Osakesijoittaminen

Historianurkka: pörssin historiaa, finanssihistoriaa

Tuore tutkimuspaperi toteaa, että pandemioiden taloudelliset vaikutukset kestävät vuosikymmeniä. Reaalipalkat nousee, investoinnit on maassa ja korot matalalla pitkään.

Tutkimus on hauska, ongelma vain että aineistossa on mukana kaikki Mustatkin Surmat eli tuo kertoo enemmän 1300-luvun talouden reagoimisesta pandemiaan, kuin nykytalouden. :smiley:

http://ssingh.ucdavis.edu/uploads/1/2/3/2/123250431/pandemics_jst_mar2020_.pdf

3 tykkäystä

En oikein tiedä, minne ketjuun olisin ajatuksiani ja mieleen nousseita kysymyksiä heittänyt, niin ajattelin, että tämä Vernerin historianurkka voisi olla sopiva kanava tai alusta yritykselle rakentaa uutta tietämyksellistä tietoa. Kuuntelin juuri Vesa Vihriälän luennon Globaali finanssikriisi ja Suomi. Vihriälän esityksestä kävi ilmi, että Suomen taloudelliset lähtökohdat finassikriisiin olivat likipitäen yhtä hyvät, kuin esimerkiksi muilla kelvollisilla Euroopan mailla (mm. Saksa ja Ruotsi), ja että finanssisektori ja pankit olivat tuolloinkin jo hyvässä kunnossa. Finanssikriisin ohella Suomen ongelmia syvensivät kuitenkin samanaikaisesti “epäsymmetriset” häiriöt:

  • Nokian romahdus
  • paperin kysynnän heikkeneminen
  • investointitavaran kysynnän heikkeneminen ja
  • Venäjän ongelmat 2014-

Jos finanssikriisiä peilaa nykyiseen tilanteeseen Suomessa, on havaittavissa monia yhtäläisyyksiä. Koronankriisin lisäksi on esimerkiksi jälleen päällä jonkinlainen “öljykriisi”, joka vaikuttaa Venäjän talouteen sen lisäksi, etteivät venäläiset voi harjoittaa matkailua ja turismia Suomeen. Investointitavaroiden kysyntä on ainakin osittain heikentynyt. Muun muassa meriteollisuus on ottamassa ilmeisesti isosti iskua. Vaikka finanssisektori ja pankit olivat tuolloin jo kunnossa, ei se yksinään silti estänyt taloutta luisumasta taantumaan. Tietysti monet asiat ovat nykyään varmasti myös toisin ja paremmin. Metsäsektori ja kemianteollisuus
ovat avaamassa uusiutuvien materiaalien ja biopohjaisten tuotteiden markkinoita ja uudet teknologiayhtiöt nostavat myös päätään.

Monessa ketjussa puhutaan paljon Yhdysvaltojen markkinoista, mikä on täysin ymmärrettävää, mutta mikä on käsityksenne Suomen taloudesta ja sen iskunkestävyydestä nykytilanteessa? Jos tarkastelun ulkopuolelle rajataan valtiojohdon harjoittama finanssipolitiikka ja keskitytään sen sijaan tarkastelemaan esimerkiksi suomalaisia pörssiyhtiöitä, niin onko meillä riittävästi laadukkaita yhtiöitä Suomessa, jonka avulla tämän maan talous jälleen kerran nostetaan suosta? Vai onko tästä tulossa uusi finanssikriisin kaltainen vuosia kestävä ongelma, jossa hyvinvointiyhteiskuntamme jatkaa kovaa vauhtia velkaantumista? Onko tämän kriisin myötä Suomi matkalla Kreikan ja Italian tielle?
@Verneri_Pulkkinen taloushistoriaa lukeneena osaa ehkä avata tuntojaan ja näkemystään asiasta?

Ja tosiaan niitä ketä aihe kiinnostaa, niin suosittelen ehdottasti kuuntelemaan karanteenikiireiden lomassa.


Kiitokset sille, joka alunperin jakoi jollain keskustelupalstalla tämän linkin! Näistä luenoista saa erinomaista perspektiiviä.

