Historianurkka: pörssin historiaa, finanssihistoriaa

Koin tuossa psykologiaketjussa vähän nostalgisia fiiliksiä ja ajattelinkin muistella vaihteeksi romahdusten sijaan hieman “vanhoja hyviä aikoja”, eli vuosituhannen vaihdetta, muistan vielä sen euforian, mitä silloin oli. Katselin tuossa huvikseni vähän rahastoraporttia 31.10.2000 ja sen ajan tunnelmia. Kyllä silloin meni lujaa, tuotot olivat ihan mielettömiä. Pari esimerkkiä:

  • FIM Fenno oli aivan käsittämätön raketti. Nousi lähes 100% pari vuotta peräkkäin
  • Jopa yhdistelmärahastot raketoivat, esim. parhaana OP Pirkka, joka tuotti n. +31% per vuosi viiden vuoden jaksolla, eli kokonaistuotto oli +280% viidessä vuodessa
  • Pohjoismaista paras rahasto Evlin pienyhtiörahasto tuotti +110% yhdessä vuodessa
  • Maailmaltakin sai etenkin kapeista sektoreista hyviä tuottoja, Carnegie Medical -rahasto repäisi yhdessä vuodessa huimat +160%, Euroopan small cap-rahastoista paras nousi +100% vuodessa
  • Venäjälläkin meni lujaa, Alfred Bergin Venäjä-rahasto raketoi +123% per vuosi parina ekana vuotenaan, eli yli +400% kahdessa vuodessa
  • Silloin oli aggressiivisia korkorahastoja, jotka myös repivät korkeariskisiltä markkinoilta huimia tuottoja, parhaat vetivät +40% vuosituoton tuossa kohtaa

Eikä indekseilläkään huonosti mennyt, HEX-tuottoindeksi tuotti viidessä vuodessa +51% per vuosi, kokonaistuotto siis viidessä vuodessa +690%

Oli se aikaa - rahastoilla kymmenien prosenttien vuosituotot olivat ihan normaalia, joillakin yksittäisillä osakkeilla oli tietenkin vielä hurjempia lukuja. Tuolloin ketään ei kiinnostanut jotkut parin prosentin hallinnointipalkkiot ja merkintä- ja lunastuspalkkiot, kun tuotot mitattiin kymmenissä-sadoissa prosenteissa :smiley:

Kiva muistella välillä ns. hyviä aikoja, vaikka juhlat sitten loppuivatkin aika lyhyeen. Noin suurta kaikenkattavaa euforiaa ei mielestäni ole tuon jälkeen ollut. Yksittäiset markkinat ovat välillä raketoineet mutta että melkein joka paikasta oli mahdollista repiä kaksinumeroisia tuottoja…

Olisi kiva kuulla muidenkin muisteloita noista ajoista, oli se niin erikoista aikaa :slight_smile:

31 tykkäystä

Ja tähän perään sitten sopii kolikon toinen puoli, kriisit. Näistä salkunhoitaja Anders Oldenburg Seligsonilta toteaa viimeisimmässä neljännesvuosikatsauksessa seuraavaa:

“Isot kriisit ovat osakemarkkinoilla melko harvinaisia.Noin 35 vuoden sijoittajataipaleeni aikana olen nähnyt vasta kaksi sellaista (lama 1990-91 ja finanssikriisi 2008-09) sekä neljä pienempää (musta maanantai 1987, teknokuplan puhkeaminen 2000, WTC terrori-isku 2001 ja nyt koronakriisi).”

Jutussa käydään läpi mitä koronakriisistä voi oppia:

  • Ensinnäkin sen, että kriisit tulevat yleensä nopeasti ja yllättäen. Jos niihin voisi etukäteen varautua, niin niitä ei tulisikaan!

  • Toinen koronakriisin opetus on, että markkinoita on (lähes) mahdotonta ajoittaa.

  • Tärkein koronakriisin opetus liittyy silti siihen miten kukin kriisin koki. Jos kurssien laskettua kolmanneksen tuntui, että on jo hävinnyt liikaa, asiasta kannatta ottaa tulevaisuudessa opiksi ja säätää omaa riskitasoa sen mukaan

Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan katsauksen sivulla 12:

7 tykkäystä

Mainio tiivistys. Haluaisitko vielä muistella sitäkin, että miten kaikki suli ja romahti? Tai olisiko jollakin hyviä lukuvinkkejä (blogit, kirjat, podit, lehtijuttu tms.) teknokuplaan liittyen? Ping @Verneri_Pulkkinen, jolla on aina joku ässä hihassa, oli aihe mikä hyvänsä. :slight_smile:

Olisi mukava päästä vähän makustelemaan teknohuumaa ja peilata sitä nykypäivän hullutteluun.

