Voisin tänne vähän kertoilla omista ajatusten muutoksista indeksisijoittamisen maailmassa.
Olen suurella mutulla, kellottanut en ole, käyttänyt indeksisijoittamisen pohtimiseen ja salkun muodostukseen varmaan jo lähemmäs 1000 tuntia ehkä noin 5 vuoden aikana. Kyse on obsessiosta, eikä se ole enää pitkään aikaan ollut tervettä.
Opiskelu on liittynyt markkinapainotettuihin "perus"indekseihin sekä faktoreihin. Olen lukenut kirjoja ja viettänyt paljon aikaa foorumeilla.
Oma matka on mennyt about näin: markkinapainotetut indeksit → faktorit → osakepoiminta → markkinapainotettu indeksi. Tuonne alle lukeutuu kuitenkin useita sivujuonteita, kuten esimerkiksi Seligson Global Top 25 Brands tutkiminen (useita päiviä / viikkoja), kuluoptimoidun indeksisalkun muodostaminen synteettisillä ja lähdeverottomilla rahastoilla vs. no-brainer maailmaindeksi sekä niin monta muuta juonnetta on kuulunu tähän tarinaan, että joko tässä on viisastuttu tai sitten olen menettänyt järkeni.
Lopputulos kuitenkin itsellä on, että olen irtisanoutunut faktoreista sekä lähdevero-optimoinneista että osakepoiminnasta sekä rahastopoiminnasta. Tällä hetkellä olen siis palannut lähtöpisteeseen, joka on täysin markkinapainotettu koko maailman julkisten osakkeiden indeksirahasto.
Faktoreissa pitäisi luottaa:
- Itse faktoriin, mukaan lukien sen historiallinen tutkimusmenetelmä, teoreettiset syyt (riski vs käytöspohjaiset) sekä luotto, että se toimii yhä tulevaisuudessa.
- Rahaston seuraaman indeksin kykyyn valita oikeat parametrit faktorialtistukseen ja ylläpitää se
- Valitun faktorirahaston kykyyn seurata indeksiä taitavasti
Lisäksi heitän muita huolenaiheita randomisti, koska tekstiähän riittää:
- Pitää luottaa siihen, että äärimmäisen tehokkaat markkinaosapuolet eivät fronttaa hitaiden ja läpinäkyvien indeksirahastojen treidejä. Kavala piilokulu syntyy itse seurattavaan indeksiin, kun sofistikoituneet markkinatoimijat indeksin julkaisun jälkeen alkavat ennakoida sen tasapainotuksia. Itse indeksi saattaa alkaa tuottaa heikommin, kuin backtestatussa historiassa. Tuollaista piilokulua ei normaalisti ajattele, kun katsoo vain rahaston kuluja ja indeksin seuraamiseroa. Mitä enemmän rahasto treidaa, sitä enemmän se on altis sekä transaktiokuluille, että front-runnaukselle.
- Rahastontarjoajat tuppaavat tarjoamaan indeksirahastoja, joiden indeksit ovat ylituottaneet markkinaa historiassa. Kuka ostaisi alituottaneita rahastoja? Tämä johtaa datalouhintaan, jossa kaiksita sopivimmat parametrit on valittu historiaan pohjautuen, mutta sitten reaalimaailmassa se ei enää toimikaan.
- Pitää luottaa siihen, että faktoreiden tutkimuksen taustalla olevat syyt ovat kuin ovatkin tutkijoiden oikeaksi arvaamat riskipohjaiset ja/tai ihmisen käytökseen perustuvat syyt, eivätkä esimerkiksi alati muuttuvan ympäröivän maailman aiheuttamia satunnaisia syitä. Esimerkiksi small cap value preemio on erityisen suuri mikro capeissa, mutta eihän siellä value mikro capeissa juuri kukaan muu kuin Buffetin kaltaiset tyypit oikeasti toimineet joskus vuonna kivi ja keppi selaten paperisia tilinpäätöksiä, tottakai siellä oli epätehokkuutta markkinassa.
