Vähän minua hämmentää koko sopimuslaitevalmistus. Maalaisjärjellä bisneksen pitäisi näillä meidänkin teollisuuteen keskittyneillä sopimusvalmistajilla ailahdella teollisuuden suhdanteiden mukana. Silti nämä ovat kehittyneet viimeisien vuosien aikana lähinnä eri suuntaan perusteollisuuden kanssa. Se kauan näin voi jatkua ja kauan teollisuuden taantuma jatkuu on sitten jo kristallipallo kysymyksiä.
Minulle on muuten jäänyt kuva, että tällä alalla tuo asiakas lojaalisuus on ihan hyvää. Hyväksi havaittua kumppania ei lähdetä pienin perustein vaihtamaan. Tämäkin kaksiteräinen miekka, koska haittaa toisaalta uusien asiakkuuksien saantia.
Yksi syy, minkä Otto nosti videollakin esille oli se, että yhtiön valmistamien tuotteiden koot ovat kasvaneet. Näitä uusia ja isompia tuotteita ei välttämättä ole mahdollista valmistaa nykykapasiteetin linjoilla / nykyisten linjojen asemoinnilla (layoutilla), mistä johtuen tehtaan laajentaminen on tullut ajankohtaiseksi. Perinteisesti kapasiteetin kasvattaminen tuotantolinjoja lisäämällä on verrattain nopea ja suoraviivainen prosessi, mutta nyt kun lisälinjojen ohella myös konkreettisesti rakennetaan uutta seinä- ja lattia-alaa on aikaikkuna automaattisesti pidempi. Siksi on myös reagoitava hyvissä ajoin, jotta pystytään olemaan niin sanotusti kärppänä paikalla, kun tarve-ennusteet realisoituvat tilausvirroiksi ja / tai myyntiputkessa olevat uudet asiakkuudet etenevät kohti volyymituotantoa.
Vastaan tässä ohessa myös Sambadin viestiin. Teollisuuselektroniikkaan fokusoituneille sopimusvalmistajille viime vuodet ovat toden totta olleet pääosin varsin hyviä. Taustalla on tietysti monia yhtiökohtaisiakin muuttujia, mutta puhtaasti sektorilasein tarkasteltuna hyvää kehitystä keskeisimmin selittävät tekijät ovat arviomme mukaan olleet elektroniikan käytön yleistyminen teollisissa sovelluksissa (esim. robotiikka ja IoT) sekä ulkoistamisasteen kasvu (ts. laitevalmistajat hakevat joustoja kustannusrakenteisiinsa ja optimoivat käytettävissä olevia resurssejaan hyödyntämällä sopimusvalmistajien tarjoamia). Teollisuuselektroniikka on kuitenkin kokonaisuudessaan investointivetoinen toimiala ja siksi myös riippuvainen taloussyklin kulloisestakin vaiheesta.
Olet oikeassa, että asiakaspysyvyys toimialalla on varsin hyvä. Tätä selittää mielestämme etenkin se, että sopimusvalmistajan vaihdon kustannukset voivat nousta hyvinkin korkeiksi. Sopimusvalmistusmarkkinalla toimitusaika, laatu ja hinta ovat tyypillisesti ns. “hygieniatekijöitä” ja näiden ollessa riittävällä tasolla ei valmistuskumppanin vaihto ole tarpeellista. Ja kuten mainitsitkin, niin juuri asiakaspysyvyys vaikeuttaa osaltaan uusasiakashankintaa. Tätä heijastellen uuden asiakkaan ylösajo pienistä esisarjoista kohti varsinaista volyymituotantoa voikin olla varsin hidasta. Tätä haastetta Incap on osittain taklannut olemalla vahvasti läsnä startup-kentässä, jossa yhtiön ketterä toiminta ja nopea päätöksenteko ovat erittäin purevia kilpailuvaltteja.
Pohdin vielä näitä laajennuksia ja mainintaa, että kapasiteetti täytyy myydä markkinoille. Näin varmasti osaksi on, mutta kuten Otto mainitsi tarve oli nyt. Lisäksi tehtaiden layouteja ei muuteta muuten vain. Kyse oli esim. Isommista kokoonpanoista, mitä nyt on tehty tehottomammin tai alihankintana muualla kalliimmalla tai ei vielä ollenkaan. Jotain parannusta siis pitäisi olla luvassa ensi vuonna. Kasvu voi toki hidastua nykyisestä. Tuntuu kuitenkin, ettei tän hetken kurssiin hirveästi tulevaisuutta olen hinnoiteltu?