1 tykkäys

Pitää itsekin kiittää @xlat mainioista jaoista: toivottavasti pystyt jakamaan lisääkin kokemuksiasi :slight_smile:

@Mauri: kiitos, kovat odotukset!

Mieleeni tuli aluksi perus yleisteokset kuplista ja romahduksista: Kindlebergerin Manias, Panics and Crashes ja sitten tietysti vuonna 2000 ilmestynyt Shillerin Irrational Exuberance.

Mutta molemissa internetkupla on vain yksi käsiteltävä ilmiö muiden joukossa. Rupesin miettimään, että jos kerran finanssikriisistä on tehty läjäpäin kirjoja (puolet ekonomisteista ja talousjournalisteista tuntuvat elävän sillä, että he kirjoittavat aiheesta kirjoja toisensa perään) niin luulisi dot.comistakin löytyvän. Vaan eipä ainakaan nopealla tutkimisella löytynyt mitenkään massiivisesti tai sellaisilta nimiltä, joilta yleensä tulisi aiheen kirjallisuutta.

Oliko kupla niin irrationaalinen ettei siitä saa juttua irti?

Tällaisen pari kehuttua teosta goodreadsista. En ole itse lukenut, mutta laitoin tilaukseen :smiley:

Käsittääkseni dot.com bubblehan ei ollut kokonaistalouden kannalta kovin dramaattinen, lähinnä tietty ryhmä internetosakkeisiin sijoittaneita sijoittajia kosahti täysin. Kenties siksi esimerkiksi 1929 ja 2008 kummittelevat sijoittajien mielessä erityisen erityisinä vuosina, että niiden vaikutus kesti/kestää vuosikymmeniä.

1 tykkäys

Itse näkisin niin, että teknokupla oli nimenomaan osakemarkkinoiden kuplan puhkeaminen, “oikeassa” maailmassa ei tapahtunut mitään valtavaa lamaa tms. Finanssikriisihän taas oli ihan oikea globaali talouskriisi, jonka seurauksena osakekurssit romahtivat. Eli teknokupla oli osakemarkkinoiden oma juttu kun taas finanssikriisi oli reaalimaailman kriisi, jonka seurauksia korjataan yhäkin.

4 tykkäystä

Voisi muistellakin jossain sopivassa välissä, pitää vähän kaivella vanhoja muistiinpanoja. Kiva välillä nostalgioida ja muistella kaikenlaisia hassuja juttuja, mitä tässä vuosien varrella on ollut. Tuon teknojuhlan muistelun keksin, kun aloin miettiä, että me sijoittajat tykkäämme jostain syystä synkistellä ja muistella romahduksia ja kriisejä mutta vähemmän niitä aikoja, kun on mennyt hyvin (tai liian lujaa, kuten teknohuumassa) :smiley:

2 tykkäystä

Jos sattuu olemaan ettei hyllystä löydy Benjamin Grahamin klassikkoa Intelligent Investor, niin tuossa Jason Zweigin kommentoimassa (jokaisen luvun jälkeen usean sivun kommentti ja päivitys “nykyaikaan”) on paljon matskua, lukuja ja anekdootteja vuosituhannen vaihteen teknohuumasta, siis tietenkin nimenomaan niissä Zweigin kommentaareissa. Nuo kommentit taitaa olla kirjoitettu heti teknokuplan puhkeamisen jälkimainingeissa, joten jutut ovat selvästi melko tuoreessa muistissa.

Siinä missä Grahamin esimerkeissä vilahtelee kalliita Nifty Fifty -osakkeita niin Zweig antaa vastaavia esimerkkejä teknohuuman kovimmista ylilyönneistä. Olihan nuo valuaatiot juosseet jonnekin ihan käsittämättömiin korkeuksiin pahimmillaan.

