Kuulostaa Daniel Kahnemanin Thinking Fast and Slow -kirjalta 
Oikea vastaushan on 1. Sanni on pankkiiri, sillä Sannin ollessa kohdan 2. kaltainen pankkiiri täyttää hän myös kohdan 1.
Kahneman yrittää tässä näyttää sitä, kuinka ihminen on taipuvainen tekemään johtopäätöksiä, kun hänelle luodaan tietty mielikuva, samalla unohtaen statistiikan ja loogisen ajattelun.
Koska Inderesin foorumin terassi-ilta järkätään?
Iso peukku tälle ajatukselle. Pöytiin voisi jakaantua vaikka sen mukaan mitä foorumin suosikkiosakkeita sattuu omistamaan? 
Voitais sijoittaa Tesla-pöytä ja joku perinteinen arvosijoituslafka-pöytä vierekkäin ja odottas sitä promillejen nousun vaikutusta vieraisiin pöytiin huutelusta.
Sinälläänhän tollainen olisi ihan hieno sosiologinen koe testata löytyykö ihmisistä kaivossektorin, pankkilafkojen, venytettyjen jenkkilappujen tai teknokasvusektorin sisällä jotain selkeää yhtäläisyyttä iän, koulutuksen tms pohjalta. Omat salkun isoimmat taitaa olla öljylafkaa, kaivosta, öljytankkeria ja vedonlyöntifirmaa mutta ainakaan vielä ei kasva sarvet päässä.
Niin kauan kuin fyrkkaa tulee enemmän kuin tarvitsee, pannaan liiat säästöön ja tuottamaan. Siinä kohtaa, kun tulot pienenevät, ja pääoma on kertynyt kyllin isoksi, että sillä varmasti elelee loppuikänsä mukavasti, on turha enää itseään varten säästää. Näin ainakin itse ajattelen. Esim. liian kalliisiin autoihin aion tuhlata vasta silloin, kun rahaa on oikeasti tarpeeksi, siihen saakka ajellaan vain mukavasti
Näköjään tuo edellinen kommenttni lipsahti väärään ketjuun, pahoittelut. Mutta kun lotto palauttaa 40 prossaa pelimaksuista voittoina, pitää kyllä olla aika ronskit pyöristykset, että se nollaan pyöristyy. Paljonko niiden pörssin lottolappujen palautusprosentti on?
Olen lotonnut varmaan 20 kertaa elinaikanani, silloin tällöin jättipottikierroksilla. Jättipottikierroksilla palautusprosentti on hiukan isompi kuin muulloin, vähän yli 40 prossaa. Panen 20 riviä kerralla, parin pizzan hinnan, ei tunnu missään. Mutta jos tulee kymmenen miljoonaa, se tuntuu, sillä rahalla saa jo osinkotulot, jotka antavat taloudellisen vapauden loppuiäksi. Minusta on hauskaa viihdettä miettiä, mihin ne rahat sijoittaisi, pörssiin ne menisivät kaikki, mutta sitten voisi liisata osinkotuloilla Mersun GLE-hybridin, se oli ihan kivan tuntuinen peli. Nyt ei ole vielä varaa muuhun Mersuun kuin Daimlerin osakkeeseen, ja enemmän niihin on rahaa palanut kuin lottoamiseen, eli kyllä tuo lotto on parempi.
"6§ Yhdenvertaisuus
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään."
Ketoon, ketoon peipi ketoon!
Juurikkirukka sitten istuu yksin finanssisektoripöydässään. 
Kuulostaa kivalta!
Mikä ois sopiva terassi Helsingissä?
Ehkä joku lähellä venesatamaa että Smartin omistajat pääsee jahdeillaan paikan päälle?
Allas Sea Poolissa on iso terassi
Mä istuisin yksin peesaajat pöydässä, koska kukaan muu ei kehtais tunnustaa et on peesaaja.
Entäs syyskuun megaromahdusta ennakoivien pöytä? Cashia ainakin löytyisi juomiin…
Tarkoitatko heinäkuun 
Mä olen ollut aina sitä mieltä että tyhmintä on kuvitella tietävänsä itse kaiken. Aina löytyy joku viisaampi ja asiasta paremmin perillä oleva että miksi ei kuuntelisi mitä sillä on asiasta sanottavaa. Toki jos peesaaminen menee linjalle warrenBuffetBigDick69 sanoi stockwitzissä että sen pricetarget on +200% niin sitten voi kysyä itseltään että menikö ihan putkeen. Ja kaikkihan me täällä Inderesin analyyseja peesataan.