6 tykkäystä

@Don_Jari
Palstalla on nyt myös “Analyysit osakemarkkinan ja talouden suunnasta 2020 sekä osakevalinnoista” niminen ketju, jonne tämä kommenttisi sopisi hyvin.

Olen samaa mieltä kurssista. Todella mielenkiintoinen ja antaa hyvää taustatietoa.

Edit: lisätty linkki

1 tykkäys

Finanssikriisin aikaisia artikkeleja olen lueskellut. Mielenkiintoinen aihe näin jälkeenpäin muistella. Tässä muutamia vanhoja ennustuksia finanssikriisin ajoilta vuodelta 2009, jolloin nousu alkoi.

Helmi-maaliskuun vaihteessa 2009 S&P 500 -indeksi oli laskenut kuukauden päivät, lähes yhtenäistä hiljaista alamäkeä. S&P 500 saavutti kuitenkin finanssikriisin pohjakosketuksensa perjantaina, 6. päivänä maaliskuuta 2009, jolloin indeksi kävi 666,79 pisteessä.

Ensin muutamia karhumaisia ennutuksia vuodelta 2009:

  • Russell Napier julkaisi vuonna 2005 teoksen Anatomy of the Bear, jossa hän tutki suurimpien pörssiromahdusten yhteisiä piirteitä. Napierin mukaan osakkeiden on painuttava arvostusmittareiden (Shiller p/e ja Tobin Q) mukaan poikkeuksellisen halvoiksi ennen uuden nousun alkua. Napier ennakoi Bloombergin haastettelussa, että kurssit jatkavat laskuaan ja S&P 500 saavuttaa pohjan vasta 400 pisteessä.

Härkämäiset näkemykset olivat vähemmistössä vuonna 2009. Markkina oli kuitenkin melko alhaalla maaliskuussa 2009, jos tarkastellaan S&P 500:n suhdetta USA:n bkt:hen, jonka suhde on vaihdellut 0,05-0,15 välillä. IT-kuplassa suhdeluku kävi yli 0,13. Maaliskuun alussa 2009 suhdeluku oli 0,05. Yhtä alhaalla oli käyty edellisen kerran vuoden 1982 pudotuksessa, joten osakkeet olivat tämän mittarin perusteella jo aliarvostettuja Yhdysvalloissa mutta eivät törkeän halpoja.

Muutamia tunnettuja härkämäisiä näkemyksiä alkuvuonna 2009 olivat ainakin nämä:

  • Yhdysvaltain presidentti Barack Obama totesi tiistaina, 3. maaliskuuta 2009 toimittajille osakeiden ostamisen olevan nyt kannattavaa. Saman viikon perjantaina markkinat kävivät pohjalla ja aloittivat nousun.

    Barack Obama: “What you’re now seeing is profit-and-earning ratios are starting to get to the point where buying stocks is a potentially good deal if you’ve got a long-term perspective on it.”

  • Peter Lynch myönsi The New York Timesin haastattelussa 7.3.2009 olevansa härkämäisempi kuin koskaan. Tosin Lynch myönsi olevansa aina “bullish”. Lynchin mielipide pohjien ajoittamiseen on selvä:

    “Far more money has been lost by investors preparing for corrections, or trying to anticipate corrections, than has been lost in corrections themselves.”

  • Wall Street Journal kirjoitti 22.12.2008 vuodesta 2009 tulevan osakepoimijan paratiisi.

  • Omahan oraakkeli kirjoitti lokakuun 16. päivä 2008 The New York Timesissa ostavansa osakkeita. “Jos jäät odottamaan pääskysiä, kesä on jo tullut”, runoili Buffett.


    Buffett myös siteerasi jääkiekkolegenda Wayne Gretzkyä todeten: “Luistelen sinne missä kiekko on seuraavaksi, en sinne missä se on ollut”. Buffett ei siis kehoittanut yrittämään ajoittamista.

