Historianurkka: pörssin historiaa, finanssihistoriaa

Markkinointipsykologiaa hyödynnetty hienosti luoden mielikuvan hienosta herrasmiehestä kävelykeppinsä kanssa merenpohjassa :face_with_monocle: Se voit olla juuri sinä!

5 tykkäystä

Tuo Investor Amnesia on aivan mahtava konsepti! Sijoittajathan muistavat tavallisesti ehkä korkeintaan viisi vuotta taaksepäin, mutta kun hieman historiaa tonkii niin sieltä löytää vaikka mitä kummallisia asioita, jotka haastavat nykyajatteluamme. Toki myös talous"tiede" -muuttuu vuosi vuodelta vallitsevien ideologioiden mukana. Finanssikriisissä elvytys oli radikaali toimenpide, jonka käyttö nähtiin talouspolitiikan epäonnistumisena. Keynesin paluusta kirjoitettiin jopa kirjoja selittämään elvytys-ilmiötä. Nykyään taas elvyttämättä jättäminen on radikaali toimenpide ja se nähdään talouspoliittisena epäonnistumisena. Koita nyt sitten pysyä perässä, että mikä on ‘tieteellisesti paras tapa hoitaa talouskriisi’ ja mikä sitten ‘pseudotieteellistä humpuukkia’ :cowboy_hat_face:

Tuntuuko velkaantuminen pahalta? Mehän olemme historiallisessa velattomuuskuopassa, jos verrataan saarivaltioon :sweat_smile:

Deflaatio/Inflaatio tuhoaa talouden kasvukyvyn!

In the 19th century Britain stuck to the gold standard, resulting in deflation. £1 in 1815 was equivalent to £0.62 in 1900, a cumulative deflation of 38%. By contrast £1 in 1945 was equivalent to £2.70 in 1970, a cumulative inflation of 170%.

Eipä tuo koko 1800-luvun kestänyt deflaatio hirmuisesti näyttänyt kasvua haittaavan saatikka tilanne muuttunut, kun siirryttiin korkean inflaation aikakauteen :sunglasses:

8 tykkäystä

Kauppalehdessä on juttu Helsingin pörssin “uusista kruunujalokivistä”, jossa haastatellaan tunnettuja nimiä: Seppo Saariota, Mika Heikkilää ja Kim Gorschelnikiä. Mielenkiintoisin osuus jutussa mielestäni oli perspektiivi historiaan. Mika Heikkilän mukaan isot trendit ohjaavat pörssiä ja maailmalla pörssikärki vaihtuu kymmenen vuoden välein:

“1970-luvulla ajateltiin, että öljy-yhtiöt eivät kärjestä poistu, 1980-luvulla pankit olivat kuolemattomia, 1990-luvulla kuluttajafirmat. Sitten tulivat reititinyhtiöt, sitten Facebookit ja Googlet.”

Onko indeksisijoittamisen menestys itse asiassa juurikin se, että ei jumiuduta yhden aikakauden voittajayhtiöihin / -toimialoihin, vaan mennään virran mukana maailman muuttuessa?

PS. Seppo Saario näkee Helsingin pörssin synkkänä, esim. metsäyhtiöiden liikevaihdot ovat samaa luokkaa kuin 20 vuotta sitten, uusia yhtiöitä ei näy kärjessä ja kasa lupaavia yhtiöitä on myyty ulkomaille. “Olemme kuihtumassa hitaasti, sekä pörssi että kansantalous.”

PPS. Saariolta tulee ensi vuonna kirja, siinä hän patistaa nuoria sijoittamaan pieniin kasvuyhtiöihin.

9 tykkäystä

Juuri näin.

Indeksiin sijoittamisen yksi suuri etu on juuri se, että salkussa ovat aina parhaat voittajahevoset.

Ei toki korvaa osakepoimintaa, mutta toimii ainakin itselläni jenkeissä ja Aasiassa hyvin, kun en ole perehtynyt tarpeeksi paikallisiin yrityksiin.

2 tykkäystä

Investor Amnesiassa tällä kertaa osakkeet & markkina poikkeusoloissa, kuten sotien tai hallituksen legitimiteetin ollessa kyseenalaistettu (tapaus Vichy Ranska 1940–1942).