- Faktoritutkimus osoittaa, mitkä faktorit selittivät hajautettujen osakesalkkujen tuottoeroja historiassa. On vain arvailua, selittääkö se yhtä vahvasti niitä myös tulevaisuudessa. Kuinka paljon esim. kehittynyt teknologia, laskeva väestö, laskevat korot, tekoäly muokkaavat sijoituskenttää?
- Joskus 10-15v sitten Novy Marx julkisti uraauurtavaa tutkimusta profitability / quality faktorista, joka yhtäkkiä tekikin value preemiosta malleissa turhan. Alkaa olla aika selvää, millä tavalla ylituottoa voi saada kvantitatiivisesti: ostat halvalla laadukkaita firmoja. Perinteinen value sijoittaminen on sitä, että ostetaan halpoja firmoja, mutta profitability sijoittaminen on lähes sama asia: ostetaan laadukkaita firmoja silloi, kun niitä saa vähän normaalia halvemmalla. Kyse on siis samasta asiasta: osta hyviä firmoja halvalla. Eikö tehokas markkina muka arbitroi tuota epätehokkuutta pois?
- Voimme helposti nähdä, että joku quality screeni olisi hyvä olla myös faktoriskeptikon mielestä. Emmehän halua esim. ostaa jotain GME osaketta 500% ylihintaan, kun Reddit-väki on pumpannut sen taivaan tuuliin. Mutta tuo ongelma on pääasiassa pienissä firmoissa, jolloin markkinapainotetussa sen pitäisi olla hyvin pieni ongelma. Silti, kuplia voi tapahtua, kuten IT-kuplassa, ja MCW sijoittaja ei pysty välttyä niiltä, kun taas joku fundamentaalisempi arvofaktorisijoittaja saattaa pystyä ne välttämään. Faktorit / eri tyylit voivat tuoda hajautusta tälläisissä tilanteissa.
- Markkina tehostuu jatkuvasti, tästä on myös tutkittua argumenttia. Jos markkina tehostuu jatkuvasti, niin kuinka todennäköistä on, että merkittävää ylituottoa voi saada enää jatkossa yksinkertaisesti kvantitatiivisilla faktoristrategioilla? Samoja strategioita seuraa yhä laajempi joukko ja suurempi summa rahaa. Kun ylituottoa on tutkitusti jostain saatavissa, on luonnollista, että se tilaisuus käytetään ja se reikä tilkitään.
- Multifaktorituotteet ovat teoriassa parhaita faktorituotteita, mutta käytännössä omien havaintojeni mukaan multifaktorirahastot ovat hälyttävän usein olleet suuria pettymyksiä. En itse luota edelleenkään esim. JPGL:ään.
- Meillä Suomessa rahaston vaihtaminen toiseen aiheuttaa verotettavan tapahtuman. Faktoreihin pitäisi pystyä sitoutua 10+ vuodeksi, oikeasti varmaan 30+ vuodeksi. Rahaston vaihtaminen toiseen, kun faktori alkaa epäilyttää tai tulee parempia rahastoja tarjolle on järjestöntä, ellei sitä pääse tekemään tappiolla. Pystynkö sitoutumaan 30 vuodeksi valitsemaani faktorirahastoon, vai tulenko muuttamaan allokaatiota ajan saatossa?
- Markkinapainotettua koko maailman kattavaa indeksiä kuvittelen ainakin voivani holdata ikuisesti. Itse sijoitan ylisukupolvisella horisontilla, joten sijoituksen kohteena kannattaa olla oikeasti koko maailma, eikä vain yksi pörssi, kuten USA. Millainen on maailma 50 vuoden päästä?
Maailmaindeksistä poikkeavat, ei-faktori allokaatiot
Olen maanikon lailla muodostanut salkkuja, joissa yritän eliminoida maailmaindeksin väistämättömät kulut (TER ja lähdeverot) ottamalla esimerkiksi synteettisiä jenkkirahastoja tai lähdeverottomia Suomi & Ruotsi vaihtoehtoja. Olen muodostanut näitä salkkuja sekä paperilla että oikeassa maailmassa aiheuttaen turhia transaktiokuluja. Kerta toisensa olen kuitenkin tullut samaan lopputulokseen, että tuo kikkailu ei ole järkevää menetetyn hajautuksen takia.
