Mä olen SPR:n kuukausilahjoittaja ja sitten laitan yksittäisiä summia keräyksiin. Noin 1-2 prosenttia nettotuloista, ei sen enempää.
Sitten näen ala-asteikäistä poikaa, jolle olen miehen mallina. Hänellä ei ole ollut miehen mallia elämässään, oma isä ei ole ollut mukana hänen elämässään juurikaan ja valitettavasti menehtyi vielä muutamia vuosia sitten. Näen poikaa noin kerran kaksi kuukaudessa, emme aina tee mitään erikoista; painitaan, leikitään, pelataan tietokoneella ja sellaista. 
Amnestylle kuukausilahjoittajana vuosia pienellä summalla (30 e/kk). Lisäksi lastentautien tutkimukseen vuosittain yksi hieman suurempi lahjoitus. Ihan omista lähtökohdista nämä. Ihmisoikeudet lähellä sydäntä ja oma sisarus menehtyi lapsena ja tätä haavaa kai hoidan tuolla toisella lahjoituksella. Hyvä ketjuavaus.
Asiallinen avaus👍
Kohtuullisen vaatimattomista tuloista ei isoja summia jaella, 1-5€/ kk. Summaa skaalaillaan sitten kun tulot nousee.
Suunta vaihtelee, Iceheartsia, viherpiiperrystä, vanhuksia ja joulupatoja nyt ainakin. Lätkäseuran yhteisölippu oli viime talven erikoisuus: ostin etäkannattajana lipun joka meni valitsemalleni käyttäjälle, taisi olla mm. sairaanhoitohenkilökuntaa vaihtoehdoissa, oma valinta oli Icehearts(joku kakara pääsi matsiin).
Omalla kohdallani pyrin pari kertaa vuodessa tekemään kertalahjoituksen vaihtelevalle kohteelle. Yleensä kyseessä on jokin melko lähellä, lasten&nuorten parissa toimiva järjestö, jonka kulurakenteet on riittävän läpinäkyviä (esim Hope, partiotoiminta tai erilaiset lasten liikuntajärjestöt). Toiminnan tukemiseksi voi toki laskea myös erilaisiin varainhankintakamanjoihin osallistumisen (eli siis esimerkiksi ostaa joulukuusen/mitälie siltä yhdistykseltä mieluummin kuin Bauhausista).
edit: Karkea hiha-arvio on, että parhaillaan tuohon menee noin 1% nettotuloista. Olisi tuota varmasti varaa kasvattaakin.
Hyvät teot ne vasta kasvaakin korkoa korolle. Ihan esimerkkinä, jos saa nuoren pysymään 10-16 vuotiaana harrastuksissa kunnolla kiinni, voi sen kautta tuleva säästö yhteiskunnalle (ja omaan verotukseen) olla merkittävä: “Valtiontalouden tarkastusviraston arvion mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa elämänsä aikana noin 1,2 miljoonaa euroa yhteiskunnalle.”
Hyvä avaus kyllä ja mielestäni tärkeä! Itse olen harrastanut vuosia kuukausilahjoittamista ja vaihdellut kohteita epäsäännöllisen säännöllisesti. Summat eivät mitään hirveän suuria, mutta lisäksi teen kertalahjoituksia esim. joulun aikaan “osta jouluateria perheelle”- tyyppisesti. Tällä hetkellä menee SPR:lle ja Eläinsuojelukeskus Tuulispäälle kuukausilahjoitukset.
Tutustuin myös @Artisti n linkkaamiin mikrolainoihin ja innostuin lainaamaan tuota kautta hyvään tarkoitukseen, kiitokset linkistä!
Miksi lahjoittaa? Olen itse ollut muinoin töissä SPR:ällä sekä tehnyt myös vapaaehtoishommia eri puolilla maailmaa ja koen olevani erittäin etuoikeutettu verrattuna miljardeihin muihin. Jos kk- lahjoitukseni ja muut avustukset voivat auttaa muita niin hieno juttu. Toki voisi aina lahjoittaa enemmän ja tehdä enemmän.