Muutama vakaampikin esimerkki mukana: vola melkein hävisi Pax Britannican aikana 1800-luvulla. Vakaus se vaan kannattaa.

6 tykkäystä

Itsenäisyyspäivän kunniaksi tässä päivitettyjä kuvioita Helsingin pörssin tuottohistoriasta 1912–2020.

Data perustuu kahden akateemikon, Nybergin ja Vaihekosken tutkimukseen. Olen viimeiset vuodet laskeskellut itse. He rakensivat itse indeksin vuoteen 1970 asti. Viimeiset noin kolme vuosikymmentä he käyttivät HEXin tuottoindeksiä. Se on siis se pahamaineinen painorajoittamaton indeksi.

Mietin, pitäisikö laskea viimeiset 15 vuotta pörssin tuotot painorajoitetulla indeksillä, mikä olisi kenties armollisempi. Toisaalta pörssin nousu jäisi 1990-luvulla vajaammaksi…

Yhtä kaikki, Helsingin pörssin kokonaistuotto inflaatio huomioiden on ollut yksi maailman parhaita 1912–2020 joten ei tässä hävetä tarvitse suomalaisten. Näin huolimatta siitä, että maa on kokenut kaksi maailmansotaa, yhden sisällissodan, pari todella syvää lamaa jne.

Lisäys: tässä vielä Credit Suissen rapsasta kaapattuna globaalit osakkeiden pitkän aikavälin tuotot.

14 tykkäystä

Onnistuuko liittämään tuohon 20-v vuosituotto kuvaajaan vielä indeksikehitys rinnalle, tai kokonaistuotto tuolta 20v ajalta? Erottuisi hyvin että miten isommat tai pienemmät vuosituotot vaikuttavat kokonaistuottoon. Esim 21% 20v ajan = 45-kertainen vs 15% 20v ajan = 16-kertainen.

PS. Nyt luinkin että nuo luvut olisi kokonaistuotto? :face_with_hand_over_mouth: Onko kokonaistuotto, vai kokonaistuotto annualisoituna? Oletin että jälkimmäinen.

1 tykkäys

Jälkimmäinen, eli kokonaistuotto annualisoituna. Hyvä tarkennus! :crazy_face:

2 tykkäystä

Päivän Investor Amnesiassa pandemioiden talousvaikutuksia (keskiajan Musta surmalla Olli hyvin keskeinen rooli modernin markkinatalouden synnyssä…), vuoden 1918 ZOOM, pandemian vaikutuksia julkiseen talouteen ja siitä seuraava populistipuoluiden suosio. Eli kaikkea historian harrastajille. :sunglasses:

13 tykkäystä

Luen juuri Terry Smithin sijoittajakirjeistä ja sanomalehtikirjoituksista koottua kirjaa Investing For Growth.

Kirjassa oli Smithin Independentissä 2012 julkaistu alla oleva kirjoitus:

https://www.google.com/amp/s/www.independent.co.uk/news/business/analysis-and-features/special-report-lessons-great-wall-street-crash-8223576.html%3Famp

Itse en ole mikään taloushistorian harrastaja enkä tuntija mutta onko tuosta 1920-30-lukujen taitteen pörssiromahduksesta, siihen johtaneista, sekä toipumisen syistä ja seurauksista vedetty (vääriä) johtopäätöksiä, kuten Smith esittää, jotka olisivat osaltaan ohjanneet keskuspankkeja valitsemaan 2007-08 elvytystoimet, joista saamme edelleen “nauttia”?

Mitä mieltä on taloushistorian tuntija @Verneri_Pulkkinen?

2 tykkäystä

Tuossa Smithin kirjoituksessa ydin argumentti lienee, että 30-luvun lama ei ollut laissez-faire-politiikan (suomeksi kirjaimellisesti “antakaa tehdä”) tai kapitalismin syy yksistään, eikä siksi regulaatio ja verojen nosto ollut oikea vastaus lamaan muiden vastausten joukossa. Ja että tästä ei pidä vetää opetuksia finanssikriisiin. Kirjoittaja on itse entinen analyytikko ja rahoitusalan edustaja… 2010-luvun alussahan oli tiukkaa vääntöä siitä, oliko tuore finanssikriisi kenen syy ja jos jonkun niin miten sitä pitää rankaista. Pankkisektorista saatiin suht hyvä syntipukki. :smiley:

Tuo kirjoitushan koskee enemmän hallituksen toimia, keskuspankki Fed osana hallitusta.