Olet varmasti oikealla uralla siinä, ettei tuotantolaitosta ryhdytty laajentamaan tai jo ylösajottua layouttia muuttamaan vain tekemisen puuteen takia. Tätä taustaa vasten peilaten pidämmekin loogisena sitä, että yhtiö on jo uuden kapasiteetin myymisessä siirtynyt ns. pukuhuoneesta pelikentälle. Ottaen huomioon varsinaisen kovan tilauskannan, asiakkailta tyypillisesti saatavien tarve-ennusteiden aikajänteen sekä laajennustyön valmistumisen (kevät 2020) pidämme mahdollisena, että uuteen kapasiteettiin on saatu jo konkreettisia merkkejä potentiaalisesta volyymikuormasta. Tästä olisi voinut saada myös karkeita viitteitä, jos yhtiön välikausiraporttien (Q1 ja Q3) muoto olisi laajempi (esim. tarkastelukauden lopun vaihto-omaisuuden perusteella) tai jos yhtiö raportoisi joidenkin kilpailijoidensa tapaan tilauskantansa. Kuten Ottokin raportissa mainitsi, yhtiön koon kasvaessa kaksinumeroisiin kasvuprosentteihin yltäminen käy yhä haastavammaksi ja kasvuvauhti väistämättä tuppaa keskiarvoistua. Tietysti todelliseen vauhtiin vaikuttavat lopulta useat tekijät, mutta mielestämme olisi epärealistista odottaa, että etenkin alkuvuodesta taottu tahti olisi yhtiölle peruskauraa kilpailueduista ja tehdasinvestoinneista huolimatta.
Otto mainitsi videolla myös sen, miten Incapin matalan organisaatiorakenteen kautta johto kykenee tapaamaan keskeisimpien sidosryhmien päätöksentekijät. Uskommekin, että tämän takia yhtiö on hyvin pulssilla asiakaskentän odotuksista, tapahtumista ja mahdollisista kehityssuunnista. Tämä puolestaan helpottaa myös oman operatiivisen toiminnan johtamista ja suunnittelemista (ml. investoinnit), vaikka kroonisesti heikon näkvyyden dilemmaa matala organisaatiorakenne ja tiivis asiakasyhteistyö ei tietysti poistakkaan. Kokonaisuudessaan Oton elekieli oli sekä videolla käydyn että videon ulkopuolisen keskustelumme aikana totutun vakuuttava ja myös muiden tapaamiemme henkilöiden (mm. Intian tuotantolaitoksen johtaja Murthy Munipalli sekä Viron henkilöstöä) puheenparsi viittasi yhtiön sisäisen vireystilan olevan hyvällä tasolla. Hinnoittelussa puolestaan etenkin näkyvyyden puute, haastava arvoketjuasema sekä kilpailudynamiikka ovat tekijöitä, jotka pitävät arvostustasot läpi sektorin absoluuttisesti matalilla tasoilla. Incapin kohdalla hinnoittelussa on lisäksi välttämätöntä huomioida keskittyneen asiakasportfolion ja tulostason / -kasvun välinen yhteys.
TLDR: Ehkei juuri nyt kannata myydä vaikka osake otti syväsukelluksen, koska firman bisneksissä ei ole mitään vikaa - markkinoiden mopo vain vähän lähti lapasesta ja sitten korjattiin.
Olen kyllä samaa mieltä, raportointi on kyllä todella suppeaa, eikä siitä helposti irtoa tietoa. Sinällään sijoittaja on ohuen narun varassa.
Kaksinumeroisia kasvuprosentteja yritetään luonnollisesti pitää yllä kasvattamalla kapasiteettia. Aiemmin mainitsit, että ei oota tuskin myydään tälläkään hetkellä, mutta kyllä kasvun ja laadun on täytynyt olla uhattuna ilman investointeja.
