shipyards and fabrication facilities across the Gulf of America
Koko Amerikanlahden alueella (plus itärannikolla) osaava hitsari voi lähes sanella hintansa tällä hetkellä. Laivaston tilauksia hoitavat telakatkaan joilla kykyä maksaa mitä tahansa työstä ei saa tarpeeksi osaajia.
Tähän Avokadon paavi-videoon liittyen, tässä toinen mielenkiintoinen näkövinkkeli valintakonklaavista. Siinä käydään myös paavien historiaa aika paljon läpi:
Kun joskus itse löysin itseni tuosta tilanteesta niin otin riskin ja lähdin katsomaan olisiko ruoho vihreämpää aidan tuollapuolen ja tällä kertaa se oli. Ainahan se ei näin mene ja paljon saattaa olla kokeilussa pelastettavissa jos valmistelet lähtösi hyvin.
Kerro työnantajallesi tai työnantajanedustajalle (esimiehesi) että sain tuolta firmasta x houkuttelevan työtarjouksen ja olen vakaasti harkinnut ottaa se vastaan. Yleensä tämä johtaa keskusteluun että onko joku pielessä tätä nykyä ja siinä on sitten hyvä hetki korrektisti luetella oikeita tai keksittyjä syitä “pidän kyllä työstäni mutta en pärjää tällä palkalla koska kaiken hinta nousee kokoajan ja palkkani ei…” Tai" että pidän kyllä työstäni mutta olen tehnyt tätä samaa jo 10 vuotta ja tuntuu että haluaisin uusia haasteita…" Tai mikä vain rassaakaan.
Mikäli on oikeasti olemassa kilpaileva vaihtoehto niin kannattaa tehdä kotiläksyt hyvin sen suhteen ja selvittää onko siellä maksettava palkka ja työpaikka vakaalla pohjalla, kuinka hommat siellä… Osaatko? Millainen työyhteisö se olisi - viihtyisitköhän?
Ei nämä koskaan helppoja ole ja vaatii selvitystä ja riskinottokykyä aivan kuin sijoittaminenkin.
Kiitos oikein hyvästä ja mielenkiintoisesta vastauksesta.
Jatkan selvittelyä, mitä palkka voisi olla suhteessa osaamiseni ja yleiseen palkkatasoon. Selvittäminen on aikamoista salapoliisityötä. Kaikki alalle julkaistavat työpaikat ovat mallia “palkka sovittavissa”, vaikka työehtosopimuskin on olemassa. Työyhteisöissä kukin on töissä eri palkalla eikä numeroista huudella eikä niitä kysellä. Haluan vähän lisää osviittaa ennen yhteydenottoja. Ei ole tällaista joutunut miettimään. Ainoastaan olen aavistellut, että oma palkka on jäämässä indeksikorotusvauhdilla jälkeen yleisestä tasosta.
Tuo olisi juuri se kohta elämässä kun kannattaisi kuulua liittoon. Sieltä saa palkkatilastoja aloittain ja tehtävätasoittain, uraneuvontaa, ohjeistusta ja vinkkejä palkkaneuvotteluihin sekä muutakin “vertaistukea”. Mutta monelle se pari kymppiä kuussa on vaan tärkeämpää, joten näitä radikaalisti tulevaisuuteen vaikuttavia juttuja pähkitään sitten omissa päissään ja keskustelupalstoilla.
Itse tähtään töihin joissa maksettava palkka on kympin tarkkuudella tiedossa ennen tehtävään hakeutumista (taulukkopalkka), joten arviointi on helppoa. Voi suoraan ilmoituksesta haarukoida, tekisinkö tuota asiaa tuolla korvauksella tuossa organisaatiossa jossa näyttää olevan töissä mm. tämä ja tämä henkilö ja pomona tämä.
Olen vahvasti eri mieltä liittoon kuulumisesta. Vain sellaisen kannattaa kuulua liittoon joko on alle keskikastia tai sitä huonompaa työvoimaa, osaava kaveri joka ei ihan mykkä ole, pystyy kyllä oman osaamisensa hinnoittelemaan työntantajan kanssa…
Ja esim. Insinööriliittojen jäsenmaksut näyttää olevan n. 400€ / vuosi, sillä rahalla saa jo muutaman tunnin lakineuvontaa…
Aikoinaan AY-aktivisti kolleega kovasti puhui että mitäs sitten kun tarvitset lakiapua työriitaan? Sanoin että sinä maksat urasi aikana n. 16000€ jäsenmaksuja (tai no 8000€ nettona, jatkossa verovapauden poistuttua enemmän), sillä palkkaa lakimiehen jo aika pitkäksi aikaa ja lisäksi minä ainakaan en katselisi työntantajaa kovin pitkään jos lakitupaan pitäisi mennä, osaan kyllä ovan kahvaa käyttää… Tietysti jos ihminen yrittää löytää “suojatyöpaikan” eikä muuhun kykene, moisen ajattelun voi ehkä jollain tasolla ymmärtää…
Suurin osahan ihmisistä määritelmällisesti kuuluu “keskikastiin”, joten lienet kuitenkin yhtä mieltä siitä, että keskimäärin liiton jäsen kannattaa olla.