Jälkeenpäin voi todeta, että Lynch ja Buffett eivät neuvoneet odottamaan uutta laskua ja ajoittamaan, vaan puhuivat pitkäjänteisen sijoittamisen puolesta. Pohjien ennustamisen vaikeutta osoittaa hyvin Niels Bohrin toteamus. “Ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen”.

15 tykkäystä

En ole niin huolissani, että Suomi olisi Kreikan/Italian tiellä vaikka nyt on peräti vuosikymmen “menetetty” eikä loppua näy:

Suomessa julkinen velka oli ennen koronakiriisiä hyvin hallussa. Nyt se tulee nousemaan, mutta niin se tulee nousemaan muillakin. Ei silti läheskään olla Italian (135 % BKT:sta) saati Kreikan (180 % BKT:sta). Sen lisäksi Suomella on, väittäisin, tehokkaammat instituutiot ja veronkeruu sekä harvinaisen (ehkä liiankin…) hyvä maine velkojen maksajana. :smiley: Tämä lienee isoin, mutta myös suht ratkaiseva ero Italiaan ja Kreikkaan joilla on heikot insituutiot sekä huono maine.

Toki Suomella on haasteensa: demografia. Emme kyllä siinäkään ole yksin. Mutta pitkälti tuottavuuden kasvu ja käsiparien määrän lisääntyminen sanelee talouskasvua. Se tulee siis väkisin olemaan todella hidasta myös jatkossa:

Kyllä hyvinvointivaltiota tavalla tai toisella tullaan vuosikymmenten saatossa “laihduttamaan”, trendi mikä on osaltaan alkanut jo 90-luvun lamasta lähtien. Tosin julkiset menot/BKT on pysynyt vakaana viimeisen 30 vuoden ajan. Saa miettimään, mihin ne rahat oikein valuvat kun samalla palveluista on karsittu siellä täällä… :smiley:

Paljon riippuu siitä, kuinka hyvin suomalaiset yritykset onnistuvat kasvamaan. Toisaalta, Suomi on pieni maa ja täällä talouspolitiikalla on aina ollut iso rooli. Sen tehokkuus on avain myös, vihasi poliitikkoja tai ei. Yrityksiin luotan, politiikot on vähän niin ja näin. :smiley: Suomi ja suomalaiset ovat pärjänneet monissa koetuksissa, lähtökohdat ovat todella hyvät myös menestyksekkääseen tulevaisuuteen mitä elintasoon tulee. Sen nopeaa kasvua en odottaisi. :smiley:

5 tykkäystä

Kiva kuulla, että luottoa löytyy tästä kriisistä selviämiseen kohtalaisin vaurioin sekä yrityksiin, jotka väistämättä ovat mielestäni merkittävässä roolissa. Aiemmista kriiseistä, kuten 90-luvun lamasta, selviämisessä viennin rooli oli käsitykseni mukaan jälkikäteen tarkasteltuna yksi vaikuttavimmista asioista (mm. Jaakko Kiander on tutkinut 90-luvun lamaa). Lisäksi koska yrityksiemme ja pörssiyhtiöidemme määrä suhteessa moneen muuhun kansantalouteen nähden on varsin rajallinen, voidaan loogisena johtopäätöksenä tästä tehdä, että yhtiöiden ja yrityksien laatu korostuu erityisesti kriisien kohdalla.

2 tykkäystä

Luin Neuvostoliiton pankkijärjestelmästä (koska miksi ei?) ja pisti silmään, miten meidänkin keskuspankit hitaasti valuvat samankaltaiseen rooliin. Ironiaa kerrakseen. :sweat_smile:

Neuvostoliiton ”keskuspankki” (myöhemmin nimeltään Gosbank) oli käytännössä systeemin selkäranka, kuten Lenin kuvaili. Se lainasi, ei voittojen takia, vaan valtaa pitävien poliittisten tarpeiden mukaan eri projekteille ja yrityksille rahaa. Eli se toimi samaan aikaan keskuspankkina sekä liikepankkina. Meillähän keskuspankin työ ei ole allokoida resursseja taloudessa, mutta esim. Fedin alkaessa ostamaan kaikkea lainapaperia mitä ulkona liikkuu se alkaa väkisin tekemään jakoa kelpojen ja ei-kelpojen yhtiöiden ja lainaajien välillä.