Ihan mielenkiintoisia nämä mikrolainat ja muut, mutta itse olen vahvasti sitä mieltä että mikäli hyväntekeväisyyteen sisältyy vastikkeellisuus tai tuotto-odotus tms. se ei ole hyväntekeväisyyttä vaan jotain muuta.
Usein pelkkä lahjoitus otetaan hyvin erilailla vastaan kuin eräänlainen laina. Lainan takaisin maksu pakottaa vastaanottajan miettimään miten saada rahalle tuottoa, eikä käytä sitä tunteiden vallassa siihen mihin ajattelee sitä tarvitsevan. Karrikoituna esimerkkinä; Lahjoitat 100k€ ja vastaanottaja tilaa sillä koko kylälle ruokaa. Kun taas rationaalinen vaihtoehto olisi rakentaa sillä kylälle esimerkiksi 3 kaivoa ja ostaa maatilalle hyödyke-eläimiä joka kantaisi hedelmää pidempään.
Mitä ajan takaa on se, että joskus tarve maksaa laina takaisin pakottaa ajattelemaan pitkäjänteisesti. Pelkkä rahan antaminen saattaa parantaa oloja hetkellisesti, mutta usein ei korvaa ongelmaa, vaan sama ongelma odottaa taas kulman takana. Tietenkin poikkeuksia on tässäkin asiassa.
Jos annat lainaa huomattavasti alemmalla korolla ja vakuusvaatimuksilla kun markkina niin tuo erotus on puhdasta hyväntekeväisyyttä. Olen myös joitain tutkimuksia nähnyt kuinka mikrolainat ovat hyvin tehokkaita ja menevät suoraan kohteeseen ilman välikäsiä.
Vastikkeellisuus ja hyväntekeväisyys on kyllä mielenkiintoinen aihe.
Onko se hyväntekeväisyyttä, jos ostat partiokalenterin ja tuet sillä tavalla seuran toimintaa?
Onko se hyväntekeväisyyttä, jos ostat urheiluseuralta wc-paperipaketin viidellä eurolla, jonka hankintahinta seuralle on ollut neljä euroa, ja lähikaupassa se maksaa kuusi euroa?
Onko se hyväntekeväisyyttä, jos ostat koulun myyjäisissä kahden euron arvan ja voitat yhden euron kynän?
Entä jos satut voittamaan samoissa arpajaisissa kahden euron arvalla etelän lomamatkan?
Onko se hyväntekeväisyyttä, että annat rahaa sairaalalle ja he nimeävät sairaalan siiven sinun kunniaksi?
Mun mielestä tässä on esitetty paljon hyviä esimerkkejä hyväntekeväisyydestä. Mielestäni hyväntekeväisyyteen ei kuitenkaan kuulu se, että omaisi kontrollia lahjoittamansa rahan käyttöön. Jos lahjoittaa rahaa nälkäisille lapsille, tulisi luottaa siihen että he kyllä tietävät paremmin mitä he juuri silloin tarvitsevat kuin me täältä, joskus hyvin kaukaa luulemme heidän tarvitsevan. Systeemitason muutoksia ei pitäisikään tehdä hyväntekeväisyydellä.
Tässä mainittu underbanking on ilmiönä tietysti ongelma, jonka ratkaisut ovat kuitenkin liiketoimintaa jolla on hyvä tarkoitus, ei hyväntekeväisyyttä. Siinä on mielestäni vissi ero, ja itse pyrin sijoittamaan maailmaa paremmaksi muokkaaviin yrityksiin ja samalla tavoittelemaan tuottoa, ja sitten erikseen tekemään hyväntekeväisyyttä.
En minä halu kontrollia mitä nälkäinen lapsi syö vaan kuinka suuri osa rahoista jää byrokratian rattaisiin ensiksi Suomessa, sitten paikan päällä ja mahdolisesti vielä korruptioon. Jos leivästä jää jäljellä vain murut niin ei se nälkäinen lapsi siitä kauheasti liho.
Tottahan se on, mutta välittäjiä tarvitaan ja näissä asioissa saadaan helposti skaalaetuja.