Alkuvuodessa tapahtunut kasvu taisi olla jotain isompia kertaluonteisia projekteja, jotka eivät enää näkyneet Q3:lla. Sinällään näkyvyys jo kuluvan vuoden huhtikuussa on täytynyt olla hyvällä tasolla, koska tulosvaroitus annettiin tällöin. Siinä oli vasta Q1 takana.
Johdon pulssilla oleminen ja ohut organisaatiorakenne ovat kyllä todella positiivisia asioita ja ovatkin varmasti nopean reagoinnin ja ketteryyden taustalla. Toki myynnin vahvuudesta, aktiivisuudesta ja laajuudesta ei tietoa. Rajoittuuko sekin muutamaan johtohenkilöön?
Onko kilpailijoilla yhtä keskittyneet asiakasportfoliot?
Ehkä ei kannata, mutta jos Q4 ei juuri Q3:sta muutu, niin todennäköisyys vuoden 2020 H1 kasvulle versus 2019 H1 heikkenee ja vaikuttaa arvostustasoon tai ainakin sen kasvuun. Ehkä 2020 H2 odotettavissa jotain muutosta investointien valmistuttua. Siihen toki on aikaa ja kaikkea voi välissä tapahtua. Siihen nähden mielestäni Joonaksen arvio kurssista on suht perusteltu seuraavalle 12 kuukaudelle.
Hyvä, että tännekin jtn keskustelua tulee - harmi, että kurssilaskun seurauksena. Omasta näkökulmasta kurssi reagoinut aivan oikeutetusti. Odotukset hinnoittelivat kasvua toteutunut q3 ja q4 ohjeistus eivät sitä lupaa, päinvastoin. Tämän pohjalta tämän vuoden h1 on taas astetta vaikeampi päihittää ensi vuonna (ei voi odottaa). Toisaalta toteutunut q3 olisi ollut ilman kertaeriä vertailukauden tasolla, mutta q4 ohjeistus hiertää vielä enemmän. Corvusin uusi tehdas aukesi syyskuussa ja tuonee tulevaisuudessa lisää volyymia (tuskin näkyy juuri q3vielä)
Omat toimet. Myin posariin 1k kpl 19.5&20. Osarin jälkeen toiset 1k himpun alta 19€. Nyt salkussa 2.5k kpl, edelleen liikaa. Näiden kanssa odotellaan tällä hinnalla.
Ps. Kommentit muutaman oluen jälkeen Saigonista., joten ei mtn syvällistä. Koitan päivitellä tulevina viikkoina ja kuukausina Pyn-ketjuun omistajana jtn Vn-näkemyksiä kunhan pääsen enemmän paikallisten iholle.
Kyllä, ehdottomasti jatkuvaluontoinen toiminnan kehittäminen, kriittisten hygieniatekijöiden (hinta, laatu ja toimitusaika) ylläpitäminen ja varsinkin kasvu vaativat investointeja. Yhdestä yksittäisestä kvartaalista ei mielestämme kuitenkaan kannata tehdä liian jyrkkiä johtopäätöksiä kapasiteettiin liittyvistä pullonkauloista. Tietysti se on päivänselvää, että kapasiteettikatto on Q3:lla tullut asteen lähemmäksi, mikä on väistämättä vaikuttanut jossain määrin myös päätöksentekoon, vaikka myyntiä tuskin onkaan varsinaisesti “jarrutettu”.
Alkuvuodesta yhtiö tosiaan kommentoi saaneensa yksittäisiä kertaluontoisia projekteja. Näitä ei enää erikseen kommentoitu Q3-raportissa, mutta uskomme toimialan logiikka mukaillen myös Q3:n tilaus- ja toimitusvirran näitä jonkin verran sisältäneen. Aikaisessa vaiheessa annetun tulosvaroituksen taustalla ollut juurisyy oli arviomme mukaan se, että Corvus Energyn volyymi on mitä todennäköisimmin ollut yhtiön alunperin odottamaa ja Corvusin marraskuussa 2018 (yli 5 MEUR per vuosi) indikoimaa tasoa korkeampi. Ja totta kai myös muut Q1:n aikana alkaneet asiakkuudet vaikuttivat etumatkan syntyyn ja näkyvyyden kohenemiseen.