4 tykkäystä

Jonkinlainen hybridi pörssihistoriaa ja sijoitusstrategiaa. Nollakoroista puhutanan poikkeavana ilmiönä ja uutena normaalima samalla, kun osa vanhemmista sijoittajista puhuu “normaalista” 5 % korosta. Mikä sitten on normaalia, mutta ainakim Jenkkilässähän korot olivat melko alhaalla viime vuosisadan puolivälissä. Euroopasta en oikein meinaa löytää vastaavaa dataa. Tulloin mailla oli toki omat keskuspankit, mutta ajattelin, että Saksa yai UK olisivat hyviä referenssejä, mutta ei löydy kuin 7å-luvulta asti.

Nythän korkojen nousua ei odoteta, mutta mahdollista se on ja mietin, että voisi miettiä hieman strategian suuntaviivoja valmiiksi, jos vaikka näin joskus käy. Eli, onko Euroopassa ollut 1900-luvun puolella alle 2 % korkoja, kuten jenkeissä. Kun korkoja alettiin tuolloin nostamaan, niin mitä tapahtui?

Voinee olettaa, että inflaatiota on, jos korkoja nostetaan ja tietty tuottovaateet tippuvat. Pörssistä vedetään rahaa obligaatioihin, eli indeksit laskevat? Toisaalta S&P 500 näytti nousseen tuolloin. Obligaatioiden arvothan tippuvat korkojen noustessa, joten nekään eivät ole hyviä? Käteinenkin menettää inflaation takia arvoaan, vaikka liekö joku 2 % miinusta per vuosi lopulta paha, jos yrittää ajoittaa markkinaa? Kiinteistöjen arvojen pitäisi tietenkin tippua, koska ne ovat yleisesti niin vivutettuja. Onko kulta ainot safe bet? Silmämääräisesti arvioiden senkään korrelaatio ei näyttäisi hirveän hyvältä.

Eli löytyykö historiasta apua tähän pulmaan, vai onko korkojen kohoaminenkin vain business as usual, eli ei ole mitään ilmaisia lounaita, vaan hyvä strategia on tehdä hyviö päätöksiä kulloisenkin tilanteen mukaan :smiley:

1 tykkäys

Kaivelin tuossa vanhoja papereitani ja lähihistoriasta löytyi Jarkko Ahon laatusijoittamisen esitelmä Kauppalehden OmaRaha 2018 -tapahtumasta. Esitelmässä esitettiin taulukko Helsingin Pörssin kaikkein aliarvostetuimmista osakkeista helmikuussa 2018. Taulukossa oli viisi rajusti aliarvostettua yhtiötä, aliarvostukset olivat 29-48% (ks. alimmainen kuva). Katsoin huvikseni mitä näiden aliarvostettujen yhtiöiden kursseille tapahtui tämän jälkeen (taulukko näyttää hieman synkemmältä kuin todellisuus osinkojen puuttumisen takia, tosin osingot puuttuvat myös vertailuindeksistä).

image

Kuten näkyy, aliarvostetuimmat osakkeet eivät olleet ainakaan vielä oikotie onneen lyhyellä tähtäimellä - näistä muodostettu salkku on tuottanut tähän päivään mennessä tappiota -20%, kun Helsingin Pörssin OMX25-indeksi tuotti samalla jaksolla +10%. Ainoastaan Orion tuotti yli indeksin ja sen lisäksi se vieläpä osui hyvin lähelle tavoitearvoaan.

Olisi kiva kuulla suomalaisia osakkeita paremmin tuntevilta ihmisiltä lyhyitä kommentteja, mitä noissa aliarvostetuissa yhtiöissä on tapahtunut tämän puolentoista vuoden aikana. Onko tässä mitään, mistä voisi ottaa oppia tulevaisuutta silmälläpitäen? Sekä onnistuneessa valinnassa (Orion) että noissa vähemmän onnistuneissa valinnoissa.

3 tykkäystä

Oliko kyseessä arvo- vai laatusijoittamisen esitelmä?

Noh, kuitenkin, löysin muistiinpanoistani nopeasti kaksi näihin keisseihin aika hyvin (?) sopivaa Buffettin iätöntä viisautta. Joku toinen ko. yhtiöitä paremmin tunteva voi sitten pureutua tarkemmin syihin ja seurauksiin.

Shareholder leter 1977:
“One of the lessons your management has learned - and, unfortunately, sometimes re-learned - is the importance of being in businesses where tailwinds prevail rather than headwinds.”

1979:
“Both our operating and investment experience cause us to conclude that “turnarounds” seldom turn, and that the same energies and talent are much better employed in a good business purchased at a fair price than in a poor business purchased at a bargain price.”

