Juu…
Hiukan samaan tapaanhan tuo… Suomessa pohjoisessa tulotaso on matalampi kuin etelässä tai Saksassa länsi on itäistä Saksaa varakkaampi.
Italiassa alueellinen tulojako on toisinpäin. Pohjoinen on varakas ja keskitulotaso lähentelee saksalaisten teollisuuskaupunkien tulotasoja. Etelän tulotaso puolestaan Kreikkaa.
Italian yrityspaletti on myös siitä mielenkiintoinen paletti ja eroaa huomattavasti Suomesta, että siellä on Euroopan maista eniten yrityksiä, jopa 3,7 miljoonaa. Kun yrityksiä on tuollainen määrä arvata saattaa, että yrityksistä suurin osa on pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Aikamoiset resurssit vaadittaisiin, jotta jokaisen kirjanpitoa olisi mahdollisuus syynätä kunnolla.
Italialaisista yrityksistä varmaan menestyksekkäin taitaa ollakin italialainen mafia. Toki tästä lauseesta jonkun tekee mieli heitellä mua sijoituspalstalla kivillä ja sisältää tutkijoilta paljon arvailuja. Suomalaisen on välillä haastavaa ymmärtää, miksi italialaiset viranomaiset eivät vain laita kuriin noita harmaan talouden pikkuyrityksiä, mutta se suuntaa mieluusti resursseja Ndranghetan tai Cosa Nostran kaltaisten ”yritysten” verovälttelyiden kiinnisaamiseksi. Onnistuessa palkkiokin on suurempi. Lehdissä on aika paljon juttua Googlen ja muiden globaalien yritysten verovälttelystä, mutta vähemmän siitä millaiset kansainväliset rahamassat nuo veroparatiisit saa virtaamaan rikollisen toiminnan tiimoilta. Eiköhän nuo yritykset keksi tavan toimia tehokkaasti, mutta olisihan
Italia on siitä myös reppana, että eihän siellä mitään raaka-aineita ole, joten Italian talouskäytännössä perustuu raaka-aineiden hankintaan ja niiden muuntamiseen lopputuotteeksi. Sinne onkin vuosisatojen aikana syntynyt alueellisia yritysklustereita, joissa pienet alihankkijat ja lopputuoteperheiden tuottajat elelee yritysryppäinä ja esimerkiksi Toscana tunnetaan kenkä ja nahkatuotteista tai Bellunosa silmälasiteollisuudesta. Miettikää miten koronan raaka-aine ja komponenttipula on täytynyt olla italialaisille yrityksille haastava. Toki lehdissä puhutaan matkailusta. Meille Italiasta tulee kuitenkin ekana mieleen matkailu.
Meillä Suomessa aina jaksetaan lehdissä harmitella, kun työntekijät haluaa palkankorotuksia, joka ei vientiyritykselle oikein sovi. Italiaan on hauska tässä kohtaa myös verrata. Italialaisten palkat eivät ole nousseet vuosituhannen alusta kahtakaan prosenttia kun vertailun vuoksi Ranskassa esimerkiksi on noustu yli 20% ja Saksassa n.15%.
Eurostatseista saa mielenkiintoisia tilastoja pihalle.
Alla palkkakehitys joillain EU-mailla:
Seuraavaksi BKT:n kehitystä:
Italia on siis pyrkinyt hakemaan kilpailykykyä alentamalla yleistä palkkatasoa. Mitenhän tuo näyttää purreen?
Pitääkö joku vielä palkkojen alennusta tehokkaana tapana nykymaailmassa saada kansantalous kukoistamaan?
Näitä on oikeastaan oikein kiva katsella. Mulla oli jo heti koronan alussa sellainen fiilis, että nyt on Suomella tilaisuus pärjätä. Tää me osataan. Pitää etäisyyttä kaveriin ja toimia ohjeiden mukaan etänä. Toki huomaa taas, miten tartuntaluvut on tippunut heti kun kesä ja lämpö palasi.
Meillä on jälleen tilaisuus oikeasti pärjätä paremmin kuin muut ja kuroa tuota historian muovaamaa gappia varallisuustasoissa umpeen. Vaikka ollaan kovin mollivoittoinen kansa, nyt ei itku auta markkinoilla, ei parane syytellä verotusta ja isoveljeä vaan parempi tarttua kitaraan, laittaa hevi soimaan ja suunnata stereot länteen.