Enkä siis kenenkään tapaa auttaa kritisoi. On aina parempi tehdä itse jotain kuin jättää tekemättä, ja mielestäni kaikilla meillä joilla on mahdollisuus auttaa toista on siihen myös moraalinen velvollisuus, jonka sitten täyttää haluamallaan tavalla.
Kannattaa tutkia noiden lainaajien taustat, mikrolainoissa on myös huonoja toimijoita, googlettamalla löytää lisää ikävääkin materiaalia, mutta tässä yhteenvetoa Microcredit, explained: how microcredit can help the world’s poorest - Vox
Pääpointti on kuitenkin löytää luotettava ja vastuullinen toimija, joka tekee non-profit pohjaisesti. Näin auttaa myös kitkemään koronkiskureiden toimintaa.
Kiva on käsittääkseni parhaasta päästä, mitä olen tutkinut.
Ylipäätään pitää olla tarkkana hyväntekeväisyyden kanssa, taustatyöt on syytä tehdä tarkasti!
Olen kanssasi samaa mieltä, että jos rahat menee hyvin organisoituun ja hoidettuun hyväntekeväisyys-kohteeseen, esimerkiksi työpaikkojen rakentamiseen, se on aivan mahtava asia. Kuitenkin yhteisön rakentaminen hyväntekeväisyys rahalle ei välttämättä muodostu kestävälle pohjalle, vaan valahtaa taas samaan jamaan kun hyväntekijältä menee rahahanat kiinni. Rahan saaminen ilman minkäänlaista kannatin menetelmää korvaa ajatuksen ja palon saada aikaan yksilöllisiä uudistuksia ja muutosta, joka ihmisiä aina on ajanut kehittymään.
Pääosa omasta lahjoituksesta tulee menemään Unicefille, tietty osa koko varallisuudesta testamentilla, tällä hetkellä 500 000eur ja kasvaa vuosittain.
Vastikkeena Unicefin lakimies hoitaa testamentin, sen muutokset ja säilytyksen.
Loput hyvin hajautetusti muihin kohteisiin, sukulaisille ja ystäville.
Kuukausittain ja vuosittain myös muutama kymppi-pari (tonni) vaihteleviin kohteisiin.
Warren Buffettin kirjoitukset hyväntekeväisyydestä jäivät myös minun mieleeni siinä määrin, että koetan muistuttaa tarkistamaan vuosittain, miten paljon annan apua tarvitseville.
Koska koen, että suojelua tarvitsevat eritoten kokonaiset ekosysteemit, jotta ne voisivat auttaa useita lajeja, laitan joulun korvilla isommasti Luonnonperintösäätiölle ja kuukausilahjoituksina sademetsien suojeluun sekä orankien suojeluun SOS Borneon kautta.
Omastaan antaminen pyyteettömästi lienee tärkeä taito ylläpitää, ettei muutu liian roopeankaksi.
Mainio avaus!
En ole kylläkään itse mikään erityinen hyväntekijä. En ole koskaan ollut minkään hyväntekeväisyysorganisaation kuukausilahjoittaja, enkä lähtökohtaisesti osallistu mihinkään hyväntekeväisyyskampanjoihin. Syy on kyllä enemmänkin se, etten oikein luota näihin järjestöihin, niiden tehokkuuteen tai vaikuttavuuteen. Lahjoitustoiminta edellyttäisi ensin aikamoista perehtymistä, jotta ymmärtäisin mihin rahat oikein sitten lahjoituksen jälkeen todellisuudessa menevät.
Olen kuitenkin todella kiinnostunut hyväntekeväisyydestä ja lahjoitustoiminnasta, ja aion tulevaisuudessa kyllä kantaa oman korteni kekoon. Omat kiinnostuksenkohteet tällä saralla ovat kuitenkin hieman erilaisia. Kiinnostavia lahjoituskohteita ovat mielestäni erityisesti liikunta, mutta vielä suuremmissa määrin lapset ja nuoret. Jos mahdollista, niin kaikki nämä yhdessä.