Aiemmin tsaarinaikainen keskuspankki hoiti pitkälti samalla tavalla tällaisen universaalin pankin roolia. Tämä oli pitkälti valtiovarainministeriön käsikassara jolla talouspolitiikkaa runnottiin läpi.

Miksi nostin nämä sijoitusaiheiselle foorumille? Koska läntisetkin keskuspankit ovat itseasiassa aiemmin olleet välillä valtiovarainministerien ohjauksessa, tosin ei samalla tavalla. Ja koska keskuspankkien keskeisyys taloudessa on vain lisääntynyt viime vuosina ja eri poliittisilta suunnilta nousee ehdotuksia (MMT) että ne rahoittaisi suorempaan valtion projekteja. Siinä mielessä tuo Neuvostoliiton Gosbank on ”hauska” tosielämän esimerkki tällaisesta pankista ja että voi sen lainaamisen taloudessa noinkin järjestää (tosin sen pitkän aikavälin toimivuus osoitti melkoisia heikkouksia).

Aiheesta kiinnostuneille https://www.nber.org/chapters/c4154.pdf


Olen aiemminkin nostanut tähän ketjuun historian kummallisuuksia miten rahan luonne voi muuttua ja miten hätä keinot keksii. Esim. Suomen esimerkki miten holdauspörssiyhtiö Holdingin osakkeita jaettiin kansalle markan ”korvikkeena” sotien jälkeen, koska markan arvo oli tuusen nuuskana inflaation takia.

Rahajärjestelmähän on allokoimassa oikean maailman resursseja ja rahan avulla voi ”säästää” työtä ja aikaa. Mitä jos haluat allokoida ison määrän talouden resursseja johonkin täysin ei-tuottavaan, sinulla ei ole rahaa etkä halua aiheuttaa inflaatiota pakottamalla keskuspankkia printtaamaan rahaa?

Saksa rahoitti merkittävän osan asevarustelustaan (Saksa teki 30-luvun lopulla maailmanennätyksen miten ison osan BKT:sta voi käyttää asteisiin ilman että talous ja kulutus romahtaisi heti täysin. Lopulta armeija nieli 75 % BKT:sta 1944) ns. MEFO-lainoilla. MEFO oli mielikuvitusyhtiö, joka laski liikkeelle MEFO-vekseleitä joilla maksettiin firmoille asevarustelusta. Näissä oli oikeus viiden vuoden jälkeen kävellä keskuspankkien ja vaatia tilalle Saksan markkoja. Tiedä sitten moniko näitä sai ja lopulta mefoista tehtiin jonkinlainen epävirallinen sivuvaluutta.

Saksan virallinen valtion velka oli 10 miljardia markkaa 1932 ja 19 miljardia 1938, mutta MEFO-vekseleiden arvo oli 12 miljardia markkaa eli yli puolet todellisesta uudesta lainanotosta. Tällä saatiin peiteltyä varustelun massiivista kokoluokkaa ulkopuolisilta, ja lainattua siihen resurssit yrityksiltä kuin ”ilmaiseksi” lupaamalla jotain mistä ei sitten pidetty kiinni.

12 tykkäystä

Voiko mielikuvitusvaltiot saada lainaa, kuten joskus huijarit huijaavat sijoittajilta? Ilmeisesti voi. 1820-luvulla tapahtui ensimmäinen globaali luottobuumi (ja romahdus). Likviditeetissä kylpevät englantilaiset olivat niin innokkaita lainaamaan vasta Espanjasta itsenäistyneille Etelä-Amerikan maille rahaa paremmalla korolla kuin kotimaassaan, että jopa täysin mielikuvitusvaltio sai lainaa:

Koska tuohon aikaan raha oli sidottu kultaan, alkoi Iso-Britanniasta virrata kullat ulos. Keskuspankki nosti korkoa kääntääksen rahavirrat, mikä kiristi luotonsaantia ulkomailla. Samaan aikaan sijoittajat tajusivat, että Etelä-Amerikka ei olekaan uusi Yhdysvallat ja pettymykset seurasivat toisiaan.