Graham&Doddsvillen kasvatilta kaksi aika tärkeää havaintoa alelaarin tonkijoille. :slight_smile:

3 tykkäystä

Laatusijoittamisen esitelmä oli kyseessä. Tämä taulukko kuvasi yhtiöiden aliarvostusta

Stockmann mainittu niin Seppo on heti paikalla :smiley:

Ai että kun iskee pahasti silmään noi taulukon “Normaali” ROE ja “Normaali” EPS. Varmaankin oikea otsikointi olisi “Historiallinen” ROE ja “Historiallinen” EPS ja jokaisen olisi kyllä pitänyt nähdä otsallaankin, että Stockmannin tapauksessa tuohon historialliseen tuottoon ei ole mitään paluuta. Kyllä 2018 oli varmaan jo kaikille selvää, että tavaratalojen kulta-ajat olivat takana päin.

Jossain määrin samaa voisi sanoa kyllä myös Nordeastakin, myös pankkien kulta-aika on takana päin kun uudet ketterät toimijat nakertaa vallihautoja joka nurkasta.

Nämä ovat kyllä viisaita sanoja.

Jos on 2010 jälkeen puhunut Stockmannista laatuyhtiönä niin kyllä on ollut pahasti hakoteillä.

7 tykkäystä

Todella hieno ja opettavainen nosto ja hyviä kommentteja edellä olevilta.

Varmaan edelleen netistä löytyy Jari Saarhelon blogi Arvosijoittajan Tie. Löytyy oman blogini blogrollista. Kyseinen blogi on opettanut allekirjoittaneelle mikä on Arvosijoittamisessa vaikeaa. Blogissa puhutaan katalyytistä. Ts. tarvitaan tekijä mistä tilanne lähtee korjaantumaan normaliin. Aliarvostettua osaketta ei kannata ostaa jollei osaa itse kertoa mikä tekijä saa tuloksen tai tässä tapauksessa ROE:n normaaliksi. Itselläni on tapana esittää kysymys paraneeko tulos ja miksi. Jollei osaa vastata myöntäväksi perustella selkeästi niin kannattaa jättää osto tekemättä.

Listasta itse voin sanoa sen verran, että minusta Stockmann oli noista aika selkeä tapaus, sanoin eräälle sukulaiselle suoran kehoituksen myydä osakkeet joitakin vuosia sitten. Firma oli rahoituskriisissä ja osakeanti ja pääoman tuhoaminen erittäin todennäköistä. Oriolan olen myynyt jo pitkän aikaa sitten, se ajautui salkkuun irtaantumisessa Orionista. Myyntipäätös tuli toiminnanohjausjärjestelmä muutoksen yhteydessä. Siinä epäonnistui kaikki. Firman johto ei selvästi huomannut millainen riski liiketoiminnalle ja yhteiskunnalle otettiin. Itse järjestelmän projektissa ei ollut osaamista. Tämä kertoo minulle, että firmassa on heikko johto ja ei ymmärretä bisnestä. Oltiin lähdetty maailman valloitukseen Venäjälle ja Ruotsiin. Miksi siellä onnistuttaisiin paremmin kuin kotimaassa. Strong sell.

Orionia olen omistanut pitkään ja ostanut sitä aliarvostettuna 10-13€ finanssikriisin jälkeen. Ostrelin sitä potin 28€ toiseen salkkuun (Nordnet), kun myytiin vahvasti lyhyeksi. Mielestäni Orion oli aliarvostettu. Luovuin positiosta, kun en osannut sanoa varmuudella käypää hintaa yhtiölle patenttien loppumisen takia. Patenttien loppumisen vaikutus oli epäselvä tulokseen. En voinut sanoa paraneeko tulos uusien Easy Halerien yms. tuotteiden vuoksi. Päädyin myymään position nollilla.

Nordea löytyy salkusta ja se kuuluu ko. listassa minulla kategoriaan mitä ilman ei voi elää. Tuossa puhuttiin muiden nakertamisesta, mutta ilman pankkia ei vaan edelleen selviä. Töihin ei vaan voi ilmoittaa Apple Pay tiliä, tukiaisia ei saa ilman pankkitiliä. Työvoima toimistoon kirjaudutaan pankkitunnuksilla. Arvo-osuus tiliin tarvitsee vastatilin. Osunnon ostamnen on aika vaikeaa ilman pankkia. Ihan perustarpeita kaikki. Pankki tarvitaan ja niillä on bisnes. Mutta milloin tulos paranee? Pankit on kärsineet ennätys pitkästä vaikeasta ajasta korkojen alhaisuudesta. Sille ei näy loppua. Jotka kurjimuksesta selviävät, ovat jollain aika jänteellä arvioni mukaan hyviä sijoituksia. Koska korot lähtevät nousemaan, joka johtaa tulosten paranemiseen en osaa sanoa.