Ensinnäkin, synteettisissä on merkittävästi suuremmat liikevaihotkulut, kuin fyysisissä rahastoissa. Esim. synteettisen vs fyysisen SP500 rahaston kulusäästö on vain 0,14 %. Se vaikutti ennen olevan enemmän, mutta kenties korkojen nousun takia synteettinen on tullut kalliimmaksi kuluvan vuoden aikana. Kuka vain voi käydä esim vertailemassa iSharesin fyysistä SP500 ja synteettistä, tässä KIID-esitteet:
swap: https://doc.morningstar.com/document/6cdcb1c1119d6144e4859d8e1fa370f0.msdoc/?clientid=nordnet&key=b3a3825282b90bacH
fyysinen: https://doc.morningstar.com/document/4ced426463a26283b7fb2201fe9a83d2.msdoc/?clientid=nordnet&key=b3a3825282b90bac
Laskin juuri nykyisellä SP500 osinkoprosentilla (1,54 %), että lähdeverot vastaavat 0,23 % kulua. Fyysisessä vaihtoehdossa TER on 0,07% ja liiketoimintakulut ovat 0,02%. Kokonaiskulut siis 0,32 %.
Kulut synteettisessä: 0,07% TER ja 0,11% liiketoimintakulut, yhteensä 0,18 %.
→ Synteettisistä ei siis saa merkittävää hyötyä, että enää itse jaksaisin harkita niitä vaihtoehdoksi
Entä Suomi ja Ruotsi indeksirahastot? Saisi halvalla ilman lähdeveroja. Myös Iso-Britanniaa saisi ilman lähdeveroja, mutta siellä on 0,5 % suuruinen leimavero. Tämä vero saattaa tosin näkyä osakkeiden hinnoitelussa. On toki muitakin vastaavia ja yleensä samaan maahan rekisteröityä saman alueen osakkeeseen sijoittavia rahastoja voi saada ilman lähdeveroja, mutta niitä on vähän tarjolla ja kulut voivat olla korkeahkot.
Hajautus kuitenkin kärsii painotuksesta riippuen paljon ja maailmaindeksistä poikkeaminen näihin yliallokoimalla kasvaa. Oma arvioni on, että vaikka lähdeveroissa hieman säästää, on osakemarkkinan tuottojen vinouman (skewness) takia todennäköisempää hävitä maailmaindeksille, kuin tuurilla voittaa se painottamalla Suomea ja Ruotsia merkittävästi. Vinouma tarkoittaa sitä, että vain hyvin harvat osakkeet vastaavat koko omaisuusluokan historiallisesta tuotosta. Hajautus on ilmainen lounas ja se kannattaa maksimoida. On esitetty argumentteja, että 60 osaketta maksimoi sen, mutta olen löytänyt mm. Twitteristä erittäin fiksua kaveria seuraamalla hänen itse todistamansa laskukaavat, joissa se ei pidä paikkansa ja mitä isompi hajautus on, sitä parempi.
Näin ollen itse olen päätynyt jonkinlaiseen sisäiseen rauhaan sillä, että omistan koko maailman osakkeet niillä painoin, mitkä miljoonat markkinaosapuolet ovat ne päätyneet arvottamaan ja jotka sitä arvostusprosessia joka hetkellä tekevät puolestani. Annan Rentecin tehdä ylituottoa markkinassa superälykkäillä algoritmeillään. Kiitos Rentecin ja muiden vastaavien, markkinan hinnoittelu on tehokas ja pienetkin ylituoton lähteet arbitroidaan pois.
