Tähän viestiin mun pitikin tässä ajan kanssa vastata kun oon asiaa vähän ensin pohtinut. Mutta @Masse sinun helpotukseksi Qt-possasi on täysin turvassa tällaiselta säätämiseltä Astonin hyvässä hoidossa 
Voit antaa mun sitten tehdä tällaisia kiisteltyjä valintoja samalla kun opiskellaan preklinikassa G-proteiinien alfa-alayksikköjä ja adenylaattisyklaasin stimuloivaa cAMP:n vapautumista ja PKA:n aktivaatiota
Mutta asiaan. En itse odottanut ollenkaan, että tämä vuosi kaikista vuosista olisi sellainen, jolloin joudun kynsin ja hampain yrittämään puolustamaan sitä periaatetta, että systemaattiset >+50% vuosituotot osakemarkkinoilla muilta kuin ammattilaisilta ovat täysin poikkeuksellisia pitkässä juoksussa. Jos 2019 pelkäsin jokseenkin sijoittajien sentimenttiä, niin tässä on vähintäänkin samanlaisia aineksia tässä 2020 vuoden lopussa. Mutta tässä sitä ollaan. Toivon todella, että @Verneri_Pulkkinen luet tätä tekstiä, ja mietit - oletko kenties joskus kuullut ja analysoinut samanlaisia juttuja esimerkiksi Melkein Minuutissa -videoilla
Qt:sta sellainen sananen, että vaikka voidaan piirtää todella hienoja skenaarioita osakkeen suhteen, ja näiden skenaarioiden takana on todella maineikkaita ja hyvin ansioituneita sijoittajia (@Aston_Livingstone nyt varsinkin saat vielä tokat rispektit tähän vuoden loppuun 
) , niin en vaan voi auttaa itseäni siinä suhteessa, että jos kaikki ovat veneen samalla puolella, niin se vene jossakin vaiheessa kaatuu. Jotkut varmasti vihaa tällaisia vertauksia, mutta oikeasti: Katsokaa esimerkiksi Admicomin chartia kuukausitasolla. Parabolinen kuukausitason nousu päättyi lopulta käytännössä 50% korjaukseen huipuista pahimmillaan, vaikka sieltä palauduttiinkin nopeasti. Joku nyt varmasti katsoo, että sehän oli toki korona joka sen aiheutti. Joo, mutta kun sillä ei ole väliä mikä sen aiheuttaa. Ainoa tieto, mikä on olemassa, on se, että millään timeframella paraboliset nousut eivät koskaan ole kestäviä, ja päättyvät aina suuriin korjauksiin alas. “Stocks take the stairs up, and the elevator down” (Tim Egart) - näin ei turhaan sanota.
Mulla myös omassa sijoittajaluonteessa on toistaiseksi aina ollut naulautuneena nk. fundamenttiminä. Inderes on siinä suhteessa kait tehnyt tehtävänsä, kun oon sitä mieltä, että osakkeiden nykyisenkin kurssitason on aina pakko perustua sellaisiin fundamentteihin, jotka voidaan realistisesti piirtää nykyhetkessä ilman sellaisia oletuksia tulevaisuudesta, joihin meillä ei nykyhetkessä ole tarpeeksi näkyvyyttä. @Mikael_Rautanen sanoi Qt:n eräällä videolla hyvin, että mielikuvitukselle ei saa antaa liikaa valtaa, ja näinhän se on. Qt:n tapauksessa DCF:n avulla tehty “sanity check” osoittaa, että osakkeeseen hintaan on leivottu jo todella paljon odotuksia lähivuosille. Se kaikista vaikein asia sijoittamisessa on se, että tällaisetkaan johtopäätökset eivät tarjoa mahdollisuutta vetää minkäänlaisia implikaatioita kurssikehitykseen. Kertoimet voivat venyä teoriassa loputtomasti - Qt voi vetäistä kanin hatustaan, jota sijoittajien ei nyt ole mitenkään mahdollista nähdä - tai kenties markkinoiden likviditeettirikkaus voi pitää kurssit elevoituneilla tasoilla vielä pitkään. Mutta koska ainoat jokseenkin “varmat” tiedot, mitä minulla on, chartin parabolisuudesta (monthly-taso) ja DCF:n ja kertoimien (sekä Qt, että erittäin elevoituneella tasoilla olevat verrokit, joista @Mikael_Rautanen on myös useaan kertaan huomauttanut) osoittama osakkeen korkea hinta, osoittavat osakkeen kalliiksi ja tuotto-odotuksen minulle liian heikoksi, niin päätin tästä syystä ottaa tässä vaiheessa exitin.