Toisin sanoen tuossa on mielestäni kaksi arvosijoitusta. Milloin katalyytit iskevät on hankala sanoa. Samoin on erittäin hankala sanoa mitä pörssissä ollaan valmiita maksamaan yhtiöstä vuosien päästä.

Disclaimer: Omistan Orionia ja Nordeaa.

2 tykkäystä

Monen sijoittajan käsitys “normaalista” tuntuu pohjautuvan siihen, millä vuosikymmenellä oma ura on aloitettu tai koulut käyty. Välillä tuntuu, että tällä alalla ei tiedetä, että maapallo ja finanssimarkkinat olivat olemassa ennen 90-lukua. Jotkut vanhemmat puhuvat peräti 80-luvusta joskus, mutta se on harvinaisempaa… :smiley:

Nimellisesti nollakorot ovat uudehko ilmiö tiettävästi, reaalikorkoina eivät. Reaalikorko on siis korko miinus inflaatio. Reaalikorko on monissa maissa on ollut useinkin miinuksella, miksi bondien tuotto on monesti ollut surkea historiallisesti tarkasteltuna. Esimerkiksi Suomen valtion bondien tuotto on itsenäisyyden ajan ollut kehno johtuen inflaatioryöpyistä ja matalista koroista.

Tässä on jenkkilän korkohistoriaa itsenäisyydestä alkaen. Silmämääräisesti katsoen tuntuu sellainen 3 % olevan “normaali” riskitön korko. Tuo 80-luvun korkojen nousu oli täysin poikkeava ilmiö.

Voi olla, että johtuen massiivisista puutteista koulutuksessani en näe asiassa jotain ongelmaa, mutta itselleni matalat korot eivät koskaan ole olleet mikään kummastelun aihe. Pääoma on asia muiden joukossa: jos siitä on valtava tarjonta ilman kysyntää (lainaajia), niin miksi sille pitäisi maksaa korvausta? Toisekseen korkoja voi manipuloida, kuten historiassa on usein tehty esimerkiksi sotien aikana ja jälkeen.

Tässä on britttien konsolien korkohistoriaa. Konsoli on siis ikuinen velkakirja. Brittihallitus osti loput konsolit pois 2010-luvulla. :smiley:

Koska moderni kapitalismi ja teollisuus kehittyivät ensiksi briteissä (huom. teollistuminen tapahtui tehokkkaiden finanssimarkkinoiden jälkeen, ei toisin päin) niin sieltä on saatavilla tuota materiaaliakin mukavasti pitkälle historiaan.

Toki myös tällaisia käppyröitä löytyy, mutta kuinka tarkkoja ne ovat 1800-lukua pidemmälle on kysymysmerkki. Lähdeaineisto tuskin huutaa runsauttaan…

Historiallisissa käppyröissä on myös hyvä muistaa, että maailman on hieman muuttunut sitten vuoden 1350… :smiley: Sitä mukaan kun finanssimarkkinat kehittyvät ja pääomat kumuloituvat, tuntuvat korot kuitenkin pääsääntöisesti laskevan. Se olisi järkeenkäypääkin.


Korkojen ja osakkeiden suhde on problemaattinen. Jos korkoja nostetaan siksi, että talous kuumenee ja inflaatio nostaa päätään, ne voi indikoida keskuspankkien ja sijoittajien luottamusta talouskasvun jatkumiseen ja se olisi hyvä myös osakkeille. Toki korkojen nosto voi myös tappaa orastavan elpymisen, kuten Euroopassa kävi EKP:lle 2011.

7 tykkäystä

Vaalien edellä on julkaistu historiakatsauksia S&P 500:n kehityksestä presidentinvaalien aikana.
Invesco: 2020 US Presidential Election.
Ned Davis Research: 2020 Election Handbook
Capital Group: Elections come and go. Results last a lifetime
Forbes: We Looked At How The Stock Market Performed Under Every U.S. President Since Truman

S&P 500 -indeksin vuosituotto usein positiivinen vaalivuonna

  • Historiallisesti S&P 500 -indeksin tuotto on ollut yleensä positiivinen presidentinvaalien jälkeen: keskimääräinen vaalivuoden tuotto 1956–2016 on +9,8%
  • Vuosien 1956-2016 aikana S&P 500 vuosituotto on ollut vaalivuonna positiivinen 14/16 kertaa eli 87,5%.