Vai että alle keskikastia. Miten tämä kastiin kuuluminen mitataan? Itsellä pelko perseessä irtisanomisesta kun tietää alisuorittavansa/alisuorittaa tietoisesti?
Liitto ei muuten tuta-syillä (jolla laiskureista yleensä irti räpistellään) tehdystä irtisanomisesta saa nostettua minkäänlaista juttua ellei työnantaja ole niin tyhmä että jättää selvittämättä siihen liittyvät pykälät. Että sen varalle liittoon kuuluminen ei ole minkäänlainen “vakuutus”. En siis ymmärrä miksi sinua huonompi työväki joihin viittaat hyötyisi liittoon kuulumisesta yhtään sen enempää kuin itsellinen osaava ylhäisökään johon selkeästi koet itse kuuluvasi.
Mutta toki jos kokee itse osaavansa paremmin niin ei kun tekemään. Liittoihin (tai kassoihin, jotka menevät nykyään aina sekaisin näissä kirjoituksissa) ei ole ollut edes lainausmerkeissä pakko kuulua maassamme enää muutamaan vuosikymmeneen.
Minulla oli jokunen vuosi sitten vähän samankaltainen tilanne.
Olin töihini, työyhteisöön, työkavereihin, firmaan jne tyytyväinen, mutta palkkaus hiersi.
Firman politiikka oli ja on pääsääntöisesti edelleenkin, että TES:istä poikkeavia palkkoja
ei voida maksaa.
Kysyin pomoltani noin 15% palkankorotusta, vastaus oli kielteinen.
Tästä suivaantuneena kysyin kilpailevalta yritykseltä “tarjousta” osaamisestani, lopputulemana
palkkatarjous, joka oli noin 25% suurempi silloiseen palkkaani nähden.
Puhuin muutaman lähimmän työkaverini kanssa asiasta ja sanoin ehken vaihtavani firmaa.
Tämä kantautui pomoni korviin parin päivän sisällä ja hän pyysi minut konttorille huoneeseensa.
Pienen keskustelun jälkeen hän tarjosi liki 20% korotuksen palkaani ja jäin taloon.
Tuo oli hyvä ja riittävä korotus siihen, että en firmaa vaihtanut. Uudessa paikassa on aina omat
juttunsa, työkaverit ja esimiehet. Vanhan paikan tavat ja kaverit tuntee, vanhassa vara parempi
Kilpailijalla eivät sensijaan olleet kovin tyytyväisiä ratkaisuuni ja voi olla ettei minun kannata
heiltä enää koskaan töitä hakea…
Lokakuisena maanantaina 2021 hintelä poika ostaa S-marketista paljon olutta. Henkilöllisyystodistusta kysyvä myyjä ei tiedä, että ostoksilla on tuoreen pörssiyhtiön toimitusjohtaja, 36-vuotias Mikael Rautanen, joka on matkalla juhlimaan yhtiönsä listautumista.
Noin 13 vuotta aiemmin finanssikriisin aikaan Rautanen oli hiljainen rahoitusalan opiskelija, jota vaivasi sijoittajien sisäpiirit ja puhkeavat talouskuplat. Osakenörttinä hän alkoi kirjoittaa analyysejä pörssiyhtiöistä. Hänen ennusteensa Nokian kehityksestä oli niin osuvaa, että korkea-arvoiset sijoittajajulkaisut alkoivat seurata, mitä hänellä oli sanottavaa.
Rautasen ja hänen ystäviensä harrastuksen pohjalta syntyi analyysipalvelu Inderes, josta kasvoi muutamassa vuodessa suuren yleisön luotettu pörssihaukka. Inderes ei ole kuitenkaan tavallinen yhtiö: sen kurinalaisen anarkian organisaatiomalli haastaa työelämän ja johtamisen vakiintuneita käsityksiä ja piirtää uudenlaista kuvaa menestyksen tyylistä ja tavoista.