Haaveilen siitä, että voisin merkittävässä ja vaikuttavassa mittakaavassa mahdollistaa esimerkiksi vähävaraisten lasten liikuntaharrastuksia. Olen jo alustavasti laskeskellut, että mitä esimerkiksi maksaisi se, että tarjoaisi jonkinlaisen paletin liikuntaharrastuksia maksuttomasti kaikille oman kunnan lapsille ja nuorille vaikkapa paikallisten urheiluseurojen kautta. Ja miten tällaiseen voisi saada vaikkapa paikallisia yrityksiä mukaan jos laittaisi itse ensin sisään merkittävän aloituspääoman.
Myös urheilusponsorointi kiinnostaa. Haluaisin rahoittaa nuorten lupausten urheilu-uraa. Erityisesti sellaisten lasten ja nuorten, joilla ei ole kaikkein ruusuisimmat kotiolot tai rikkaimmat taustajoukot. Tämä voisi olla hieman samanlaista, kuin mitä esimerkiksi Jussi Jokinen tekee Vilma Murron kanssa. Todennäköisesti laittaisin tukeni pääasiassa lajeihin, joissa on kohtalaisen vaikeaa tai mahdotonta tehdä isoa tiliä edes silloin kun olet maailman kärkiurheilijoita.
No sellainen tuli vielä mieleen, että ostinhan mä viime jouluna pari joululahjaa vähävartaisten lasten keräykseen ja se oli kyllä mielestäni hieno ja hyvin toteutettu kampanja. Lahjoitukset sai osoittaa suoraan Prisman verkkokaupasta tietyn alueen yhdistykselle, joka jakoi lahjat eteenpäin. Jotakin tämänkaltaista tulee varmasti tehtyä myös lähitulevaisuudessa.
Varallisuus on toki tässä vaiheessa vielä sen verran pientä, että annetaan pääoman toistaiseksi hautua ja laitetaan rahaa kiertoon isommin sitten kun ikää ja kassaa kertyy vielä vähän lisää. Mitään järjettömiä pääomiahan tällainen edellä kuvattu toiminta ei kuitenkaan välttämättä vaadi, joten voisihan sitä alkuun lähteä jo kohtalaisen piankin.
Yksi kohde missä menee 100%:sti sinne minne on pyydettykin, on nuo 3€:n tuoppeihin pummailijat. Oman kokemuksen mukaan menee just siihen tuoppiin.
Melko usein kyllä kuulee (teko)syyksi lahjottamattomuudelle sen että osa rahasta menee kuluihin. Joskus sitä laskeskelin excelillä, niin lopputulos oli että kulujenkin jälkeen lahjoitetusta eurosta meni moninkertaisesti “oikeaan osoitteeseen” vrt jos ei lahjoita ollenkaan. Voi olla laskuissa virhe ja asiaan monta lähestymiskulmaa.
Lasten vanhat vaatteet ollaan aina laitettu eteenpäin UFF:n laatikkoon tai suoraan jollekin lapsia omaavalle ystävälle.
Tori.fi:ssä olen säännöllisesti antanut pois käyttökelpoista tavaraa, mille ei ole perheelle ollut enää käyttöä mm. grilli, sohva ja oneplussan puhelin. Tämä lahjoitusmuoto vaatii kyllä hermoja kun vähintään kaksi ensimmäistä “noutajaa” eivät yleensä kuitenkaan nouda sovitusta tavaraa. Kaikki tavarat ovat kyllä lopulta löytäneet onnellisen uuden omistajan.
Erotessani kirkosta lupasin itselleni, että vähintään kirkollisveroa vastaava summa tulee vastedes menemään hyväntekeväisyyteen.
Suosin pääasiassa ilmastonmuutosta torjuvia hankkeita. Seuraan Compensaten tukemia metsittämis- ja suojelukohteita ja maksan suoraan niille turhien välikäsien minimoimiseksi. Compensate vaikuttaa panostavan hankkeiden validoimiseen, siksi luotan enemmän heihin kuin omaan googlailuun. Kotimaan metsiä ostavaa ja suojelevaa Luonnonperintösäätiötä on myös tullut tuettua tasaisin väliajoin.