En sano että tuollainen “tupla lomat” olisi se oikea tapa saada syntyvyys Suomessa pitkäaikaiselle kasvu-uralle, mutta jotain tuntuvia kannustimia tohtisin näkeväni jotta kantaväestö kasvaisi enemmän. Varmaan kaikille on tässä kohtaa selvää tulevat haasteet väestön ikääntyessä mm. eläkkeiden suhteen?
Trendi on ollut pidemmän aikaa, että ensimmäisen lapsen hankintaa lykätään ja yhä useampi saa esikoisen vasta lähempänä 30v. Olisi meidän kaikkien etu, että syntyvyys lähtisi taas nousuun. Lapsien hankinnan motiivina ovat ihan muut asiat kuin raha, mutta seuraava tiivistelmä kannattaa ottaa huomioon, kun ihmiset valittavat niistä nykyisistä vähäisistäkin eduista. Ei ole kauaa, kun joku sivisti toisella keskustelupalstalla kuinka väärin on että vaunulla saa mennä julkisissa ilmaiseksi tai harmittaa että lapsiperheille on tullut dedikoituja parkkipaikkoja kauppoihin.
Valitettavan usein vähintään toinen vanhemmista joutuu valitsemaan joko uran tai lapset.
Perheen tulot tippuvat about ensimmäisen 1-2v aikana noin 30-50% riippuen kuinka pitkään on vanhempain- / hoitovapaalla.
Yleisesti ottaen nykypäivänä ehkä tiedostetaan paremmin, kuinka paljon lapsen kasvattamiseen menee rahaa. Se on nopeasti sellainen vähintään 500€ kuussa ekstraa: Päivähoito, vakuutukset, ruoka + kaikki kertaerät.
Autosta tulee monelle lapsiperheelle lähes pakollinen.
Väsymys saa ihan uuden käsitteen, kun et ole nukkunut vuoteen yhtään kunnollista yötä. Naamaa on vaikea pitää valumasta lattialle, kun toimistolla aamukahveilla lapsettomat valittaa väsymystä koska tuli katsottua Netflixiä myöhään.
Voisin jatkaa tuota listaa vielä, mutta ehkä saitte kiinni miksi meidän kannattaisi rakentaa Suomeen lisää insentiivejä lasten hankintaan. Se että Suomen väestö ei näivety (kuten nyt on tilastojen mukaan käymässä) on kaikkien etu, myös lapsettomien ja sinkkujen
Ja koska rakastan dataa, niin tuolta voi käydä katselemassa käppyröitä:
Suomessa on myös muita rakenteellisia ongelmia, joista kohtuuhintaiset asunnot kasvukeskuksissa on yksi. HITAS järjestelmä ei esimerkiksi oikeasti toimi, vai kenen mielestä on OK, että niitäkin menee sijoitusasunnoiksi? Ylipäätään taloudellinen epävarmuus on omiaan lykkäämään lasten hankintaa.
Tilannehan on se, että varakkaille ei jälkikasvu ole taloudellinen rasite ja töissäkäymättömille sossu kustantaa harkinnanvaraisena vähän kaiken mahdollisen, kunhan kehtaa vain käydä kysymässä. Jäljelle jää keskiluokka ja matalapalkka-alalla työskentelevät, jotka purevat hammasta ja maksavat kiltisti
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että lapsiperheille voisi tarjota muutakin kuin keppiä. Tukekoot sitten vaikka työnantajia, koska lapsiperheiden tuet tuntuvat olevan EK:n sanelemia, jotta lapset asuisivat päivähoidossa ja vanhemmat asuisivat töissä
Näin on. Täällä on nyt ensimmäinen tulossa 35-vuotiaana ja lykkääminen johtui ainoastaan talousasioista. Monesti sanotaan, että asiat kyllä järjestyy ja antaa lapsen vaan tulla. Silti olis ollut erittäin ahdistavaa pihistellä velat niskassa ja miettiä jokaista euroa. Nyt on sijoittamisen (ja Inderesin foorumin) ansiosta ihan eri tilanne eikä haittaa kauheasti, vaikka työpaikka menisi alta. Pystyy pitämään sen kolmen vuoden hoitovapaan ja miettimään sitten yhdessä, että mihin kaupunkiin muuttaa samalla kun nappaa edullisen ASP-lainan käyttöön.
