Se on totta että asiakas maksaa haastiksista yms, mutta kyllä niiden silti pitää olla riippumattomia. Inderesin toiminta nojaa täysin luottamukseen ja jos bisnes olisi “maksettua rakkautta” ei tämä sijoittajayhteisö kauaa täällä viihtyisi. En kyllä viihtyisi minäkään eikä varmaan moni muukaan työntekijä, sen verran toiminnan ytimessä se pitäisi täällä olla.
IPO-haastisten idis on usein olla suht kompakteja perehdytyksiä kohdeyhtiöön. Sisäisesti niitä kutsutaan humoristisesti ns. “toasteiksi” eikä “ROASTeiksi”. Vaikka ne ei ole grillejä, ei ole idea kaihtaa vaikeitakaan kyssäreitä vaan hakea konkretiaa yhtiöltä.
Kuten mainittu, tässä haastiksessa epäonnisesti haastelijalla oli harvinaisen vähän aikaa valmistautua, mistä minulle kuuluu syy kun itse eeppisesti unohdin koko asian.
Meidän haastiksiin, erityisesti analyytikkohaastiksiin, on toivottu enemmän haastamista ja itse allekirjoitan tuon täysin. Itse tykkään ennen haastista todeta toimareille, että mitä enemmän nostetaan kissoja pöydälle ja grillataan niin sitä kivempaa sijoittajien kanssa on jatkossa ja tuo viesti menee usein läpi: monet jopa toivovat pahoja kysymyksiä ja ovat harmissaan jos pääsevät liian helpolla. 
Jos yhtiö haisee ja haastattelija ei haasta, haisee se katsojalle kuin nuo molemmat olisi kimpassa syöttämässä pajunköyttä. Ja sitä vaikutelmaa pitäisi välttää viimeiseen asti.
Mutta ymmärrän kans, ettei aina ole helppoa haastaa ja osa firmoista suhtautuu haastamiseen… vähemmän suopeasti ja sit vaatiikin pokkaa kysellä. Siinä kehittyy tekemällä, tekemällä ja tekemällä.