • Ensinnäkin sen, että kriisit tulevat yleensä nopeasti ja yllättäen. Jos niihin voisi etukäteen varautua, niin niitä ei tulisikaan!

  • Toinen koronakriisin opetus on, että markkinoita on (lähes) mahdotonta ajoittaa.

  • Tärkein koronakriisin opetus liittyy silti siihen miten kukin kriisin koki. Jos kurssien laskettua kolmanneksen tuntui, että on jo hävinnyt liikaa, asiasta kannatta ottaa tulevaisuudessa opiksi ja säätää omaa riskitasoa sen mukaan

Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan katsauksen sivulla 12:

6 tykkäystä

Mainio tiivistys. Haluaisitko vielä muistella sitäkin, että miten kaikki suli ja romahti? Tai olisiko jollakin hyviä lukuvinkkejä (blogit, kirjat, podit, lehtijuttu tms.) teknokuplaan liittyen? Ping @Verneri_Pulkkinen, jolla on aina joku ässä hihassa, oli aihe mikä hyvänsä. :slight_smile:

Olisi mukava päästä vähän makustelemaan teknohuumaa ja peilata sitä nykypäivän hullutteluun.

1 tykkäys

Pitää itsekin kiittää @xlat mainioista jaoista: toivottavasti pystyt jakamaan lisääkin kokemuksiasi :slight_smile:

@Mauri: kiitos, kovat odotukset!

Mieleeni tuli aluksi perus yleisteokset kuplista ja romahduksista: Kindlebergerin Manias, Panics and Crashes ja sitten tietysti vuonna 2000 ilmestynyt Shillerin Irrational Exuberance.

Mutta molemissa internetkupla on vain yksi käsiteltävä ilmiö muiden joukossa. Rupesin miettimään, että jos kerran finanssikriisistä on tehty läjäpäin kirjoja (puolet ekonomisteista ja talousjournalisteista tuntuvat elävän sillä, että he kirjoittavat aiheesta kirjoja toisensa perään) niin luulisi dot.comistakin löytyvän. Vaan eipä ainakaan nopealla tutkimisella löytynyt mitenkään massiivisesti tai sellaisilta nimiltä, joilta yleensä tulisi aiheen kirjallisuutta.

Oliko kupla niin irrationaalinen ettei siitä saa juttua irti?

Tällaisen pari kehuttua teosta goodreadsista. En ole itse lukenut, mutta laitoin tilaukseen :smiley:

Käsittääkseni dot.com bubblehan ei ollut kokonaistalouden kannalta kovin dramaattinen, lähinnä tietty ryhmä internetosakkeisiin sijoittaneita sijoittajia kosahti täysin. Kenties siksi esimerkiksi 1929 ja 2008 kummittelevat sijoittajien mielessä erityisen erityisinä vuosina, että niiden vaikutus kesti/kestää vuosikymmeniä.

1 tykkäys

Itse näkisin niin, että teknokupla oli nimenomaan osakemarkkinoiden kuplan puhkeaminen, “oikeassa” maailmassa ei tapahtunut mitään valtavaa lamaa tms. Finanssikriisihän taas oli ihan oikea globaali talouskriisi, jonka seurauksena osakekurssit romahtivat. Eli teknokupla oli osakemarkkinoiden oma juttu kun taas finanssikriisi oli reaalimaailman kriisi, jonka seurauksia korjataan yhäkin.

3 tykkäystä

Voisi muistellakin jossain sopivassa välissä, pitää vähän kaivella vanhoja muistiinpanoja. Kiva välillä nostalgioida ja muistella kaikenlaisia hassuja juttuja, mitä tässä vuosien varrella on ollut. Tuon teknojuhlan muistelun keksin, kun aloin miettiä, että me sijoittajat tykkäämme jostain syystä synkistellä ja muistella romahduksia ja kriisejä mutta vähemmän niitä aikoja, kun on mennyt hyvin (tai liian lujaa, kuten teknohuumassa) :smiley:

2 tykkäystä

Jos sattuu olemaan ettei hyllystä löydy Benjamin Grahamin klassikkoa Intelligent Investor, niin tuossa Jason Zweigin kommentoimassa (jokaisen luvun jälkeen usean sivun kommentti ja päivitys “nykyaikaan”) on paljon matskua, lukuja ja anekdootteja vuosituhannen vaihteen teknohuumasta, siis tietenkin nimenomaan niissä Zweigin kommentaareissa. Nuo kommentit taitaa olla kirjoitettu heti teknokuplan puhkeamisen jälkimainingeissa, joten jutut ovat selvästi melko tuoreessa muistissa.