Talous romahti ja samalla raaka-aineiden hinnat romahtivat, mikä vaikeutti Etelä-Amerikan maiden tilannetta ennestään.

Kaikki paitsi Brasilia defaulttasivat vuoteen 1829 mennessä.

9 tykkäystä

Mikä kirja?

Jännä kun ensireaktio tuohon oli että miksi ihmeessä halusivat niin innokkaasti lainata Etelä-Amerikan maille rahaa, ei siitä mitään hyvää seuraa, mutta tosiaan tuolloin varmasti ollut ihan luontevaa ajatella, että tästä voisi seurata edes jotain samankaltaista kuin USA:ssa. No, toisin kävi.

1 tykkäys

Olisi pitänyt laittaa lähde :smiley: Eilen saapui Michael Pettisin ja Matthew Kleinin uusi teos Trade Wars are Class Wars postista. Siitä tuo tapaus siis.

Tuollaiset ihmetytttää aina, mutta ihmismieli on outo kun saa paljon rahaa käsiinsä ja sille pitää saada tuottoa. Sen lisäksi pankit jne. tekevät bisnestä sillä (edelleen tänä päivänäkin) että ne etsivät lainanhakijoille lainaajia, sijoittajia jne. Voin vain kuvitella, kuinka härskiä niiden myyminen on ollut tuohon aikaan.

Tänäkin päivänä kun katsoo joitain IPOja ja niiden markkinointia tulee mieleen, että pitäisi olla varoituskolmiot joka mainoksen päällä. :smiley:

8 tykkäystä

Lueskelin Jukka O:n kirjaa (3. painos 2014) ja oli pakko napata pari kohtaa sieltä. Jotenkin tuntuu, että narratiivit eivät ole vuosien saatossa juuri vaihtuneet: vuosiluvut ja muut ajanjaksot sekä prosenttiluvut kylläkin.



@Verneri_Pulkkinen oli muuten hienosti lisännyt “tarinaan” neljännen kohdan: näiden yhdistelmä. Kenen muun mielestä muutama vuosiluku ja yksityiskohta vaihtamalla narratiivi vaikuttaa melko yhtenevältä?! Tuosta tekstistä heräsi myös kysymys, jos koko yleinen narratiivi on noin yhtenäinen nykytilanteen kanssa, saadaanko me vielä Eurooppan oma uusi finanssikriisi koronan jälkilöylynä? Toistaako historia itseään, niin kuin sanonta ennen kuului?

4 tykkäystä

Tähän ketjuun sopinee tuo swedish investorin katsaus muutamaan taannoiseen pörssirommiin. Yhteistä näille tapauksille on ollut:

  • luovuus rahoitusmarkkinoilla, eli esim “uudenlaisia riskisiä instrumentteja” tarjoillaan agressiivisesti vivun kera
  • samaan aikaan indeksien / omaisuusarvojen voimakas nousu ainakin parina vuotena
  • jokin yksittäinen tekijä tulee ja laukaisee rommin

3 tykkäystä

Jaakko Kiander on ehkä 90-luvun kriisin paras asiantuntija. Mielenkiintoinen keskustelu, jossa perehdytään välillä melko syvällisestikin muun muassa rahapolitiikkaan ja sen vaikutuksiin lamaan. Kiander maalaa myös Suomelle valoisaa tulevaisuutta, mikä ainakin tällaista keski-ikäistyvää eläkeahdistuksesta kärsivää lämmittää :smiling_face_with_three_hearts:

6 tykkäystä

Hetki sitten Twitterin puolella Sauli heitti ilmoille:

Jotenkin tuntuu, että mitä kovempaa pörssissä menee, sitä enemmän itse kaipaa tämän kaltaista tietoa :point_down:

Tässä podcastissä käytiin hyvin lyhyesti ja typistetysti läpi finanssikriisin synty. Silti, jos tuon silloisen uskon jenkkiläisen omaisuusluokan tuotoista laittaa tämän päivän perspetiiviin, on tilanne mielestäni tänään samankaltainen kuin reilu kymmenen vuotta sitten. Nyt se ainoastaan tehdään osakkeilla Robinhoodilaisten toimesta.

