@viljo nostaa hienosti esiin tässä mielestäni kaksi hyvin relevanttia kysymystä, jotka eivät ole kohdallani ajankohtaisia, mutta joita olen aika ajoin miettinyt.
Ensinnäkin ajattelen tuosta puolustuspelistä hieman eritavalla sikäli, että ajattelen ettei osakepoiminnalla välttämättä ole kovin helppoa pelata puolustuspelillä. Jollain tavalla esimerkiksi Coca-Colan tai Johnson&Johnson tyyppiset yhtiöt voisivat olla sieltä defensiivisestä päästä, mutta mikä olisi näiden poimintojen tuotto suhteessa indeksin tuottoon? Ja vaikka puolustuspeliä pelatessa pyrkisikin vain pelkästään suojelemaan pääomaa, nousisi mielestäni yhtiöriskit huomattavaan osaan, jos tarkastellaan pääoman allokointia osakkeiden ja esimerkiksi laajasti eri maantieteellisille alueille hajauttavien rahastojen välillä. Ainoa varma tapa välttyä markkinariskiltä olisi tietysti olla all-in cash, mutta sehän ei tietenkään meille foorumilaisille olisi mahdollista kuin maksimissaan muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen. Sen jälkeen alkaisi jo harmittamaan, ja vieroitusoireet pakottaisivat ostamaan jotain
Toiseksi mikäli joskus satun saamaan osakepoiminnallani mittavamman määrän pääomaa, olisi oma defensiivinen strategian suurempi hajauttaminen nimenomaan erilaisten indeksi -tyyppisten rahastojen ja ETF:ien kautta.
Oma johtopäätökseni on siis se, että mikäli pyrkisin suojelemaan pääomaa ja pelaamaan defensiivistä peliä, tekisin sen mitä suurimmalta osin erilaisten rahastojen kautta ylihajauttaen ja ehkä vielä jopa eri omaisuusluokkien ja vaihtoehtoisten omaisuusluokkien kautta. Aki Pyysingiä lainatakseni: Hajauta tuottosi pois.
Tämä siis on vain omassa päässä jalostunutta ajattelua, ja olen aina valmis kuulemaan omaa ajattelua haastavia argumentteja, koska tiedän, että ajatteluni sisältää mahdollisia virheitä ja olettamia, jotka ovat kyseenalaisia.
Hyökkäys on paras puolustus, paitsi silloin kuin ei ole kiekkoa.
Pyrin Neuvostoliittolaiseen kiekonhallintaan perustuvaan peliin. Vastustaja on aina askeleen jäljessä eikä tahdo hippaa saada.
Lisäksi otan vaikutteita suomalaiskansallisesta nöyryyden ja työnteon kiekosta.
”Ei teherä tästä numeroa”
Raimo Helminen
Nyt tämä on hetken julkisuudessa, mutta pian unohtuu.
Eikä markkinoiden näkymätöntä kättä kiinnosta paljonko Kellokummun salkku just nyt on. Se menee mihin menee.
Pitäisikö tehdä Ajax takriikan hengessä oma ihanne kokoonpano ja pelaaja kuvailut… Olisko qt mun Litmanen (litti oli kyllä loiston vuosien jälkeen vähän loukkaantumisille arka)… Talenom ois ehkä sellainen Patrik kluivert ja harvia Edgar David, kamux Clarence seeforf…
Olen itse tradenomi, enkä koe että tekisin työtä. Sijoittaminen ei ollut työtä siinä maailmassa mistä tulen. Työ ei ole työtä, jos ei sitä tehdä lapiolla.
Olenkin eräänlainen kaivinkoneyrittäjä.
Monet arvostavat osinkoja puolustuspelissä. Etf:stä voi valita tuottoosuudet mutta niiden maksamaa osinko verotetaan 100% pääomatuloverotuksen mukaan eli häviää veroissa sen 15% + rahaston mahdollisesti jo maksamat verot.
Kasvuosuuden järsiminen fifo periaatteesta huolimatta voi olla verotehokkaampaa mutta riippuu pitoajoista ja tuoton määrästä. Tässä sitten vain altistuu markkinoiden vaihtelulle.
Tämä on totta. Tosin ajatteluni lähtökohtana oli pelkistetysti pääoman suojelu ja puolustuspeli, ei niinkään osinko- tai sijoitustuotoilla eläminen. Mitä enemmän yhtälöön otetaan muuttujia, sitä vaikeammaksi yhtälö tulee ratkaista. Tähän sijoittamiseen kun ei voi soveltaa luonnonlakien kaltaisia sääntöjä. Siksi tiedän omienkin ajatusten olevan kyseenalaisia monesta näkökulmasta tarkasteltuna.
Kyllä ja ei, sillä markkinariskit kyllä heijastuvat myös valuuttoihin. Todellisuudessa täysin riskitöntä tapaa säilöä omaisuutta ei ole, sillä kaikkeen sisältyy aina jokin riski (inflaatio, markkinariski, valuuttariski, poliittinen riski, luonnonmullistukset, konfliktit, tulipalot, rikokset, kuten varkaudet jne).