Siinä missä Grahamin esimerkeissä vilahtelee kalliita Nifty Fifty -osakkeita niin Zweig antaa vastaavia esimerkkejä teknohuuman kovimmista ylilyönneistä. Olihan nuo valuaatiot juosseet jonnekin ihan käsittämättömiin korkeuksiin pahimmillaan.

3 tykkäystä

Jonkinlainen hybridi pörssihistoriaa ja sijoitusstrategiaa. Nollakoroista puhutanan poikkeavana ilmiönä ja uutena normaalima samalla, kun osa vanhemmista sijoittajista puhuu “normaalista” 5 % korosta. Mikä sitten on normaalia, mutta ainakim Jenkkilässähän korot olivat melko alhaalla viime vuosisadan puolivälissä. Euroopasta en oikein meinaa löytää vastaavaa dataa. Tulloin mailla oli toki omat keskuspankit, mutta ajattelin, että Saksa yai UK olisivat hyviä referenssejä, mutta ei löydy kuin 7å-luvulta asti.

Nythän korkojen nousua ei odoteta, mutta mahdollista se on ja mietin, että voisi miettiä hieman strategian suuntaviivoja valmiiksi, jos vaikka näin joskus käy. Eli, onko Euroopassa ollut 1900-luvun puolella alle 2 % korkoja, kuten jenkeissä. Kun korkoja alettiin tuolloin nostamaan, niin mitä tapahtui?

Voinee olettaa, että inflaatiota on, jos korkoja nostetaan ja tietty tuottovaateet tippuvat. Pörssistä vedetään rahaa obligaatioihin, eli indeksit laskevat? Toisaalta S&P 500 näytti nousseen tuolloin. Obligaatioiden arvothan tippuvat korkojen noustessa, joten nekään eivät ole hyviä? Käteinenkin menettää inflaation takia arvoaan, vaikka liekö joku 2 % miinusta per vuosi lopulta paha, jos yrittää ajoittaa markkinaa? Kiinteistöjen arvojen pitäisi tietenkin tippua, koska ne ovat yleisesti niin vivutettuja. Onko kulta ainot safe bet? Silmämääräisesti arvioiden senkään korrelaatio ei näyttäisi hirveän hyvältä.

Eli löytyykö historiasta apua tähän pulmaan, vai onko korkojen kohoaminenkin vain business as usual, eli ei ole mitään ilmaisia lounaita, vaan hyvä strategia on tehdä hyviö päätöksiä kulloisenkin tilanteen mukaan :smiley:

1 tykkäys

Kaivelin tuossa vanhoja papereitani ja lähihistoriasta löytyi Jarkko Ahon laatusijoittamisen esitelmä Kauppalehden OmaRaha 2018 -tapahtumasta. Esitelmässä esitettiin taulukko Helsingin Pörssin kaikkein aliarvostetuimmista osakkeista helmikuussa 2018. Taulukossa oli viisi rajusti aliarvostettua yhtiötä, aliarvostukset olivat 29-48% (ks. alimmainen kuva). Katsoin huvikseni mitä näiden aliarvostettujen yhtiöiden kursseille tapahtui tämän jälkeen (taulukko näyttää hieman synkemmältä kuin todellisuus osinkojen puuttumisen takia, tosin osingot puuttuvat myös vertailuindeksistä).

image

Kuten näkyy, aliarvostetuimmat osakkeet eivät olleet ainakaan vielä oikotie onneen lyhyellä tähtäimellä - näistä muodostettu salkku on tuottanut tähän päivään mennessä tappiota -20%, kun Helsingin Pörssin OMX25-indeksi tuotti samalla jaksolla +10%. Ainoastaan Orion tuotti yli indeksin ja sen lisäksi se vieläpä osui hyvin lähelle tavoitearvoaan.

Olisi kiva kuulla suomalaisia osakkeita paremmin tuntevilta ihmisiltä lyhyitä kommentteja, mitä noissa aliarvostetuissa yhtiöissä on tapahtunut tämän puolentoista vuoden aikana. Onko tässä mitään, mistä voisi ottaa oppia tulevaisuutta silmälläpitäen? Sekä onnistuneessa valinnassa (Orion) että noissa vähemmän onnistuneissa valinnoissa.

3 tykkäystä

Oliko kyseessä arvo- vai laatusijoittamisen esitelmä?