S&P 500:n negatiivinen tuotto vaalivuonna
Negatiivinen tuotto vain kaksi kertaa vuosien 1956-2016 välisenä aikana:

  • vaalivuosi 2000: –9,1% (Dot-com kupla)
  • vaalivuosi 2008: –37,0% (Finanssikriisi)

Huomioitava kuitenkin, että kuusi kertaa on presidentinvaalien jälkeen S&P 500-indeksi tuottanut negatiivisesti seuraavana vuonna:

  • 1956: vaalien jälkeen loppuvuosi laskua (Suezin kriisi) ja vuoden 1957 tuotto: –10,9%
  • 1968: vaalien jälkeen loppuvuosi laskua ja vuoden 1969 tuotto: –8,5% (taantuma 1969–70)
  • 1972: vaalien jälkeinen vuosi 1973 tuotto: –14,8% (öljykriisi 1973 ja taantuma 1973–75)
  • 1976: vaalien jälkeinen vuosi 1977 tuotto: –7,4%
  • 1980: vaalien jälkeen loppuvuosi laskua (Iranin panttivankikriisi) ja vuoden 1981 tuotto: –5,1% (öljykriisi 1979–80, taantuma 1980–81)
  • 2000: vaalien jälkeinen vuosi 2001 tuotto: –11,9% (WTC-iskut ja taantuma 2001)

=> Eräänlainen presidenttikauden anomalia: yleensä presidettikauden alussa S&P 500:n tuotto on heikompi kuin virkakauden 3. ja 4. vuotena. Kriisit ajoittuvat usein virkakauden ensimmäisiin vuosiin.

4 tykkäystä

Investor Amnesiassa oli parikin hauskaa juttua viime julkaisussa.

Tässä suoraan tähän ketjuun liittyvä. Ilmeisesti TINA ei ole niin tuore ilmiö, mitä usein tulee ajatelleeksi.
TINAmaisia argumentteja on paikannettu nyt vuoteen 1688 asti:

East India Companyn tilalle voisi vaihtaa minkä tahansa nykysuosikin nimen: Apple, KONE, Elisa ja teksti olisi täysin uskottava tämän päivän julkaisuna.

Jälkiviisaana tiedämme, että korot eivät pysyneet kaiken aikaa matalalla ja Itä Intian Kauppakomppania (tekstistä ei selviä, onko kyse Englannin vai Hollannin yhtiöistä mutta lopputulema sama) meni aikanaan konkurssiin.

Kenties ajattelen tätä ensi kerralla kun puhun TINAn puolesta. Ja @Pohjolan_Eka saa lisää argumentteja tuekseen skeptiseen suhtautumiseensa. :wink:

8 tykkäystä

Olikohan tuohon lähdettä mistä tuo East India pätkä oli?

1 tykkäys

Se oli tuossa Investor Ameniaissa, samassa jutussa kuin Schrödingerin kissa. Itse tuossa tekstissä ei ollut vuorostaan suoraan lähdettä, mutta olen seurannut IA:ta alusta alkaen ja oppinut luottamaan Jamien juttuihin ja niiden kuranttiuteen miksi. :smiley:

1 tykkäys

Veikkaan että kyseessä on tämä Confusion Of Confusions by Josseph Penso de la Vega Täytynee etsiä käsiin. edit. Alkuperäinen painos on näemmä hieman hintava Bloomberg - Are you a robot?

2 tykkäystä

Aah tuo! Törmäsin tuohon toisessa kontekstissa aivan hetki sitten… Taisi olla Jamien tämä presis kuplista ja sijoittajien toilauluista läpi historian.

Täyttä herkkua, kannattaa vilkaista.

Investor Amnesia - CFA Society.pdf (3,4 Mt)

Tämä 1690-luvun teknokupla kiilasi kyllä aiemman lempparini, polkupyörämanian, edelle:

Katsokaa nyt noita laitteita… :smiley: Ja rahaa on satanut sijoittajilta silti kuin viimeistä päivää.

!!!

17 tykkäystä