Toki riskien realisoitumisen todennäköisyys toki on hyvin pieni ja usein muualla pienempi kuin markkinalla. Mutta aina en ole ainakaan vielä itse edes keksinyt omaisuuslajia, joka säilyttäisi varallisuuden varmasti JA vielä ilman kustannusta.
Pääoman suojelemisen suhteen olen samaa mieltä, pitäisi vaan vielä löytää omaisuusluokkia, jotka korreloivat mahdollisimman huonosti keskenään. Esim. samassa salkussa olevana maailma indeksi ja US indeksi eivät oikeasti hajauta paljoa, kun pääpaino on samassa markkinassa.
Pääoman suojelemisen toinen näkökulma on se, että välttelee tilannetta jossa on pakko tehdä markkinaoperaatioita - esimerkiksi pitämällä vararahaa helposti käytettävissä. Kuten monet markkinadropit ovat osoittaneet, markkina useimmiten toipuu ja pahin tilanne on, jos olet pakotettu realisoimaan huonolla hetkellä.
Olen ehkä ajatellut puoluspelin liikaa omasta subjektiivisesta näkökulmasta. Eli vasta sitten alkaa puolustus kun ollaan voitolla eli sitten kun salkku riittää vapaaherran elämään. Sitä ennen pitää hyökätä ja agressiivisesti.
Tässä jatkoluennot Muun muassa Verneri ja Sauli molemmat puhuvat omien ajatusten haastamisesta sijoittamisessa. Nämä luennot todellakin haastavat ajattelua.
Luento 2
Luento 3
En ihmettele yhtään, jos joku jossain vaiheessa on hieman sydämistynyt Hyttiselle. Silti ovat ehdottomasti kuuntelemisen arvoisia. Videoilla oli ehkä reilusti 200-300 katselukertaa, joten oletan, että suuri yleisö ei ole näitä nähnyt.
Itse olen aina ajatellut vivun käteisen jatkeena. Täten salkkua vastaan voi ottaa aina velkaa pahimmassakin dipissä ja lyhentää sitten velkaa kun markkinat ovat palautuneet.
Oletko muuten ajatellut tuohon millaisen aikajänteen? Koronadippi oli hyvin nopea, mutta finanssikriisin toipuminen vei vuosia. Vipu on varmasti oikein käytettynä hyvä ratkaisu, mutta siinä voi tulla jänniä vaikutuksia jos salkun vakuusarvo droppaa rajusti ja pahimmillaan samaan aikaan vaikka käteisvirran tuleminen katkeaa (työttömyys, sairastuminen, …). Esim finanssikriisissä, jos olisit mennyt siihen salkulla, jossa oli paljon pankkiosakkeita, olisi vakuusarvo sekä markkina-arvo molemmat ottaneet yhtä aikaa rajusti osumaa.
En siis halua maalailla piruja seinillä, vaan haluan ymmärtää vivun käyttöä tällaisissa tilanteissa paremmin.
Edit: Tarkennan vielä: Pointtini on siis se, että vivun käytön saatavuus on mielestäni ainakin osittain alisteinen sille samalle markkinariskille, jolta yrittää suojautua.
Vuosien aikajänteellä. Jotta vipua voi ottaa turvallisin mielin täytyy hajautus olla melkoinen. Mutta esimerkki mitä usein näkee osinkojen suosimisesta vaikka rahastojen kustannuksella jos on tarkoitus elää salkun tuotolla on että ei halua myydä kun ollaan pohjilla. Jos on miljoonan salkku ja siitä 4% vuodessa riittää elämiseen. Tällöin velkaa kertyisi 20% viidessä vuodessa vaikka osakkeet junnaisi paikallaan. Jos salkku putoaa samalla puoleen niin velka nousisi kuitenkin vain 40%. Eli kylä yhden finassikriisinkin selviäisi mutta ei varmaan kahta putkeen.
Kuuntelin tuon Mika Hyttisen ekan videon sijoittamisesta (mikä on osakkeen oikea hinta) puolet videosta tuntuu olevan pelkkiä kaukaisia vertauskuvia urheiluun, aika vähän mitään konkreettista asiaa.
Hyvää hidasta filosofista pohdintaa, mutta itse en tästä videosta saanut paljonkaan mitään uutta irti.