Noh, kuitenkin, löysin muistiinpanoistani nopeasti kaksi näihin keisseihin aika hyvin (?) sopivaa Buffettin iätöntä viisautta. Joku toinen ko. yhtiöitä paremmin tunteva voi sitten pureutua tarkemmin syihin ja seurauksiin.

Shareholder leter 1977:
“One of the lessons your management has learned - and, unfortunately, sometimes re-learned - is the importance of being in businesses where tailwinds prevail rather than headwinds.”

1979:
“Both our operating and investment experience cause us to conclude that “turnarounds” seldom turn, and that the same energies and talent are much better employed in a good business purchased at a fair price than in a poor business purchased at a bargain price.”

Graham&Doddsvillen kasvatilta kaksi aika tärkeää havaintoa alelaarin tonkijoille. :slight_smile:

3 tykkäystä

Laatusijoittamisen esitelmä oli kyseessä. Tämä taulukko kuvasi yhtiöiden aliarvostusta

Stockmann mainittu niin Seppo on heti paikalla :smiley:

Ai että kun iskee pahasti silmään noi taulukon “Normaali” ROE ja “Normaali” EPS. Varmaankin oikea otsikointi olisi “Historiallinen” ROE ja “Historiallinen” EPS ja jokaisen olisi kyllä pitänyt nähdä otsallaankin, että Stockmannin tapauksessa tuohon historialliseen tuottoon ei ole mitään paluuta. Kyllä 2018 oli varmaan jo kaikille selvää, että tavaratalojen kulta-ajat olivat takana päin.

Jossain määrin samaa voisi sanoa kyllä myös Nordeastakin, myös pankkien kulta-aika on takana päin kun uudet ketterät toimijat nakertaa vallihautoja joka nurkasta.

Nämä ovat kyllä viisaita sanoja.

Jos on 2010 jälkeen puhunut Stockmannista laatuyhtiönä niin kyllä on ollut pahasti hakoteillä.

6 tykkäystä

Todella hieno ja opettavainen nosto ja hyviä kommentteja edellä olevilta.

Varmaan edelleen netistä löytyy Jari Saarhelon blogi Arvosijoittajan Tie. Löytyy oman blogini blogrollista. Kyseinen blogi on opettanut allekirjoittaneelle mikä on Arvosijoittamisessa vaikeaa. Blogissa puhutaan katalyytistä. Ts. tarvitaan tekijä mistä tilanne lähtee korjaantumaan normaliin. Aliarvostettua osaketta ei kannata ostaa jollei osaa itse kertoa mikä tekijä saa tuloksen tai tässä tapauksessa ROE:n normaaliksi. Itselläni on tapana esittää kysymys paraneeko tulos ja miksi. Jollei osaa vastata myöntäväksi perustella selkeästi niin kannattaa jättää osto tekemättä.

Listasta itse voin sanoa sen verran, että minusta Stockmann oli noista aika selkeä tapaus, sanoin eräälle sukulaiselle suoran kehoituksen myydä osakkeet joitakin vuosia sitten. Firma oli rahoituskriisissä ja osakeanti ja pääoman tuhoaminen erittäin todennäköistä. Oriolan olen myynyt jo pitkän aikaa sitten, se ajautui salkkuun irtaantumisessa Orionista. Myyntipäätös tuli toiminnanohjausjärjestelmä muutoksen yhteydessä. Siinä epäonnistui kaikki. Firman johto ei selvästi huomannut millainen riski liiketoiminnalle ja yhteiskunnalle otettiin. Itse järjestelmän projektissa ei ollut osaamista. Tämä kertoo minulle, että firmassa on heikko johto ja ei ymmärretä bisnestä. Oltiin lähdetty maailman valloitukseen Venäjälle ja Ruotsiin. Miksi siellä onnistuttaisiin paremmin kuin kotimaassa. Strong sell.

Orionia olen omistanut pitkään ja ostanut sitä aliarvostettuna 10-13€ finanssikriisin jälkeen. Ostrelin sitä potin 28€ toiseen salkkuun (Nordnet), kun myytiin vahvasti lyhyeksi. Mielestäni Orion oli aliarvostettu. Luovuin positiosta, kun en osannut sanoa varmuudella käypää hintaa yhtiölle patenttien loppumisen takia. Patenttien loppumisen vaikutus oli epäselvä tulokseen. En voinut sanoa paraneeko tulos uusien Easy Halerien yms. tuotteiden vuoksi. Päädyin myymään position nollilla.