Koska itselläni ei ole kokemusta sijoittaja It-kuplasta tai finanssikriisistä, yritän parhaan kykyni ja taitoni mukaan luovia tällaisten esimerkkien avulla, ja välttää menettämästä pääomia pysyvästi.

Nyt, jos koskaan, tarvitaan varovaisuutta markkinoilla (toim. huomio).

Tässä vielä linkki niille, joita kansankielinen, puhuttu taloushistoria kiinnostaa:

11 tykkäystä

Hauska pieni tarina sipulikuninkaasta Vincent Kosugasta ja miksi sipulifutuureista on Yhdysvalloissa oma lakinsa…

Muoks;
Lisätietoa sipulikuninkaasta - kuten odottaa sopii - myös Wikipedia-sivuilla.

4 tykkäystä

Virtasen taloushistorian jaksot oli hyviä tiivistyksiä. Kiitos linkistä @Don_Jari . Pörssikriisit vaikuttavat ihmisten elämään ja muodostuvat sukupolvikokemuksiksi Karl Mannheimia mukaillen. Omaisuuden tai työpaikan menetys jää mieleen. Talouskriisien aikana usein globalisaation ja vapaakaupan vastainen liikehdintä lisääntyy.

Elävästä arkistosta löytyy muuten finanssikriisin ajoilta taloustieteen nobelisti Paul Krugmanin haastattelu, joka on tehty 17.12.2008 (kesto 48 min). Sivulta löytyy myös Timo-Erkki Heinon ulkolinjan dokkari Krugman ja Amerikan lamat (n. tunnin dokkari vuodelta 2009). Linkki: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/03/11/krugman-ja-amerikan-lamat

Haastattelu ja dokkari kertovat kohtalaisen hyvin mielestäni finanssikriisin taustoista eli subprime-lainoista, USA:n finanssivalvonnan puutteellisuudesta ja keskuspankin matalan koron politiikasta jne. Tunnissa ei tietysti päästä syvällisesti analysoimaan kriisin taustoja, mutta hyvä yleisesitys aiheesta.

Jotain yhtymäkohtia myös tämän hetken tilanteeseen on nähtävissä. Kovasti mutkia suoristaen sanoisin, että Krugman ja Galbraith tiivisti finanssikriisin lyhyesti näin:

Sääntelyn muutokset ja talouspolitiikka 2000-luvun alussa

  • it-kuplan jälkeen USA:ssa rahoituslaitosten sääntelyä vähennettiin
  • matala korkopolitiikka USA:ssa mahdollisti halvan lainarahan oton ja asuntolainojen määrä kasvoi
  • investointipankit velkaantuivat huomattavasti, velan ja oman pääoman suhde oli luokkaa 30:1
  • keskuspankki puski kansantalouteen lisää rahaa => rahoitusmarkkinoille paljon vapaata rahaa

Asuntomarkkinat

  • vapaata rahaa hakeutui asuntomarkkinoille => asuntojen hinnat alkoivat nousta
  • finanssisektori kehitti yhä monimutkaisempia ja riskialttiimpia rahoitusinstrumentteja
  • subprime-lainojen korot olivat lähellä nollaa, eikä subprime-lainoille vaadittu vakuuksia.
  • asuntomarkkinoiden hintakupla kasvoi => hinnat nousivat USA:ssa jopa 50% vuosina 2000-2005

Subprime-kriisi

  • vakuutena pelkkä asunto => hinnanlasku aiheutti lainan antaneelle pankille luottotappioriskin
  • investointipankit paloitteli asuntomarkkinoiden riskiä johdannaisilla => levisivät ympäri maailmaa
  • lopulta asuntokupla puhkesi => nopea asuntojen hintojen lasku => subprime-kupla puhkesi
    => useat pankit joutuivat tekemään miljardien alaskirjauksia
    => lainoittajien kurssit romahtivat => konkurssiin tai valtio pelasti => luottomarkkinat jumiin
6 tykkäystä