Vastauksena Kairalle miten pitkään meni saada arvopaperisalkut 7-numeroiseksi on omalta osaltani noin 20 vuotta. Tilanne ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen, koska näihin vuosiin mahtuu useita ok-talojen rakennusprojekteja, eli pääomaa on karttunut näistä kohteista jopa enemmän kuin pörssistä. Projektien välissä ylimääräinen raha on ollut sijoitettuna lähinnä rahastoihin. Ennen vuosituhannen vaihteen teknokuplaa sijoitukset oli pieniä ja lähes kaikki mitä tuli, meni lapsiperheen arjen pyörittämiseen. Vähäisten säästöjen sijoittaminen Soneraan ja myynti huipulta mahdollisti kuitenkin ensimmäisen talon rakentamisen aloittamisen. Sen jälkeen rakentaminen on ollut helpompaa, koska velkavipua ei ole tarvinnut käyttää niin paljoa ja pääoma on kasvanut niin rakennusten arvonnousun kuin lainanlyhennystenkin muodossa. Vaikka lainanlyhennyksiin menee n. puolet palkkatuloista, niin vuokralla olevista kiinteistöistä tulevat vuokratulot kattavat lainamenot, eli kassavirta on positiivinen. Rakennusten poistojen ansioista pääomaveron määräkin jää pieneksi.
Uutta rahaa virtaa salkkuihin n. 3-4000 euroa kuukaudessa ja suurimmat yksittäiset sijoitukset ovat Sampo, Nordea ja Fortum ja näiden jälkeen on reilusti pienemmillä osuuksilla Cargotec, Kamux, QT, Neste, Konecranes ja Tesla. Lisäksi pienempiä positioita on parisen kymmentä ja viime viikkoina olen ottanut aloituspositiot mm. EVO:sta, NIO:sta ja Vestas:ista. Salkussa on käynyt pienehköillä panoksilla mm. Fuel Cell, NEL, InnerWorkings, Wirecard ja Sasol ja näiden veivailujen osalta jäin hieman plussan puolelle. Tänä vuonna ei ole tehty isoja myyntejä ja pääomatulot koostuu siis lähinnä vuokratuloista. Harrastan todennäköisesti jatkossakin kiinnostavien kohteiden swingejä muutaman tuhannen euron panoksilla, mutta pääasiassa pitäydyn isoissa suomalaisissa yrityksissä. Strategiani, johon kuuluu siis osakkeet ja kiinteistöt, ei todellakaan ole se tuottavin yhdistelmä, mutta laajan ja mielestäni melko defensiivisen hajautuksen ansiosta olen voinut elää sen kummemmin miettimättä sitä, että sijoitusten arvo putoaisi äkkiarvaamatta kovinkaan paljoa.
Nuo täytyy ymmärtää kokonaisena luentosarjana, jossa seuraavat osat täydentävät toisiaan. Hän lupasi myös julkaista ennen joulua viimeisen luennon. En enää muista sanatarkasti, miten Hyttinen asian ilmaisi. Hän toteaa jotenkin niin, ettei se, että hän on lukenut, oppinut tai sivistynyt tee hänestä yhtään sen parempaa sijoittajaa, varsinkaan silloin jos hänen olettamuksensa (esimerkiksi osakkeen arvostuksesta) perustuvat uskomukseen siitä, että ne ovat totta. Tällä hän viittaa esimerkiksi arvosijoittamiseen, jossa jonkun olettamusten tai luonnonlakien kaltaisten sääntöjen mukaan tiettyjen osakkeiden pitäisi antaa parempi tuotto vain siksi, että jokin tunnusluku sanoo niin. Näin minä ainakin asian ymmärsin.
Allekirjoitan ainakin omalta kohdalta täysin sen, että nämä Hyttisen ajatukset ravistelevat ja muokkaavat ainakin omaa ajatusmaailmaa jollain tavalla siitä, miten muun muassa hintaa tai osakkeen arvottamista tulisi lähestyä.
Pikaisella laskutoimituksella nykyiset salkut (1,1 milj.) 5 % tuotolla riittää tällä hetkellä vuokralla olevien kiinteistöjen kuluihin ja elämiseen. Tilanne muuttuisi, jos myisi kiinteistöt ja maksaisi velat pois. Tällöin käteisen määrä lisääntyisi eikä olisi lainaa muttei myöskään vuokratuloa joka nyt siis menee lainanlyhennyksiin. Jäljelle jäävällä käteisellä pitäisi siis korvata nykyinen n. 6 % oman pääoman tuotto vuokrakohteista. Kiinteistöihin on mielestäni turvallisempaa ottaa lainaa kuin osakkeisiin, vaikka tuotto osakkeista onkin nyt parempi. Kieltämättä koronadipissä kävi mielessä myydä kaikki kiinteistöt ja ostaa osakkeita koko rahalla, mutta koska kiinteistöjen muuttaminen rahaksi nopeasti ei ole välttämättä helppoa, niin päätin myydä vain yhden ja jatkaa muuten vanhalla strategialla.
Mutta aina en ole ainakaan vielä itse edes keksinyt omaisuuslajia, joka säilyttäisi varallisuuden varmasti JA vielä ilman kustannusta.
Muun muassa Verneri ja Sauli molemmat puhuvat omien ajatusten haastamisesta sijoittamisessa. Nämä luennot todellakin haastavat ajattelua.