Hyvä kirjoitus hesarista.
Tavoitteet ja todellisuus eivät kohtaa ilmastotyössä
Ilmastopaniikin lietsomisesta tulee luopua.
MAAILMAN johtajat kokoontuivat Glasgow’n ilmastokokoukseen kiristääkseen päästötavoitteita, jotta kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) asettama 1,5 asteen tavoite ei karkaisi. Päästöjen vähentämisuralla pysyminen vaatisi päästöjen globaalista puolittamista vuoteen 2030 mennessä.
Todellisessa maailmassa päästöt ovat kasvussa ainakin seuraavat kymmenen vuotta, mikä on hyvin maailman johtajien tiedossa. Miksi asetetaan tavoitteita, joita ei voida saavuttaa? Onko siitä haittaa, että tavoitteet eivät ole realistisia?
Kansainvälisen energiajärjestö IEAn tilastojen mukaan energia-alan kokonaisinvestoinnit olivat ennen pandemiaa noin 2 300 miljardia dollaria vuositasolla. Päästötavoitteiden saavuttamiseksi investoinnit tulisi nostaa seuraavan 8 vuoden aikana 5 000 miljardiin dollariin vuotta kohden.
Kun nämä summat puretaan projekteiksi ja hankkeiksi, on helppo havaita, ettei energiasektorilla ole mitään edellytyksiä toteuttaa tämän mittakaavan investointeja. Alalta puuttuvat tarvittavat tekijät, materiaalit, luvat ja kohteet. Rahaa ilmeisesti riittää, kun keskuspankit sitä painavat.
Nykysuunnitelmilla rajallisista resursseista ohjautuu liikaa tehottomiin nykykeinoihin. Se taas hidastaa välttämättömien uusien teknologisten läpimurtojen kehittämistä.
Kun epärealistiset tavoitteet viedään lakisääteisiksi toimenpiteiksi rajatuilla maantieteellisillä alueilla, alkaa vahinkoa syntyä. Päästöjä pyritään vähentämään laskennallisesti kohdealueella, mutta globaalilla tasolla päästöt eivät välttämättä vähenekään yhtään. Hyvä esimerkki tällaisesta maantieteellisestä päästöjen siirtelystä ovat raaka-aineiden määrät ylittävät biopolttoainevelvoitteet.
Suomessa vihreän digitaalisen siirtymän tuotekehitykseen ja tutkimukseen voitaisiin osoittaa lisäresursseja antamalla Suomen Akatemialle oikeus velanottoon valtiontakauksella.
KAIKKIA ilmastotoimia tulisi arvioida yhtä mittaria eli ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta vasten. Päästöjen vähennyskeinojen hiilidioksidivähenemät pitää laskea uudelleen perustuen tiedeyhteisön standardoituihin menetelmiin, joissa huomioidaan keinojen globaalit vaikutukset. Nykykeinojen määrällistä lisäämistä tulee välttää, jollei pystytä todentamaan niiden vähentävän ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta.
Ei ole väliä, onko kyseessä päästön vähennys tai hiilensidonta. Myöskään maantieteellinen sijainti ei voi määritellä ilmastotoimen hyväksyttävyyttä.
Suomalaisten kulutuksen päästöt näkyvät tuontitarvikkeiden tuotantomaissa. Ostamme netistä halpoja kiinalaisia tavaroita ja samaan aikaan vaadimme Kiinalta ilmastotoimia. Päästöistämme vajaa puolet näkyy muiden maiden tilastoissa. Siksi meidän on osallistuttava myös kehittyvien maiden ilmastohankkeisiin.
Tarvitsemme tiedeyhteisön tekemän globaalin tiekartan ilmastotoimien järjestyksestä, tekijöiden nimeämisestä ja rahoituksen järjestämisestä. Regulaatiolla luodaan ohjaus niin, että tehokkaimmat toimet, kuten uusien hiilivoimaloiden rakentamisen estäminen, metsäkadon pysäyttäminen ja laajan metsittämisen mahdollistavan nielupörssin luominen, pannaan ensimmäisenä toteutukseen.
Energiamurros tarvitsee toteutuakseen vielä merkittäviä uusia innovaatioita, joten tuotekehityspanosten moninkertaistaminen energiasektorille on varmasti myös toimenpide kärkipäästä.
Mikään ei viittaa siihen, että ideamme olisivat hiipumassa.
SUOMESSA vihreän digitaalisen siirtymän tuotekehitykseen ja tutkimukseen voitaisiin osoittaa lisäresursseja antamalla Suomen Akatemialle oikeus velanottoon valtiontakauksella. Tällä varmistettaisiin, että velka menee uusien innovaatioiden kehittämiseen eikä tulonsiirtoihin.
Lisäksi lainalla rahoitetuissa hankkeissa tulisi olla yrityskumppaneita, mikä parantaa hankkeiden toteutumista niin, että yhteiskuntaan syntyy lisäarvoa, jolla lainan voi aikanaan maksaa takaisin.
Esimerkiksi ilmastotoimien todentamiseen liittyvä tutkimus on välttämätöntä, jotta saadaan aikaiseksi tarkempia päästöjen ja nielujen mittausmekanismeja. Toimiva hiilen sidontamarkkina vaatii standardoidun mittausmenetelmän. Vain näin yritykset voivat tehdä investointeja, jotka päätyvät niiden taseisiin.
ILMASTOPANIIKIN lietsomisesta tulee luopua. Uhkakuvista on siirryttävä toimimaan. Ilmastomuutoksen hillintä tarvitsee positiivisen toimintaympäristön, toivon paremmasta.
Toivoa meille tuovat uudet innovaatiot, jotka mahdollistavat ihmisen ja luonnon jonkinasteisen hyväksyttävän tasapainon. Ihmiskunta on keksinyt enemmän viime vuosikymmeninä kuin koko historiansa aikana.
Mikään ei viittaa siihen, että ideamme olisivat hiipumassa. Toivo ilmastomuutoksen hillitsemiseen tulee nuoristamme ja heidän innovaatiokyvyistään. Itse uskon vahvasti molempiin.