Minulta kysyttiin Youtubessa, ennakoiko taloudellinen kehitys maailmanjärjestyksen muutosta. Vastasin kattavammin, joten kopioin setin tähän ketjuun talteen jos siitä on muille iloa. Youtuben kommenttiosiossa ei vanhoissa videoissa tule välttämättä juuri vierailtua. :smiley:

Kysymys ATK Tavikselta:

“Voiko tuo taloudellinen kehitys ennustaa muutosta maailmanjärjestyksessä, ja sitä kautta ajaa suurvallat/liittoumat turvallisuuskriisiin? Eli miltä tulevaisuuden maailma näyttää kauppatieteiden näkökulmasta?”

Uuh laaja kysymys, voin heittää muutamia pointteja taloushistorian/geopolitiikan kannalta.

Kieltämättä ainakin viime aikoina kun ihmiskunta on ollut verkottunut eli lähes kaikki kolkat on tuotu (tai pakotettu) globaalin kaupan ja tiedonkulun piiriin, eli siis 1400-luvun lopulta alkaen, on taloudellinen ja sotilaallinen (viitaten tuohon turvallisuuteen) voima kulkenut käsi kädessä globaalissa mittakaavassa: parhaiten resursseja hyödyntäneet ja syvimmät lainamarkkinat luoneet ovat nousseet dominoiviksi. Näin ensin Britti-imperiumi kampitti Hollannin ja Espanjan sekä Ranskan. Saksa oli merkittävä haastaja 1900-luvun alussa, joskin Venäjän talous kasvoi voimakkaasti myös (Venäjä oli 1900-luvun alussa “kuuma kehittyvä markkina” mihin mm. ranskalaiset sijoittivat paljon säästöjään). Tätä asetelmaa pidetään yhtenä syynä, miksi lopulta sotaan ajauduttiin kun Saksa haastoi UK:ta ja vastaavasti saksalaisia kuumotti Venäjän resurssien kasvaminen. Toki taustalla oli paljon muutakin, sekä roppakaupalla epäonnea.

Yhdysvaltojen taloudellinen johtoasema, ja sitä kautta aluksi vastahakoinen sotilaallinen yms. johtajuus, on ollut suht selviö viimeiset yli sata vuotta ja päivän selvää toisen maailmansodan jälkeen (Yhdysvalloilla kesti 50 vuotta kehittyä suht sisäänpäin ja Amerikkoihin kääntyneestä talousmahdista maailmanpoliisiksi) . Maan suhteellinen etu on kuitenkin kaventunut: kun vuonna 1945 Yhdysvaltain BKT oli puolet maailman BKT:sta, on se tänä päivänä “enää” viidennes. Samalla Kiina nähdään haastajana Aasiassa, joskin Kiinan tie maailman isoimmaksi taloudeksi on kaikkea muuta kuin selviö. Kiinalla on massiivinen velka- ja demografinen ongelma. Samalla maalta puuttuu kehittyneet pääomamarkkinat. Maailmaa dominoivan laivaston rakentaminen, kehittäminen ja kouluttaminen vie vuosikymmeniä, jne.

Eli voisi noinkin muotoilla, että taloudellinen kehitys on ainakin yksi edellytys “maailmanjärjestyksen” muotoutumiseen. Pitkässä juoksussa monet strategiset haasteet ja mahdollisuudet redusoituu taloudellisiin resursseihin, muita tekijöitä kuitenkaan unohtamatta. Tästä puhutaan ns. termillä “Thucydideen” ansa: jos toinen nouseva maa haastaa hegemonin asemaa, syntyy sota. Näin ei tietystikään tarvitse aina käydä. Juurihan Neuvostoliitto romahti suht rauhanomaisesti, vaikka vielä 60-luvulla sen luultiin kasvavan ohi Yhdysvalloista.