Maailmaindeksistä poikkeaminen on enemmän tai vähemmän toiveajattelua. Toivossa on hyvä elää ja jokainen haluaa uskoa, että pystyy parempaan. Moni tuurilla toki pystyykin, mutta mitä pidemmistä aikaväleistä puhutaan, sitä epätodennäköisempää se on. Toki tuurilla riittää, että osuu edes yhteen rakettiin. Oikea-aikaisesti myymällä voi realisoida koko loppuelämälleen paremman tuoton, kuin indeksillä olisi saanut. Tämä kuitenkin hyvin epätodennäköistä ja osakepoimija altistaa itsensä suuremmille kuluille ja veroilla ja oman käytöksensä virheille.
Osakepoiminnasta
Yritin yhdessä (ehkä useammassakin) vaiheessa ruveta osakepoimijaksi. Taustalla äsken mainitsemaani toiveajattelua sekä tyytymättömyyttä maailmaindeksin reaalituotto-odotuksiin. Valitsin omaksi strategiaksi laatusijoittamisen ja ostin laatufirmoja salkkuun mukamas hyvien tutkimusten jälkeen. Luin pari fyysistä kirjaa sekä nettilähteitä. Sitten luin Terry Smithin (Fundsmith-rahaston hotiaja) kuukausikirjeitä ja tajusin, kuinka äärettömän huonoon ja puutteelliseen tietoon osakepoimintani perustuivat. Eikä edes Terry Smithillä ole kaikkea tietoa, vaikka 100 kertaa paremmat tiedot kuin itselläni. Myös hän seilaa epävarmoilla, satunnaisuuden vallitsemilla vesillä ja taistelee joka vuosi indeksin voittamiseksi.
Ei tarvitse mennä montaa vuosikymmentä taaksepäin, kun Helsingin pörssissä oli varmasti paljon enemmän epätehokkuutta, kuin nykyään. Kiistatta esim, jenkkimarkkina on tehostunut hurjasti historiassa ja uskon reunapörssien pikkuhiljaa seuraavan perässä. Ylituoton saaminen on yhä vaikeampaa. Ymmärrän kyllä että joku Saario ja Sinkko ovat pärjänneet pörssissä joskus 80-luvulla, kun markkinahinnoittelussa suurena tekijänä olivat tuulipuvut ja heidän liikkeet, eivätkä ne salkunhoitajatkaan yli-ihmisiä ole. Nykyäänkin varmasti näistä pikkupörsseistä ja pikkufirmoista löytyy epätehokkuutta. Hetkellistä epätehokkuuttahan löytyy koko ajan kaikkialta, kyse on siitä, kuinka nopeasti hinnat reagoivat uuteen informaatioon ja kuinka kattavin tiedoin ja taidoin hinnan määrittäjät toimivat. Osakepoiminnalla voi voittaa indeksin, mutta se vaatii mielestäni oikea-aikaista ostamista ja myymistä, mikä vaatii hieman tuuria, mutta myös rautaista luonnetta. Itse olen kerta toisensa jälkeen valinnut rahastosijoittamisen ja päätynyt lopulta omistamaan koko maailman osakkeet niiden markkina-arvon mukaan.
Rahastopoiminnasta (Seligson Top 25 Global Brands)
Täälläkin muutama on puhunut brandsista. Itse vallan hullaannuin siitä silloin, kun identifioin itseni laatusijoittajaksi. Täällä on aiemmin tuotu hyviä puolia esiin Brandsista. “Buffetmainen” strategia, joka sijoittaa vallihautoja omaaviin brändeihin, passiivinen metodologia ja maailmanlaajuinen hajautus. Pidän myös siitä, että itse tuntee ja käyttää rahasotn omistamien firmojen tuotteita ja palveluja. Pepsiä juodessa tietää, että raha menee omaan taskuun (heh). Negatiivisena puolena korkeat 0,6 % kulut.