30-luvun lama lienee tutkituimpia aiheita sekä ekonomistien että taloushistorioitsijoiden piireissä ja uutta tutkimusta ja näkökulmaa pukkaa koko ajan ulos. Oma käsitykseni on, että jonkinlainen konsensus (toki tätä haastaa esim. itävaltalaiset ja muut taloustieteen varjoissa liikkuvat hiipparit) vallitsee siitä, että lama oli mm. liian rajun velkaantumisen, keskuspankin virheiden (Yhdysvalloissa), kultakannan ja liian vähäisen elvytyksen yhteissumma.

30-luvun lama oli globaali, mutta vähemmän yllättävästi siitä toipui ensiksi ja nopeiten maat jotka irrottautuivat ensimmäisinä kultakannasta (esim. Iso-Britannia ja perässä Suomi) ja/tai pistivät massiivisia vajeita perään (Hitlerin Saksa rajuimpana esimerkkinä “elpymisihmeestä” joskin se polku ajautui sitten omiin tunnettuihin ongelmiinsa 30-luvun loppua kohden…). Sen sijaan kultakannassa pisimpään roikkui pahimmat kärsijät USA (lähti 1933) ja Ranska (sinnitteli vuoteen 1936 asti).

Fedin entinen pääjohtaja Bernankehan oli tutkinut juuri paljon 30-luvun lamaa ja tiesi, minkälaisen krapulan siitä saa jos keskuspankki ei tee mitään vaan antaa pankkisysteemin romahtaa ja rahamäärän lähteä surkastumaan. Siksi vastaukset olivat täysin päinvastaiset, kuin 30-luvun lamassa. Kaiken kaikkiaan finanssikriisi hoidettiin käsittääkseni melko hyvin Yhdysvalloissa. Keskuspankit myös koordinoivat toimia globaalisti finanssikriisissä, toisin kuin 20/30-luvulla missä maailmantaloudelta puuttui selkeä johtaja ja keskuspankkien keskuspankki. Sen sijaan kaikki yrittivät vaan pelastaa oman nahkansa. Taloudessa se ei toimi kovin hyvin…

Varmasti kymmenien vuosien päästä 2008 finanssikriisistä ja siitä seuranneesta elvytyksestä kirjoitetaan monia näkemyksiä ja tutkimuksia kun tietoa on enemmän ja seuraukset tiedetään jälkiviisaasti, mutta en sanoisi että 30-luvun lamasta on vedetty vääriä johtopäätöksiä.

11 tykkäystä

Artikkeli tilaajille :point_down:

Verneri voi olla asiantuntijana eri mieltä, mutta minusta tämä oli erinomainen kuvaus siitä, miten nykyiset rahoitusmarkkinat ovat saaneet alkusysäyksensä, ja miten talous on järjestelmä, joka vaikuttaa kaikkialla muovaten ajatteluamme. Tässä pari poiminta, ellei moderaattorit liputa pois :point_down:



7 tykkäystä

Hyvä artikkeli! Osakeyhtiömuodolle nuo kauppakomppaniat sanotaan usein olevan alkysysäys. Pankkisysteemi alkoi kehittymään jo 1200/1300-luvun Italiassa, ehkäpä sieltä voisi hakea kuitenkin rahoitusmarkkinoiden alkysysäystä siinä mielessä, miten me nykyään käsitämme. Lainaa, paperia (tai ruukun palasia) ja velkoja on tietysti ollut tuhansia vuosia. :smiley:


Investor Amnesia on saanut tänä vuonna paljon uusia lukijoita, mikä on näin laadukkaalle kevyelle viikkojulkaisulle täysin oikein.

Tällä kertaa juttua sähköautoista. Tiesin, että 1800/1900-luvun taitteessa sähköautot oli “se juttu” ja ne olivat yleisempiä liikenteessä, mutta että sähköauto keksittiin jo 1832. :smiley:

" The electric vehicle is nothing new. It will come as a surprise to many readers, but the electric car was invented almost 200 years ago , in 1832. In fact, the first electric vehicle was built 50 years before the first internal combustion engine vehicle (ICEV) .

