Tuon Petrin tekstin perusteella itse tulkitsen näin:
Arvonmääritys on aina jonkin verran tiedettä ja jonkin verran taidetta. Arvoasteikon alapäässä ollaan vankasti taiteen puolella, yläpäässä puolestaan flirttaillaan jo tieteen kanssa (kassavirrat ovat helposti ennustettavissa eikä niihin liity suurta varianssia + pääoman kustannus on suht hyvin määritettävissä esim. vakiintunut toimiala ja suuri määrän verrokkeja.).