Peesaamisesta tuli mieleen että ehkä kannattaisi keskittyä niin pieniin yhtiöihin, joihin ei sijoita vielä kukaan sellainen taho jota peesata. Sitten kun joku tunnettu sijoittaja iskee kiinni 100 miljoonan euron arvoiseen pikkuyhtiöön, hinta pomppaa niin että ei enää kannatakkaan peesata
Samoilla linjoilla mennään. Veikkaan, että Q3 tulokset vaan kertoo jatkuuko toipuminen taloudessa. Ei sinänsä. Mulla on aikaa istua rahasäkkien päällä.
Top-5 varmasti.
Muuten meni hieman pieleen, kuviosta puuttuu:
Hemmot olivat hyvin erilaisia, mutta työparina täysin symbioottisia. Tutkimuksensakin kirjoittivat yhdessä, ainoastaan vaihdellen joka kerta sukunimijärjestystä.
Jos kaipaa kevyttä laiturilukemista, niin oikein mielenkiintoinen on:
Kirjassa kerrotaan Amoksen aikalaispsykologien vitsi: “mikä on maailman nopein ja täsmällisin älykkyystesti?”
“Laitetaan henkilö X keskustelemaan Amoksen kanssa, ja mitä nopeammin X tajuaa Amoksen olevan häntä fiksumpi, niin sitä älykkäämpi X on”.
Ihmetyttää ja huolestuttaa suuresti tämä jatkuva helle. Lisäksi oli ennen juhannusta kovaa myrskyä, Kanadassa lämpöennätyksiä. Googlettamalla löytyi rauhoittavaa luettavaa, on ääri-ilmiöitä ollut ennenkin, pahempiakin ja todistetusti.
Isovanhemmat aina kertoivat, että jo heidän nuoruudessa 30-luvulla oli kesäkuussa lumisateita ja useita lumettomia jouluja. Ja tietysti myös ääripakkasia ja äärihelteitä.
If you really, truly believe in meme stocks, clap your hands.
Two decades ago psycholo-gist Frank Durgin coined the term “The Tinkerbell Effect” to describe things that can exist only be-cause people think they do. The name stems from the original stage play of Peter Pan, in which the audience is asked to clap if they believe in the fairy Tinker Bell, reviving her as if through their ap-plause.
The same can be said for plenty of things in the financial world, from tulips to dot-com stocks to dogecoin: More believ-ers means more value for something that might not have any. Now, some of the so-called meme stock companies sent into the stratosphere by enthusias-tic retail investors have latched onto a Wall Street tradition of transforming faith into intrinsic worth, at least for some.
Please don’t rush out and invest in something your nephew just heard about on Reddit, but recognize that some executives are shrewdly making hay while the sun shines. They might be going about it in a different way, but the effect is similar to what their C-suite predecessors have done over the years.
The late 1990s saw an even greater upswell of public fascination with stocks. Router pioneer Cisco Systems was in the right business at the right time as the Internet boomed. Its market capitalization rose 2,000-fold until it briefly became the world’s most valuable corpora-tion. Cisco acquired 144 companies over a span of 18 years and saw revenue grow 10-fold between 1995 and 2001.
Another dot-com wonder was AOL, which is remem-bered for one very big acquisition—the largest ever at the time—when it bought Time-Warner. It had about 20 million dial-up customers in early 2000 yet it fetched more than 200 times earnings and was twice as valuable on paper as the stodgy media giant it snapped up in possibly the most disastrous deal ever.
Meme stocks aren’t taken seriously enough in the business world to use their stock as an acquisi-tion currency, but they don’t have to be—cash will do just fine. AMC Entertainment Holdings, which was headed for likely bankruptcy late last year, has seen its shares appreciate so much and has sold so much stock that its market value was recently more than 100 times as much as it was at the end of 2020. Chief Executive Officer Adam Aron is now mulling acquisitions of rival theater chains. During that time analysts’ consen-sus estimate of its sales for this year has dropped by almost a third and no analysts have a “buy” rating on it, according to FactSet. GameStop, the original meme stock, was worth less than $200 million in the spring of 2020 and hasn’t been profitable in years but found willing buyers for more than $1 billion of its shares last month.
The stock market has always been a mechanism for transferring money from the impatient to the patient, from the unwise to the wise. The people who benefit most from the illusion are corporate insiders who find them-selves running larger companies with compensa-tion to match, sometimes selling or giving away as many shares as they can.
