Haarumin puolelta tuli vastaan tämä ja yleisesti tekee mieli kommentoida. Sain @eesau siis vain inspiraation palopuheelle kommentistasi, ei suoraan vastine kirjoitukseesi.
Syytän suomalaista vasemmalle kallellaan olevaa opetusta siitä ajatusmaailmasta että kaikki, ja erityisesti liiallinen voitto on pahasta. (Tietysti paitsi jos kyse on lotosta tai jääkiekosta.) Hinnoittelun osalta on ihan väärä ajatus että merkittävä osa katteesta kuuluu ohjata omistajien taskuun. Tässä katse on vahvasti omassa navassa ja omissa kateprosenteissa sen sijaan että yritettäisiin oikeasti ymmärtää mitä asiakas tarvitsee.
Kun ollaan lähempänä asiakasta, a) voidaan palvella paremmin asiakasta, b) ymmärretään paremmin kuinka hyödyllinen myytävä palvelu asiakkaalle on, c) voidaan hinnoitella palvelu saadun hyödyn mukaan, ja d) voidaan käyttää noita “ylimääräisiä” saatavia rahoja myös palvelun parantamiseen ja asiakkaiden tyytyväisyyden kasvattamiseen.
Tämä on itseään vahvistava looppi joka tuntuu olevan kovin vaikealta hahmottaa monelle. Puhutaan että kyllä me ollaan asiakaslähtöisiä ja kuunnellaan jne. Mutta käytännössä ei kuitenkaan oikeasti eletä tuota arkea ja käytetä kaikkia mahdollisuuksia palvelujen parantamiseen asiakkaan näkökulmasta. Oikea hinnoittelu ja sen tuomien mahdollisuuksien hyödyntäminen myös asiakkaan hyödyksi on osa tätä kokonaisuutta. Asiakas kuitenkin ostaa sitä hyötyä eikä hintaa. Tämä useimmiten myös tarkoittaa että ei siellä asiakkaallakaan vietetä ihan niin paljoa aikaa kuin oli mahdollista ja hyödyllistä. Asiakkaan arvon tunnistaminen ei yleensä vaadi mitään superosaamista ja usein asiakkaat ovat siitä valmiita myös kertomaan, kun vain asiakassuhde on kunnossa.
Pahoittelut avautumisesta, näin tuotepuolen kanssa työarjessa painiskelevana henkilönä nämä asiat vaan triggeröi välillä.