Arviomme mukaan yhtiön myynti on pääosin keskitetty tuotantoyksiköihin, joita johtoryhmä koordinoi. Tietysti kun Otto johtaa Viron tuotantolaitosta ja Murthy Munipalli Intian tuotantolaitosta, on johtoryhmä vahvasti läsnä myös myyntirintamalla. Mutta missään nimessä myynti ei pelkästään heidän harteilla ole. Itse myyntiprosessin uskomme olevan perinteinen, mutta matalasta organisaatiorakenteesta johtuen nopeampi kuin kilpailijoilla.
Mitä kilpailijoiden asiakasportfolioihin tulee, niin ne ovat tyypillisesti selvästi hajautetumpia kuin Incapilla, joskin yhtiöt raportoivat asiakasjakaumansa hieman eri tavoin. Pohjoismaisista kilpailijoista esimerkiksi Scanfililla 61 % vuoden 2018 liikevaihdosta muodostui kymmenestä suurimmasta asiakkaasta, ruotsalaisella Notella puolestaan 15 suurinta asiakasta toivat 53 % liikevaihdosta. Norjalaisella Kitronilla kaksi suurinta asiakasta toivat 19 % liikevaihdosta, eikä yhtiöllä näiden lisäksi ollut muita asiakkaita, jotka olisivat tuoneet yli 7 % liikevaihdosta vuonna 2018.
Kiitos valaisusta! Täytyy sanoa, että etenkin nyt tuo keskittynyt asiakasportfolio tuntuu aika uskomattomalta, kun vertaa kilpailijoihin. Oliko tämä noin 80 % liikevaihdon keskittyminen muutamaan asiakkaaseen, miten vedenpitävä arvio? Onko siis Incap tätä kuinka kommentoinut aikaisemmin?
Tuosta tuotantokapasiteetista haluaisin vielä sen verran kommentoida, että layout muutos tulee selkeästi sopimuksesta, muutoin sitä ei tehtäisi ja sen täytyy olla uutta valmistusta Incapin omassa tehtaassa. Tähän on tarvittu tilaa. Kyseinen tila on ollut jostain muusta pois, minkä vuoksi ollaan nähty, että on hyvä aika laajentaa ja samalla varmasti saatu ylimääräistä kapasiteettia, jota kasvattaa mahdollisen tulevaisuuden kasvun varalta. Voi toki olla, että layout muutos tuo pelkästään tehokkuutta eli kannattavuus paranisi hieman, mutta ei vaikuttaisi liikevaihtoon. Sen isompaa vaikutusta en itsekään näille laajennuksille antanut.
PS. Incap on aika pieni tekijä näiden kahden mainitsemasi ulkomaalaisten rinnalla
Incap kommentoi itse suurimpien asiakkaidensa osuutta aina laajemmissa kvartaaliraporteissaan. Viimeisin pomminvarma tieto on Q2:n lopusta, jolloin neljä suurinta toivat nuo rapeat 80 % liikevaihdosta. Q3-raportissa yhtiö ei siis itse asiakasjakaumaa kommentoinut, mutta uskomme rakenteen pysyneen kutakuinkin samoilla tasoilla. Uskon, että olet hyvinkin oikeilla linjoilla layout-teesisi kanssa!
Incap on tosiaan vielä pieni peluri noiden kolmen toimijan rinnalla. Voisinkin lähiaikoina rullata Incapille kokoamamme vertailuryhmän läpi ja etsiä, josko kaikilta löytyisi jonkinlaista kommenttia siitä, minkälaisella asiakasjakaumalla yhtiöt operoivat. Poikkeuksellisen keskittynyt Incapin asiakasportfolio joka tapauksessa on.
Kiitos! Aika keskittynyttä kyllä. Yksi taitaa yltää vielä keskittyneempään asiakasportfolioon. Sen jälkeen onkin matkaa. Paljon olisi tehtävää sen suhteen.
Kuinkahan ketteriä ja tehokkaita nämä muut kilpailijat ovat? Mitä kilpailuetuja siellä yleensä on? Varmaan isompi volyymi saattaa auttaa komponenttien hintoihin ainakin.