Nordea löytyy salkusta ja se kuuluu ko. listassa minulla kategoriaan mitä ilman ei voi elää. Tuossa puhuttiin muiden nakertamisesta, mutta ilman pankkia ei vaan edelleen selviä. Töihin ei vaan voi ilmoittaa Apple Pay tiliä, tukiaisia ei saa ilman pankkitiliä. Työvoima toimistoon kirjaudutaan pankkitunnuksilla. Arvo-osuus tiliin tarvitsee vastatilin. Osunnon ostamnen on aika vaikeaa ilman pankkia. Ihan perustarpeita kaikki. Pankki tarvitaan ja niillä on bisnes. Mutta milloin tulos paranee? Pankit on kärsineet ennätys pitkästä vaikeasta ajasta korkojen alhaisuudesta. Sille ei näy loppua. Jotka kurjimuksesta selviävät, ovat jollain aika jänteellä arvioni mukaan hyviä sijoituksia. Koska korot lähtevät nousemaan, joka johtaa tulosten paranemiseen en osaa sanoa.

Toisin sanoen tuossa on mielestäni kaksi arvosijoitusta. Milloin katalyytit iskevät on hankala sanoa. Samoin on erittäin hankala sanoa mitä pörssissä ollaan valmiita maksamaan yhtiöstä vuosien päästä.

Disclaimer: Omistan Orionia ja Nordeaa.

2 tykkäystä

Monen sijoittajan käsitys “normaalista” tuntuu pohjautuvan siihen, millä vuosikymmenellä oma ura on aloitettu tai koulut käyty. Välillä tuntuu, että tällä alalla ei tiedetä, että maapallo ja finanssimarkkinat olivat olemassa ennen 90-lukua. Jotkut vanhemmat puhuvat peräti 80-luvusta joskus, mutta se on harvinaisempaa… :smiley:

Nimellisesti nollakorot ovat uudehko ilmiö tiettävästi, reaalikorkoina eivät. Reaalikorko on siis korko miinus inflaatio. Reaalikorko on monissa maissa on ollut useinkin miinuksella, miksi bondien tuotto on monesti ollut surkea historiallisesti tarkasteltuna. Esimerkiksi Suomen valtion bondien tuotto on itsenäisyyden ajan ollut kehno johtuen inflaatioryöpyistä ja matalista koroista.

Tässä on jenkkilän korkohistoriaa itsenäisyydestä alkaen. Silmämääräisesti katsoen tuntuu sellainen 3 % olevan “normaali” riskitön korko. Tuo 80-luvun korkojen nousu oli täysin poikkeava ilmiö.

Voi olla, että johtuen massiivisista puutteista koulutuksessani en näe asiassa jotain ongelmaa, mutta itselleni matalat korot eivät koskaan ole olleet mikään kummastelun aihe. Pääoma on asia muiden joukossa: jos siitä on valtava tarjonta ilman kysyntää (lainaajia), niin miksi sille pitäisi maksaa korvausta? Toisekseen korkoja voi manipuloida, kuten historiassa on usein tehty esimerkiksi sotien aikana ja jälkeen.

Tässä on britttien konsolien korkohistoriaa. Konsoli on siis ikuinen velkakirja. Brittihallitus osti loput konsolit pois 2010-luvulla. :smiley:

Koska moderni kapitalismi ja teollisuus kehittyivät ensiksi briteissä (huom. teollistuminen tapahtui tehokkkaiden finanssimarkkinoiden jälkeen, ei toisin päin) niin sieltä on saatavilla tuota materiaaliakin mukavasti pitkälle historiaan.

Toki myös tällaisia käppyröitä löytyy, mutta kuinka tarkkoja ne ovat 1800-lukua pidemmälle on kysymysmerkki. Lähdeaineisto tuskin huutaa runsauttaan…

Historiallisissa käppyröissä on myös hyvä muistaa, että maailman on hieman muuttunut sitten vuoden 1350… :smiley: Sitä mukaan kun finanssimarkkinat kehittyvät ja pääomat kumuloituvat, tuntuvat korot kuitenkin pääsääntöisesti laskevan. Se olisi järkeenkäypääkin.


Korkojen ja osakkeiden suhde on problemaattinen. Jos korkoja nostetaan siksi, että talous kuumenee ja inflaatio nostaa päätään, ne voi indikoida keskuspankkien ja sijoittajien luottamusta talouskasvun jatkumiseen ja se olisi hyvä myös osakkeille. Toki korkojen nosto voi myös tappaa orastavan elpymisen, kuten Euroopassa kävi EKP:lle 2011.

7 tykkäystä