During the 1890s, EVs outnumbered other vehicles 10-to-1, and by 1912 there were 38,842 electric vehicles on the road.

In an era when America’s road system was poor and undeveloped, electric vehicles thrived as the vast majority of driving trips were short-distance, making an EV’s “range” a non-issue. However, some of the early EVs had a mileage range of 180 miles off a single charge !"

Tämä kuva on satiiri 1910-luvun maniasta autoyhtiöiden suhteen… Ei tätä kuvaa kauheasti tarvitsisi päivittää vuonna 2020 kuin laittamalla Teslan tuohon tilalle.

17 tykkäystä

Terry Smith. Katsoin juuri pari Fundsmith esitelmää. Heillä näyttää olevan vuosittain luento helmikuussa. Tässä linkki helmikuun 2020 Fundsmith esitelmään, jossa on n. 15 minuuttia mielenkiintoista reflektointia 2008 finanssikriisistä ja Terryn arviointia kuinka korona tulee vaikuttamaan markkinoihin. Tämä osio alkaa 34 min 20s kohdasta.

Oli mielenkiintoista katsoa nyt tässä hetkessä, jälkiviisaana, kuinka koronaan suhtaudittiin noin kuukautta ennen isompaa romahdusta. Terryn intressinä tuskin oli sanoa, että taivas putoaa niskaan vaikka olisi sellaista arvellutkin. Toisaalta se romahdus oli lyhyt näin jälkikäteen katsottuna. Terry vertasi 2020 alkuvuotta mielestäni vuosiin 1873-96. Oma finananssihistorian tuntemus ei yllä sinne saakka mutta ilmeisesti ei mitään uutta auringon alla. Historia ei toista itseään mutta ajanjaksot rimmaavat keskenään.

1 tykkäys

Moni vähän pidempään sijoitushommissa mukana ollut saattaa muistaakin tämän tapauksen, mutta 10 vuotta sitten lontoolainen Navinder Sarao onnistui vanhempiensa kotoa käsin romahduttamaan kaikki Yhdysvaltain pääindeksit muutaman minuutin ajaksi koodaamallaan botilla, joka kikkaili pörssitoimeksiantojen kanssa. Esim. Nasdaq droppasi Saraon kikkailun takia hetkellisesti jopa 9% ilman mitään näkyvää syytä.

Bloomberg julkaisi aiheeseen liittyen hiljattain mainion minidokkarin (25 min), joka löytyy Youtubesta:

8 tykkäystä

Koska @Verneri_Pulkkinen olet taloushistorian asiantuntija, olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan teidän tiivistelmän 30-luvun lamaan johtaneista syistä ja lamasta yleisestikin. Tietysti ymmärrän että tällaisia yksiselitteisiä syitä ei pysty antamaan, mutta varmasti taloustieteissä on jonkinlainen konsensus tästä. Tuohon liittyen olisi mukava kuulla myös ns. “vaihtoehtoisia näkemyksiä” / haastavia käsityksiä.

5 tykkäystä

Nopean kaupankäynnin historiaa

6 tykkäystä

Toimittaja Juho-Pekka Rantanen haastattelee suomalaisen meri- ja telakkateollisuuden suurmiestä :point_down:

Mielenkiintoinen ja valaiseva haastattelu.

5 tykkäystä

Kansalliskirjaston digitoitujen lehtien tarjonta on laajentunut vuoteen 1939 asti. Pörssihistoriasta kiinnostuneille mahdollisuus tutustua esimerkiksi Hesarin aiempaan talousjournalismiin.

Kaksi nostoa Hesarin 1930-luvun pörssijournalismista:

HS 7.10.1937: Helsingin Pörssissäkin on joskus vallinnut suurmaailman tunnelma miljoonien vaihtaessa omistajaa.

Jutussa pörssin sihteeri F. Tiderman muistelee sisällissodan jälkeistä vilkkaan kaupankäynnin aikaa v. 1918.

