Viimeisin esimerkkihän tästä osakkeiden muuttumisesta inhottaviksi matalien korkojen aikana on niinkin kaukaa kun keväältä 2020, jolloin FED reagoi ensin koronan eskaloitumiseen painamalla korot nollaan. FED luultavasti toivoi että markkinan reaktio tähän olisi ollut “hyvä, FED reagoi ajoissa, ehkä talous ei otakaan nyt niin pahasti osumaa” mutta reaktio kurssireaktioista päätellen olikin “ai tilanne on niin paha että korot pitää painaa heti nollaan”. Tässä kohtaa selkeästi psykologia kääntyi huomattavasti negatiivisempaan suuntaan ja kierre oli valmis.
Vaikka tällöin oli jo muodostunut TINA-ympäristö, se ei ollut sijoittajien mielessä lainkaan. Sijoittajien fokus oli täysin tuhoutuvassa taloudessa ja yritysten tuloskunnon romahtamisessa, ehkäpä pahimmillaan jopa että nyt tämä korttitalo luhistuu lopullisesti. Ei markkina toki tyhmä ole, riskit pahemmasta lamasta olivat todelliset ilman massiivisia tukitoimia. Ainakin tämän perusteella sijoittajien psykologia vaikuttaa paljon ovatko he keskittyneitä positiivisiin vai negatiivisiin ajureihin sekä miten erilaisia uutisia tulkitaan. Vaikka osakkeet olisivat ainoa tuottava omaisuusluokka, ei niitä silti haluta omistaa jos näyttää siltä että niiden tuloskunto on romahtamassa totaalisesti käsiin.
Tuore tutkimus valottaa väestörakenteen vanhenemisen vaikutuksia säästämiseen, varallisuuteen ja myös ohimennen inflaatioon. Pääargumentti on perustuen monimutkaiseen malliin lukuisilla taustaoletuksilla, että nykyinen trendi jatkuu: kansankielisesti maapallo “hukkuu” säästöihin, korot matelee ja varallisuuden suhde BKT:hen jatkaa hiipimistään ylöspäin.