Tekemistä Incapilla vielä tosiaan on, jotta asiakasportfolio saataisiin tasapainoisemmaksi. Tämän yhtiö tiedostaa tietysti myös itse ja kuten Ottokin videolla mainitsi, Incap on alituiseen aktiivinen uusasiakasrintamalla. Asiakashankinnassa on kuitenkin hyvä muistaa se, että toimialan logiikasta johtuen eteneminen varsinaiseen volyymituotantoon ottaa tyypillisesti oman aikansa, eikä asiakkaiden lukumäärän kasvulla siksi vielä lyhyellä aikavälillä välttämättä ole merkittäviä vaikutuksia itse asiakasjakaumaan. Tokihan tämä ei ole universaali sapluuna ja Incapin kannalta merkittävään volyymituotantoon voidaan edetä verrattain nopeallakin aikataululla kuten esimerkiksi Corvus Energyn kanssa on arviomme mukaan käynyt. Varsinaisen asiakashankinnan lisäksi asiakasportfolioon vaikuttavat luonnollisesti myös suurimpien asiakkaiden juoksu eli se, miten näiden asiakkaiden liiketoiminnat kehittyvät. Vaikka Incap arviomme mukaan pyrkiikin pitkällä aikavälillä operoimaan selvästi nykyportfoliota taspainoisemmalla asiakasrakenteella, emme kuitenkaan näe yhtiön pelikirjassa olevan sellaista kohtaa, jossa suurimpien / vauhdikkaimmin kasvavien asiakkaiden kysyntää väkipakolla uhrattaisiin tasapainoisemman asiakasportfolion alttarille.
Alla olevasta taulukosta löytyy hieman kättä pidempää verrokkiyhtiöiden operatiivisesta tehokkuudesta. Tehokkuutta pääoman käytön näkökulmasta tarkasteltaessa Incap asemoituu verrokkiryhmän kärkipäähän, joskin on huomattava, että verrokkiyhtiöt ovat pääosin melko tiiviissä läjässä. Yleisesti ottaen sopimusvalmistuksessa tuotantolinjat ja jossain määrin myös -prosessit ovat varsin standardoituja, mikä vaikeuttaa tehokkuusetumatkan saavuttamista pelkkien pääomainvestointien kautta. Kustannustehokkuudessa Incap on puolestaan melkoisen loikan edellä verrokkiryhmää. Kannattavuutta ja siten myös kustannustehokkuutta tarkasteltaessa on tärkeä huomata, että Incapin korkea marginaalitaso ei ole myyntikatteesta (toimialan hintasensitiivinen luonne ja haastava arvoketjuasema rajaavat hinnoitteluvoimaa), vaan henkilöstö- ja liiketoiminnan muiden kulujen matalasta suhteellisesta osuudesta kumpuavaa. Tätä puolestaan selittää etenkin yhtiön matala organisaatiorakenne (vaikutus henkilöstökuluihin) sekä kuluorientoitunut toimintamalli ja -kulttuuri (vaikutus liiketoiminnan muihin kuluihin).
Näemme sopimusvalmistuksessa kilpailuedun syntyvän etenkin kustannusetujen kautta (ts. kustannustehokas toiminta) sekä vaihdon kustannusten kautta (asiakkaan kallista vaihtaa toimittajaa). Myös suuruuden ekonomian myötä on saavutettavissa kilpailuetua etenkin isovolyymisissä kuluttajaelektroniikan sovelluksissa, mutta jossain määrin myös teollisuuselektroniikan puolella. Teollisuuselektroniikan high mix / low volume -ympäristössä operoiville toimijoille iso koko ei näkemyksemme mukaan kuitenkaan automaattisesti takaa massiivisia hankinnan mittakaavaetuja, sillä näiden etujen saavuttamiseen vaikuttaa muun muassa tuotantoportfolion monimuotoisuus (valmistettavien tuotteiden määrä), tuotekohtaiset materiaalilistat (Bill of materials, BOM) sekä hankintaketjun keskittämisen mahdollisuudet. Tietysti peruskomponenteissa paljousalennusten dynamiikka suosii perinteiseen tapaan isoissa erissä ostavia toimijoita.