En tiedä muiden mietteitä, mutta arvaisin taloustilanteen vaikuttavan muillakin eniten asiaan. Jos pitää lähes perseaukisena pariskuntanakin miettiä miten rahat riittää niin ei siinä heti tule mieleen hommata kolmatta ihmistä talouteen. Tai edes koiraa.
Jos miettii, että nykyään molemmilla voi olla joku kytynen 0-tuntisopimus tai muuten vaan lyhyitä määräaikaisia pätkiä niin kyllä se on melkosta hiuskarvan varassa elämistä. Tilanne stressaa ihan tarpeeksi ilman lapsiakin. Nostan hattua niille, jotka pystyvät “onnistuneesti” kasvattamaan lapsia haastavissa olosuhteissa.
Täällä ikää 26v ja lasten hankinta ei ole vielä pitkään aikaan pohdinnassa.
Opiskelut juuri saatu maaliin ja palkkakin alkaa olla kohdallaan. Miksi menisin pilaamaan elämäni (ei nyt kirjaimellisesti, mutta ymmärrätte pointin) tekemällä lapsia? Mieluummin käytän rahat, ajan ja voimavarani itseeni/parisuhteeseen. Katsellaan lasten hankintaa uudestaan sitten kun ikää on 30-35 vuotta.
Oletan, että kaksi edellä olevaa ovat miehiä niin tuo ikä ei sinänsä ole merkittävä tekijä (lastenteon suhteen), jos elintavat kunnossa, mutta naisilla taitaa ikävuosien myötä kasvaa riski raskauden ja sikiön epäsuotuisalle kehitykselle, joten tästä syystä naiset eivät usein ehkä voi ajatella niin itsekkäästi kuin mies, siis mikäli haluaa parhaat edellytykset terveelle lapselle.
Ei se lasten saaminenkaan ole mikään itsestäänselvyys. Meillä ensimmäinen tuli helposti, mutta toista ei enää meinaa tullakkaan. Parikin kaveria joille ei edes sitä ensimmäistä tule vaikka haluaisivat.
Tuo kannattaa muistaa kun lykkäätte sitä lasten hankintaa, lopulta mitä meistä jää tähän maailmaan kun päivät tulee täyteen? Vouti kyllä vie osakesalkusta perintöverot.
Muutamat edellä mainitut kommentit korostavat hyvin millenniaalien ja nyky-yhteiskunnan/median luomaa mielikuvaa lapsista rasitteena. Ymmärrän opiskelujen hoitamisen ym, mutta mikäli lapsi koetaan parisuhteen koetinkivenä niin en oikein tiedä mitä ajatella. Ei sitä keskinäistä aikaa välttämättä jää niin paljoa, ei ehdi käydä hurvittelemassa kylillä, töissä saatetaan nurista ym. mutta kyllä ne lopulta tuntuvat aika mitättömiltä asioilta kun se ihmisenalku on saatu maailmaan
Vielä tuosta taloudellisesta rasitteesta, josta on tullut aikaisemminkin kirjoitettua täällä. Kaiken mahdollisen saa ostettua käytettynä lähes ilmatteeksi ja uudenveroisena. Sitten kun ikää tulee niin muitakin harrastuksia on kuin hepat tytöillä ja jääkiekko pojilla, johon saa käytettyä kaikki rahansa ja työajan ulkopuolisen ajan.
Oletteko muuten huomanneet kuinka mediassa ainoastaan tuputetaan tällaista “soccer mom” vanhemman mallia? Muistutuksena pitää mainita, että suurin osa muksuista ei pelaa sitä jääkiekkoa, vaikka hankala tuota on kyllä mediaa seuraamalla uskoa
Jokainen kokee lasten saamisen toki eri tavalla, mutta näin omasta näkökulmasta pisti kyllä naurattamaan tämä kommentti Itse sain esikoiseni 23-vuotiaan, hyvin on taloudellisesti pärjätty vaikka molemmat vanhemmat opiskelijoita ollaan ja täytyy sanoa että elämänlaatu on kyllä parantunut lapsen myötä. Huikeita tunnetiloja tuo elämään, posia on paljon enemmän juuri itselle kuin negatiivisia asioita.