"Pörssisalissa vallitsi näinä päivinä vilkas hyörinä. Molemmat sivuparvekkeet ja takaparveke olivat tungokseen asti täynnä kiinnostuneita katsojia. Nämä tulivat ja menivät, monet ainoastaan uteliaisuudesta nähdäkseen pörssin tämän kuumeisen tunnelman vallassa, toiset tarkatakseen kurssien vaihteluita ja voidaakseen pörssitoimituksen kestäessä lähettää uusia määräyksiä välittäjilleen. Yleisön joukossa istui innokkaita spekulantteja uskollisesti joka päivä parvekkeella niin kauan kuin pörssikokous kesti. Pääsy oli vapaa lokakuun alkuun, jolloin pörssikomitea päätti ottaa käytäntöön markan pääsymaksun. Vuoden loppuun mennessä tätä maksua kertyi 3.025 mk., mikä siis oli kävijäin lukumäärä lokak. 7. ja jouluk. 3 p:n välisenä aikana.

Ensimmäisiä papereita julkihuudettaessa saattoi toimitus olla suhteellisen rauhallinen, mutta sitten kun ruvettiin huutamaan suosikkipapereita, alkoi kuulua tarjouksia yhtäaikaa ja niin äänekkäästi, että melu kuului aina linnan pihalle saakka. Jokainen koettaa saada äänensä kuuluville yli muiden, jokainen koettaa suunnata pörssijohtajan huomion puoleensa. Keskellä tätä meteliä, jonka voima välistä kiihtyy, välistä jonkin verran heikkenee, ei pörssinjohtajan tosiaankaan ole helppo erottaa, mitä kursseja on huudettu ja kuka on huutanut ensimmäiseksi. Siinä vaaditaan hyviä hermoja ja mielen tyyneyden säilyttämistä."

HS 19.4.1936: Taloudellinen elämä: Arvopaperipörssi 14/4 - 18/4 -36

Jutusta ajankuvaa Helsingin pörssin haussesta 1930-luvulla:

"Pörssimme on elänyt pääsiäisenjälkeisen viikon, varsinkin alkuviikon, jonkinlaisen kuumeen vallassa. Jo ensimmäisenä arkipäivänä, tiistaina, oli voimakas, nousuun taipuva pohjasävy vallalla, vaihto kohosi lähelle paria miljoonaa ja kurssit nousivat jokseenkin yleisesti. Mutta vasta keskiviikkona puhkesi oikea hausse, vieläpä niin väkevässä muodossa, että sellaista pörssissämme tuskin on nähty sitten 1931 syksyn valuuttaromahdusaikojen. Välittäjille oli keräytynyt poikkeuksellisen runsaasti ostomääräksiä, nähtävästi suurelta osin ilman hinnanrajoituksia, kauppoja tehtiin kuumeisesti - yhteensä yli 4 milj. markan arvosta! - ja kurssit kohosivat jyrkästi.

Nousu ulottui kyllä, vaikka sangen rajoitetusti, pankkiosakkeisiinkin, mutta suurimmat kaupat päätettiin ja yllättävimmät kurssinousut tapahtuivat teollisuusosakkeissa. Uusia huippukursseja merkittiin tässä ryhmässä kymmenkunta, ja päivävoitot saattoivat kohota jopa 5 pros:n seudulle. - Seuraavina päivinä tuli sitten luonnollinen vastavaikutus; osa alkuviikon voitoista menetettiin, mutta viikon loppunoteeraukset osoittavat kuitenkin yleistä ja jossakin tapauksissa vielä melko tuntuvaakin nousua juhlien edellisen viikon tasoon verrattuna."

Viikon suurnousulle ei ole mitään erityistä, ulkoisesti näkyvää syytä. Nähtävästi oli yleisön vallannut uudelleen syntyneen ja jo pari viikkoa jatkuneen vahvan suunnan vaikutuksesta spekulaatiohalu, joka pani sen jatkuvan nousun uskossa lähettämään välittäjille umpimähkäiset ostomääräyksensä.

Vanhat viisaat arvopaperikauppiaat noudattavat kuitenkin toisenlaista sääntöä: osta silloin, kun kurssit laskevat ja myy, kun ne nousevat! Yleisesti katsoen tämä menetelmä vie ajanpitkään varmimmin voittoon."

19 tykkäystä

Teknologia kehittyy - ihmisluonto ei muutu.

8 tykkäystä