Marginaali ei tosiaan ole katteesta kiinni. Tarkoittaa siis sitä, että hintakilpailuun ei todennäköisesti ole lähdetty, vaan kevyt kulurakenne valuu marginaaliin kuten totesit. Hyvää on se, että marginaali tosiaan on näköjään toimialaan verraten korkea. Uusia asiakkaita ei sen sijaan yritetä hankkia hintoja alentamalla, mikä vaikeuttaa sen osalta asiakashankintaa. Katteiden alentamisessa on toki vaaransa.
Mitä kilpailuvaltteja jää jäljelle? Nopea reagointi asiakkaiden tarpeisiin tuo joitain uusia pidemmän ja lyhyemmän ajan asiakkaita. Toimitusvarmuus etenkin investointien jälkeen. Hieman heikoksi sitten jää hommat orgaanisen kasvun kannalta.
Yritysostoakin väläytelty ja joskus niitä näköjään tehtykin. En Incapin historiaa tunne, mutta vuonna -85 perustettu, niin melko hidasta on kasvu… Ei kai, ilmeisesti uusi kukoistus vasta alkanut.
Onko muuten kerätty mitään dataa toimialan yleisimmistä arvostuskertoimista? Miten Incap sinne sijoittuu nykykurssillaan?
Muutama yleisluontoinen pointti, miksi itse vielä olen yhtiön omistajana. Yhtiö on minun silmissä todistanut isossa kuvassa kilpailukykynsä ja Joonaksen esittämät luvut ja aiemmat yhtiöpäivitykset tukevat tätä. Yhtiöt on 2016 jälkeen kasvanut joka vuosi yli 20% orgaanisesti ja kannattavuus on samalla jopa parantunut. Investoinnit viittaavaat myös kasvun jatkumiseen, tosin Oton mukaan kulmakerroin tulee pienenemään. Markkinat eivät vieläkään usko kannattavuuden kestävyyteen, vaikka Joonaskin edellä mainitsi, että kilpailuetu tulee leanista organisaatiosta, eikä korkeammasta myyntikatteesta, jolloin painetta luonnollisesti olisi enemmän.
Lopulta kyse on lopulta riskien ja mahdollisuuksien hinnoittelusta, kuten aina. Toisaalta keskittynyt asiakasportfolia laskee hyväksyttäviä kertoimia, mutta toisaalta reilusti sektorin kärkeä olevat tunnusluvut oikeuttaisivat preemion. Tällä hetkellä osaketta hinnoitellaan luonnollisesti edelliskvartin rypyn jälkeen enemmän riskien kautta, ts. pelko voitolla hintaa katsottaessa. Tulevat kvartaalit näyttävät mihin suuntaan jatketaan. Intiaan tehtävä suuri laajennus ja sopivasti samaan yhteyteen sattunut maan verouudistus, jolla houkutellaan ulkomaisia suoria investointeja, voivat tuoda Incapille tulevaisuudessa mukavasti uusia asiakkaita, jos globaalit tuotantoketjut alkavat siirtyä Intiaan kasvavissa määrin. Tuo ja Incapin kyky olla globaalien megatrendien ja nopeasti kasvavien yhtiöiden kuten Corvusin kumppanina pitävät minut vielä mukana, vaikka nyt enemmän epävarmuutta tulevan kasvun suhteen onkin.
Mielestäni tuntuu aika absurdilta että nuo verrokkiryhmään nähden moninkertaiset liikevoitto% ja sijoitetun pääoman tuotto% olisi suurimmalta osin kevyen organisaatiorakenteen ansiota.
Voisi kuvitella tällä alalla suurin kustannus olevan kuitenkin laitteet, materiaalit ja työvoima.
Kyllä, pohjoismaisiin verrokkeihin suhteutettuna Incapin myyntikate on ollut viime vuosina muutaman %-yksikön pienempi. Eroa selittää arviomme mukaan sekä hieman erilaiset myyntimixit (box build vs. pelkkä piirilevyladonta) että tietyt hinnoittelu- (keskittyneen asiakasjakauman kautta neuvotteluvoima pienempi) ja hankintapuolen tekijät (keskittämisen mahdollisuudet ja pienemmät volyymit). Harmittavasti valtaosa yhtiön verrokkiryhmästä raportoi tuloksensa toimintopohjaisesti, mistä johtuen läpikotainen myyntikatevertailu ei ole mahdollista. Itsessään hinta on tietysti aina tärkeä kynnystekijä laadun ja toimitusvarmuuden ohella, mutta emme usko Incapin kuitenkaan pyrkivän lokeroitumaan halvimmaksi toimijaksi yhtiön laaja palvelutarjoama huomioiden. Toki yhtiön edellytykset ovat kovenevan hintakilpailun tantereella pärjäämiseen varsin mainiot kevyttä kustannusrakennetta ja toimintamallin joustavauutta heijastellen.
