Kuinka usein Suomessa on ollut usean kymmenen tuhannen piensijoittajan joukko, joiden salkuissa on ollut niin korkea riskitaso kuin Inderes-yhteisön jäsenillä kollektiivisesti juuri nyt?
Väitän että ainoa mielekäs vertailukohta löytyy vuosista 1999–2000. Se säilyttää ykkössijan ja tämä kiilaa nyt kakkoseksi riskitasoissa.
Yleiskuva on että OMXH:ssa isompien pelureiden pelikenttä on kallista mutta ei mitään äärimmäisen poikkeuksellista.
Verrattuna large capeihin, alle kokoamani listan pienemmän pään firmojen osakkeissa on ihan eri lailla kerran 20–30 vuodessa -tyyppistä spekulatiivisuutta. Eikä listalta edes löydy ollenkaan kaikkein järkyttävimpiä 8–9-numeroisilla hintalapuilla olevia nakkikioskeja tai ipo-viritelmiä. Niistä tulee jatkossa viikottain lisää riskiä (pääsääntöisesti return-free risk) yhteisön salkkuihin. Niin kuin huono raha ajaa pois hyvän rahan, huonot ipot syrjäyttävät hyvät ipot kun bileet jatkuvat ja jatkuvat.
Inderes tavoittaa piensijoittajan sitä todennäköisemmin mitä tiiviimmin hän on pörssin ajan hengessä mukana. Kun ajan henki erityisesti pienemmän pään firmojen ympärillä on äärimmäisen spekulatiivinen, salkkujen riskitasot ovat korkeita.
Se, onko Inderes myös lähivuodet kasvuyhtiön statuksella, riippuu siitä miten rakentavasti yhteisön jäsenet käsittelevät edessä olevaa krapulaansa. Hyvässä skenaariossa tosi suuri osa suhtautuu krapula-aikaan niin että oppirahat piti maksaa ja posin kautta eteenpäin.