Oon ehkä tullut markkinoilta yli kolmen vuoden opiskelemisen jälkeen monen monta tiedonjyvästä ja kokemusta rikkaampana, mutta joidenkin mielestä varmasti myös aivan liian fundavetoisena tyyppinä. Tavallaan tieto lisää tuskaa, koska osaan nyt mielestäni jo analysoida monenmoisia tilanteita, nähdä yhtäläisyyksiä tilanteiden välillä historiaan pohjautuen, ja jopa valuaation periaatteista on jäänyt jotain mieleen. Tämä myös auttaa näkemään paljon paremmin sen, miksi teesi “Markets can remain irrational longer than you can remain solvent” (John Maynard Keynes) on niin pätevä. Hinnat DCF:ien ja kerroinvaluaatioiden perusteella voivat irtaantua osakkeissa pitkäksikin aikaa todellisuudesta, eikä tämän tilan purkautumisen tavasta ole mitään takeita suuntaan tai toiseen. Ei siis lähtökohtaisesti voida tietää, että onko juuri nyt esim. Qt:n osakkeen kohdalla tilanne, että fundamentit kurovat kireät arvostukset kiinni ajan kanssa, vai vaatiiko tämä isomman korjauksen (luokkaa 20-30% alaspäin) osakkeen hintaan.
Mutta sitten isompaan, ja mun mielestä tavallaan vakavampaan aiheeseen, johon tuli inspiraatio tästä tuoreesta viestistä Salkkujen tuotto-% -ketjussa:
Se, että alle +40% vuosituotto on kenenkään mielestä “surkea” kertoo nykyisestä markkinasentimentistä paljon. Tuollainen vuosituotto on tuplat siitä, mihin esimerkiksi Warren Buffet on historiassa pystynyt. Ja nyt ei puhuta mistään mitäänsanomattomasta tyypistä sijoitusmaailmassa - ollaan pikemminkin toisessa ääripäässä ainakin jos historiaan nojataan. Tässä vaiheessa mun mielestä alkaa viimeistään olla aika muistuttaa sijoittajia siitä, että tällaiset vuosituotot (luokkaa 50-400%) mitä porukka on tänä vuonna tahkonut, eivät ole millään tavalla normaaleja, eikä niihin pitäisi ankkuroida mitään odotuksia sijoitustoiminnassa, ellette oikeasti usko olevanne tuleva uusi Warren Buffet. Mutta kaikille, jotka ovat tänä vuonna OMXHGI:n, S&P:n tai NASDAQ 100:n voittaneet tänä vuonna, annan vilpittömät onnittelut. Olette pärjänneet tässä markkinassa huikean hyvin, ja monia ammattilaisia paremmin. Se on oikeasti aika huikea suoritus
Sentimenttiä kuvaavana havainnollistuksena: mulla on mielestäni ihan realistiset tavoitteet Medifilmille moneksi vuodeksi eteenpäin (mm. >+10% ROE p.a. ja vähän salaisena tavoitteena 15% ROCE p.a), jotka nykymarkkina tosin saa näyttämään täysin naurettavalta, kun normaalit yksityissijoittajatkin ovat näyttäneet, että >+50% YTD-tuotot ovat tulleet “helposti”. Mulla on kuitenkin yrityksen toimitusjohtajana velvollisuus (jos ei nyt kenellekkään muulle, niin ainakin itselleni) ankkuroida taloudelliset tavoitteet realistisiksi, ja saavutettavissa oleviksi. Tämä siis pakottaa palaamaan “tylsästi” maan pinnalle, ja muistuttamaan itseään, että pitkässä juoksussa jopa indeksin voittaminen on erittäin haastavaa, ja vaatii oikeasti hyvää suorittamista. Ja