Päätöksenteon nopeus ja toimintamallin joustavuus sekä aikaisemmin mainittu pulssilla olo ovat mielestämme keskeisimpiä yhtiön käsissä olevia valttikortteja. Tietysti yhtiön koon kasvaessa jossain kohtaa on väistämätöntä kasvattaa myös organisaatiota, mikä puolestaan automaattisesti kangistaa yhtiön toimintaa ja keskiarvoistaa marginaalitasoa. Pidemmän aikavälin orgaanisen kasvun kannalta tärkeää on yhtiön kilpailukyvyn säilyttämisen ohella luonnollisesti myös alla olevan markkinan kehitys. Mielestämme Incapille relevantin teollisuuselektroniikan kasvunäkymät ovat kauttaaltaan varsin suotuisat teknologiakehityksen ja siten elektroniikkaa sisältävien sovellusten lisääntyvän käytön myötä.
Markkinakasvun lisäksi uskomme myös laitevalmistajien ulkoistusasteissa olevan nousuvaraa, mikä realisoituessaan ropisee sopimusvalmistajien laariin.
Yritysostot Incap on tosiaan nostanut esiin useaan otteseen mahdollisina kasvustrategian työkaluina ja taseen vinkkelistä yhtiöllä onkin edellytykset toteuttaa varsin reippaankin kokoinen järjestely. Globaalilla skaalalla tarkasteltuna en äkkiseltään löytänyt mitään järkevää läpileikkausta sopimusvalmistajien arvostuskertoimista. Verrokkiryhmä koostuu kuitenkin globaaleista toimijoista, joten tästä voi joitain suuntaviivoja saada myös koko sektorin arvostustasoista, vaikka missään nimessä perustavanlaatuinen tämä osviitta ei olekaan.
@QRB_Strong_buy, materiaalit ovat ylivoimaisesti Incapin suurin kustannuserä (H1:llä 84 % kokonaiskustannuksista). Henkilöstökulut ovat yhtiön toiseksi suurin kuluerä (H1:llä 8 % kokonaiskustannuksista) ja juuri tähän kulumassaan vaikuttaa yhtiön kevyt organisaatiorakenne, joka ei sisällä jäykkää ja kiinteäpalkkaista keskijohtoa sekä monipäistä johtoryhmää, Alla olevassa kuvaajassa havainnollistettu Incapin ja verrokkien (valituilla yhtiöillä kululajipohjainen tuloslaskelma) henkilöstökulu-%. Kuten kuvaajasta näkee, on ero toimijoiden välillä varsin merkittävä.Tämä on arviomme mukaan pääosin organisaatiorakenteesta kumpuavien erojen ajamaa, sillä myös verrokkiyhtiöiden tuotantosolut ovat painottuneet matalan kustannustason alueille Itä-Eurooppaan ja Aasiaan.
Incap on kyllä hyvin pystynyt henkilöstökulujen näkökulmasta katsoen kasvattamaan liikevaihtoaan. Intian tehtaalla on aika iso merkitys kustannuksien pienuudessa. Vaikea sanoa tuoko yksi henkilö enemmän euroja liikevaihtoon kuin muilla, mutta ainakin palkkoihin käytetty euro tuo enemmän liikevaihtoa kuin muilla. Toki riippuu varmasti paljolti siitä, minkälaista sopimusvalmistusta kullakin on, kuten mainitsitkin niiden eroista.
En nyt tähän hätään keksi muuta kysyttävää. Laita meille ennakkoon tieto, jos homma alkaa sakkaamaan jälkeenpäin ku nii helppo muuttaa suositusta, mutta se ei oo vielä minua auttanut
jälkeenpäin ku nii helppo muuttaa suositusta, mutta se ei oo vielä minua auttanut 