Rautanen on henkilökohtaisessa elämässään kokenut raskaita menetyksiä ja terveydellisiä haasteita. Miten vaikeat kokemukset ovat vaikuttaneet hänen näkemyksiinsä yrityksen johtamisesta? Miten pitää kiinni maanläheisistä arvoista, kun maailma ympärillä tavoittelee nopeaa rikastumista?
Mikael oli saanut myös sovittua yhteistyöstä Storytelin kanssa, jonka myötä kaikille on tarjolla ensimmäinen kuukausi ilmaiseksi ja toinen puoleen hintaan. Jää enemmän rahaa sijoitettavaksi (tai hävittäväksi) osakkeisiin. Napatkaa siis ihmeessä tarjous talteen täältä: Tarjous Inderesiltä: Kokeile Storyteliä ilmaiseksi
En ole tässä mikään varsinainen asiantuntija, mutta olen kuullut, että tällä tavalla on mahdollista polttaa sillat molempiin firmoihin. Vanha firma epäilee jatkuvasti lojaliteettia, kun on mennyt neuvottelemaan selän takana ja mahdollinen uusi paikka on pettynyt ratkaisuun.
Tässä toki vielä karumpi tilanne voisi olla, jos on itse mennyt “uhkaamaan” työpaikan vaihdolla vanhassa paikassa. Ehkä olen itse vähän kyyninen työnantajien motiiveista ja toivottavasti sinulle käy hyvin
No jaa, pessimististä ajattelua, mitään ei saa jos mitään ei pyydä
Aikoinaan olin menossa Nokialle hommiin ja kävin pällitesteissä sun muissa ja työsopimus oli nimeä vaille valmis. Menin silloisen pienen ohjelmistotaln TJ:lle irtisanomaan itseni niin ensimmäinen kommentti oli että “En päästä” ja siinä sitten sujuvasti neuvoteltiin työpopimus ja toimeenkuva uusiksi, palkankorotus vaivaiset 49%… Tosin vuosituhannen vaihde oli kulta-aikaa IT-alalla, palkka nousi vielä tuosta, reilu vuoden sisällä +200% eli kolminkertaiseksi. Sitten taantuman myötä palkkakehitys hiipui mitättömäksi 2001-2015 välillä…
Jos kollegan palkka kiinnostaa, niin selvitä henkilön koko nimi ja syntymävuosi. Sen jälkeen on helppoa jos jaksat soittaa verottajalle tai käydä verotoimistossa.
Verottajan julkisissa tiedoissa ansiotulo on verotettava ansiotulo. Tämä tarkoittaa sitä että eivät sisällä eläkevakuutusmaksua yms sivukuluja. Voit verrata omaa palkkaasi verottajan tietoihin, niin näen kuinka paljon nämä eroavat prosentuaalisesti.
Tämähän on vähän kuin mikä tahansa ponzi kun mikään kuluttaja elektroniikka ym. ei maksa mitään, mutta sama on koettu ennenkin.
Lyhyt aika sitten rakennettiin rintamamiestaloja edullisesti ja ei sen rakentamiseen paljon globaalia markkinaa tarvittu. Tänäpäivänä tilanne on täysin eri, ja jo nyt nuorilla ihmisillä ei ole varaa tehdä mitään vastaavaa.
Joo, noh, tilanteessani olin ollut saman yrityksen palveluksessa jo liki 20 vuotta.
Pomolleni annoin palkkaratkaisun myötä suullisen lupauksen pysyä talossa.
(Mitään aikamäärettä tosin en)
Kuitenkin itse olen tyytyväinen ratkaisuuni ja tykkään työstäni “vanhassa” talossa edelleen.
Ja jos pitäisi veikata, niin työnantajani on ollut myös tyytyväinen.
Samassa firmassa olen siis edelleen.
Ja tosiaan, neuvoni on ettei tappelemaan pidä lähteä, keskustelu on kaiken paras lääke.
Tapauksessani tosin sain keskusteluun vipuvartta vihufirman palkkatarjouksen myötä.
Itselleni tuli käsitys (josta olen liki täysin varma), että en polttanut siltoja nykyiseen firmaan,
mutta näin saattoi tapahtua kilpailijafirman osalta.
Amen to that! Työnantajaa jos alat nuoleskelemaan ja osoittamaan “lojaaliutta” saat tehdä sitä eläkkeelle asti hyötymättä siitä ikinä mitenkään.
Vapaassa maassa ihminen tekee itse omat ratkaisunsa, eikä työnantajalla ole siihen nokan koputtamista. Joillakin aloilla “maineen” säilyttäminen on tarkempaa ja “hygienian” huomioiminen välttämätöntä, mutta sekään ei tarkoita työnantajan määräysvaltaa yksilön valintoihin.