muistetaanpa vielä tähän se (Helsingin) pörssin keskimääräinen vuosituotto, joka on alle 10% luokkaa YTD. Ja joo, tiedän ettei Medifilm ole mikään suurluokan yhtiö, eikä minun pitäisi “leikkiä” mitään pörssifirman toimaria, mutta kummasti sijoitusten ollessa yrityksen puolella olen ainakin itse omassa mielessäni pakotettu asettamaan pitkällä aikavälillä realistisia, mutta toki kunnianhimoisia tavoitteita. Väittäisin, että jos sijoitukset olisivat puhtaasti henkilökohtaisen nimen alla, niin itsensä huijaaminen ja vähän ylisuurien tavoitteiden asettaminen olisi helpompaa. Palaan Medifilmin salkun YTD-tuottoon vuoden loputtua myöhemmin, mutta jo nykyinen performanssi on ylittänyt kaikki odotukseni (n. +21,9% YTD tekstin kirjoitushetkellä) - vaikka jotkut varmasti pitävätkin tällaista suoritusta nykymarkkinassa surkeana.
Siitä vaan haluan muistuttaa kaikkia sijoittajia, että pitäkää oikeasti ne jalat maassa, ja muistakaa ne riskit. Ja ennen kaikkea tehkää suunnitelma eri skenaarioille, ettei mikään skenaario yllätä teitä housut kintuissa sen tapahtuessa. Paras olisi toki varmistaa, että salkun nykyisellä kokoonpanolla olet ainakin siten valmistautunut jokaisen skenaarioon, että et minkään skenaarion realisoituessa joudu kohtaamaan useita unettomia öitä oksennuspussin kanssa.
Sehän tässä alassa on aika julmaa, että sekä euforiassa, että ääripelon vallitessa joutuu lähes aina tavalla tai toisella menemään vallitsevaa konsensusta vastaan, jos haluaa voittaa markkinat. Ja jos vielä haluaa muita sijoittajia auttaa, niin todennäköisimmin saat pikemminkin aina vihat niskoillesi, koska olet “väärässä” ja “this time is different” (will it ever be different in reality?). Nykyisessä sentimentissä ja tänä vuonna minusta tällainen on epäsuorasti korostunut, kun lähes kaikki tuntuvat tahkovat >+40% vuosituottoja, ja kaikkea sitä pienempää ei kauheasti ainakaan omien havaintojen mukaan haluta esitellä. Toki mun fiilikset voi vaan johtua siitä, että itse kuulun em. joukkoon, jolla ei ole >+40% vuosituottoa, ja joka on tottunut enemmän ainakin takavuosina häpeämään omaa itseään, omia suorituksiaan ja olemustaan paljonkin (lieneeköhän takavuosien epävarmuus ja häpeä, joka puskee läpi, en sitten tiedä). Ja joo, voin nyt senkin myöntää, että pari viikkoa taaksepäin on nyt ollut jälleen enemmän tai vähemmän suoraan sanottuna p-maisia siviilissä.
Koitan nyt kuitenkin tällä kirjoituksella esittää vastakkaistakin näkemystä tähän sentimenttiin, ja muistutella vähän terveellä tavalla riskeistä ja realiteeteista pitkällä aikavälillä. Mielestäni @Juha_Kinnunen lausahdus (muistaakseni InderesPodista 87) tästä markkinasta liittyen siihen, että sijoittajat tuntuvat liikaa liimautuvan tulevaisuuden tuottopotentiaaliin, eikä siihen, miten siihen konkreettisesti päästään, on aika kuvaavaa nykymarkkinassa ja samalla hyvä päätös tälle tekstille.