Toivottavasti tästä vastauksesta oli iloa!

-Verneri

Tämä kommentointi tapahtui tämän Melkein minuutissa -videon alla.

9 tykkäystä

Luen Fedin pääjohtaja Marriner S. Ecclessin puhetta kesältä 1939. Kesä 1939 voi kuulostaa kaukaiselta, mutta yhtymäkohtia tämän päivän ongelmiin on valtavasti (joskin suomalaiset ovat niin sotahistoriaan liimautuneita että vuodet 1939–1945 tuntuvat olevan “aina läsnä” nykyisyydessäkin, kävelkää vaikka Suomalaiseen kirjakauppaan!).

Linkki puheeseen https://fraser.stlouisfed.org/title/statements-speeches-marriner-s-eccles-446/put-idle-men-money-machines-work-7662

Muutamia poimintoja:

-Eccles näkee, että talouden hitaan elpymisen ja korkean työttömyyden ydinongelma sitten 30-luvun alun laman (talous toipui lopulta vasta sodan alkaessa 1941–> Suuresta lamasta, huom.) on, tsadaa yksityisen kulutuksen puute.

-Massiivinen ylikapasiteetti (liian vähäinen kysyntä) on iso ongelma useilla aloilla.

-Talouden ongelma ei ole se, etteikö rahaa ja pääomia riittäisi investointeihin: päin vastoin, likviditeettiä piisaa.

-Bisnesmiehet (Eccles oli itse myös itse liikemies ja pankkiiri huom.) pitivät syypäänä mm. regulaatiota ja verotusta (kuulostaako tutulta? :smiley: ), mutta vaikka Eccles toteaa kieltämättä verotuksen olevan “hullua” ja epäoptimaalista, hän ei pidä sitä pääsyynä heikkoon tasoon investoinneissa. Silti erityisesti kulutusta haittaavia veroja pitäisi karsia hänen mielestään.

-Kun yritysten kassat pullistelee vailla käyttöä, kaikki voitot kerää voimaa pois kulutuksesta:

-Yhdysvalloissa on aina oltu kriittisiä valtiota kohtaan. Eccles toteaa, että niin kauan kun valtio ei kilpaile suorana samoista apajista ja resursseista yksityisen sektorin kanssa, se voi elvyttää taloutta toimillaan.

-Rahan pitää kiertää: ei jumiutua tietyille sektoreille.

-Yhdysvallat pystyi kasvamaan aiemmin yksinkertaisesti ottamalla lännestä loputtomasti uutta maata käyttöön ja investoimalla sinne. Se tie on kuljettu loppuun puheen aikakaudella 30-luvulla. Talouskasvu tulee uusista keksinnöistä ja niihin investoimisesta (lentokoneet, moottoritiet ja autot jne.).

-Tulojen redistribuutioa alempiin tuloluokkiin tarvitaan. Ei ihme, että Ecclesiä kritisoitiin mm. “sosialistiksi”. 30-40 -luvun Yhdyvaltojen kontekstissa ei tuohon leimaan paljoa tarvittu.

-Eikös tätä foorumilla mm. minä ja @Helel olla välillä uumoiltu:

Jälkiviisaana tiedämme, että toisen maailmansodan tuoma massiivinen kulutusbuusti “ratkaisi” nuo Ecclesin ongelmat nopeammin ja osuvammin kuin hän varmaan itse osasi vielä kesällä 1939 odottaakaan.

11 tykkäystä

Sosialismia vastustaakseni ehdotankin, että sodimme näin euromaiden kesken hiukan. Pääomalle on sodan jälkeen käyttöä uudelleenrakentamiseen ja omaisuuden tuhoutuessa tuloerot tasaantuvat väkisinkin. Eniten menettävät ne, joilla on eniten.

2 tykkäystä

Pettis, LT3000, tämä. Kaikilla on sama ajatus. Varallisuuserot ja kysynnä puute. Pitäiskö tässä “kapitalistien” hyväksyä tilanne ja ottaa nyt sitten osumaa paremman tulevaisuuden puolesta?

4 tykkäystä