Historiassa rahasto on tuottanut aivan äärettömän hyvin. Vaikka se on globaalisti hajautettu, se on tuottanut paremmin kuin SP500 tai yhtä hyvin. Se on piessyt maailmaindeksin ja vertailuindeksinsä. Eräässä vaiheessa sijoittajanuraani olin all-in tässä rahastossa. Alettuani kuitenkin tarkemmin tutkia tuon ylituoton syytä, kasvoin skeptisemmäksi. Voisiko olla, että tässäkin ylituoton syynä on ollut tuurilla onnistunut osakepoiminta? Rahasto on käsittääkseni melko aikaisessa vaiheessa (en tiedä tarkkaan milloin), ottanut isoiksi omistuksi sekä Applen että Alphabetin. Molempien painot ovat 6 % rahastosta, eli merkittävä paino ja suurempi kuin maailmaindeksissä. Jos tuo paino oli suuri jo siitä hetkestä lähtien, kun ne tulivat rahastoon, niin ylituotto selittyy puhtaasti näillä parilla onnistuneella poiminnalla, joista vissiin Apple on se merkittävin.
Jos rahastosta lähtee poistamaan noita kaikista suurimpia menestyksiä, niin joukossa on aikamoisia koiria, jotka ovat viimeisen 10-20 vuoden aikana tuottaneet paljon huonommin, kuin vaikkapa SP500. Toinen huomio on se, että Seligsonin rahaston omistamat firmat ovat nauttineet kovaa arvostuskertointen nousua. Consumer staples firmat kuten Pepsi ja KO ovat todella korkealle hinnoiteltuja lappuja, vaikka eivät ole mitään high-growth teknoja. Niiden arvostus esim. 10 vuotta sitten oli paljon matalampi. Linkissä Pepsin PE-luvun kehitys. 2010 vuonna PE 11, nyt 31. Ei ihme, että tuotto on ollut kovaa. Pieni huoli minulla on, että tulevat tuotot eivät yllä samaan. Suomessa on toinenkin vastaava brändeihin sijoittava rahasto S-pankilla. Viimeisen 10 vuoden aikana sen osakepoiminnat eivät ole onnistuneet yhtä hyvin kuin Seligsonilla, eikä se ei ole voittanut maailmaindeksiä.
Lukuisat tutkimukset tukevat sitä, että aktiiviset rahastot häviävät ajan saatossa indeksille. Tärkein selittävä tekijä on kulut. Seligsonissa kulu on pieni aktiivisiin rahastoihin verrattuna. Voisiko se strategiallaan onnistua ylituottamaan maailmaindeksin jatkossakin? Ehkä. Toivossa on hyvä elää.
Nykyinen strategia
Nykyinen suunnitelmani on tälläinen. Raha työskentelee minulle. Minimoin sijoittamiseen käytetyn ajan. Omistan kaiken ja pidän ikuisesti.
MSCI ACWI IMI -indeksiä seuraava allokaatio, joka mahodllistaa Nordnetissa kultaluoton.
XDWD - 17,5 %
SPPW - 17,5 %
H4ZY - 17,5 %
EUNL - 17,5 %
IUSN - 10 %
IS3N - 10 %
SPYI - 10 %
Jos kultatason luottoa ei halua, niin vain yksi ETF riittää: 100% SPYI.
Sijoitukseni on siis vielä suunnitelman tasolla ja salkkuni ei ole sen mukainen, mutta ajatukseni ovat. Silti edelleen olen vaikutuksille altis. Vähän väliä tekee mieli ruokkia sitä kunnianhimoa ja toivoa sisälläni, että jollain valinnallani pystynkin tekemään merkittävää ylituottoa. Tämä kirjoitus on osa prosessia tappaa se toivo. Tässäkin threadissa näkyy paljon ajattelua, että katsotaan vaan mikä on tuottanut historiassa parhaiten ja tehdään sijoituspäätöksiä sen pohjalta, vaikka teoria ei sitä tue. Olen samalle harha-ajattelulle altis ja jo tämänkin kirjoituksen myötä tunnistan toiveajatuksia siitä, että jos kuitenkin menisin all-in ja yrittäisin saada ylituottoa Seligsonin brändit -rahastolla. Tarkoitukseni on saada raha työskentelemään minulle niin, että käytän itse siihen minimiajan. Esseen kirjoittaminen foorumille ei ole sitä, mutta ehkä tämä on osa prosessia, jonka myötä vihdoin löytäisin rauhan. 