Nuorena lapsen saamisessa on mielestäni paljon etuja mitä mielestäni monet eivät ota huomioon. Nyt kun opiskelijoita olemme ja lapsemme on päiväkodissa, päiväkoti on 100 % ilmainen. Opintorahaa saadaan 100e/hlö enemmän kuin muut opiskelijat. Lapsiperheiden edut ovat huikeat ja näin opiskelijoina niistäkin saa paremmin irti mitä varakkaana työssä käyvänä. Lisäksi terveysaspekti on nähdäkseni merkittävä: on todennäköisempää että lapsi on terve kun se tehdään nuorena. Myös koen, että nuorena jaksan paremmin antaa lapselle aikaa kuin 40-vuotiaana. Tämän saman ovat monet muut vanhemmat myös todenneet.
Terveisin 3-vuotiaan pojan onnellinen isä Foorumin aiheeseen liittyen, poika haluaa aina säännöllisesti että isi näyttää hänen pörssisalkkunsa. Ja ei että! Poika tykkää katsella salkkua kun siinä on niin metkan hauska mäki (ylämäki), josta voi lasketella!
Näitä tuli pohdittua myös. Taitaa olla tässäkin asiassa turha odottaa mitään täydellistä hetkeä. Vaakakupissa painaa talousasiat, mutta niin myös terveys ja jaksaminen mitä pidemmälle lykkää. Tahtoo olla tyylinä murehtia joka asiaa niin tällainen isompi elämänmuutos on sitten jo ihan älytöntä pohtimista suuntaan ja toiseen. Noh, nyt on pienokainen tulollaan niin ei tarvi enää jahkailla. Seuraava potilas tulkoon sitten ilman viivyttelyjä jos on tullakseen!
Itelläkin esikoinen syntyi, kun ikää oli 26. Nyt kolmas syntyi keväällä ja ikää 34. Kummasti jaksoi paremmin yövalvomiset ja muut 8 vuotta sitten. Siinä ainakin jälkikäteen huomattu yksi suuri etu myöhemmin hankittuihin.
Ainoa isompi rahareikä on ollut nyt kolmen lapsen ja turvaistuimen kanssa riittävän suuren auton löytäminen ja ostaminen. Muuten on hyvin pitkälti isoissa hankinnoissa päästy käytetyillä: n. 600 e hintaiset vaunut satasella, käytetyt mutta silti ehjät vaatteet keskimäärin eurolla/vaate, pinnasänky puolison vanhempien varastosta, kestovaipat laskennallisesti maksettu jo ekan lapsen jälkeen verrattuna kertakäyttöisiin jne.
Eli toki tulee lisäkustannuksia mutta jos vain kauppojen hyllyjen hintoja tuijottaa niin vääristää hyvin paljon.
Itse 37 ja ensimmäisen lapsen laskettuun aikaan about 3 viikkoa. 34 vuotta elin ajatuksella, että en halua lapsia. Ja sitten mieli vain muuttui ja näin vähän vanhempana raha ei ole prioriteetti.
Päiväkoti on 100% ilmainen. Nämä on hienoja etuja niistä nauttiville. En tiedä oliko @Mututuntuma & @Hurde samoilla linjoilla itseni kanssa, että ajatus lapsien hankkimisesta on lykkääntynyt myös siksi, että kokee ITSE, ettei perhe pärjäisi taloudellisesti riittävän hyvin (ei jää mitään harrastamatta tai tekemättä kun ei ole taloudellisesti mahdollista).
Tapauksessasi tuo on vielä ymmärrettävää, mutta en kyllä kaikkia ihmisiä jaksa ymmärtää, että ei omista lapsista tarvitse itse huolehtia taloudellisesti… kyllä tämänkin joku rahoittaa.
Suoraan voin sanoa, että kaikki taloudelliset edellytykset lasten hankkimiseen ovat kunnossa (palkka ja omaisuus/salkku).
Haluan vain tällä hetkellä keskittyä elämään lapsettomana, kuten yllä sanoin. Eiköhän se lapsien teko ole viimeistään viiden vuoden päästä edessä, eli jos 31v iässä niitä ei saa niin todennäköisesti ne olisi jääneet saamatta jo aiemmin.
Mielestäni tässä ei ole mitään väärää, on aivan yhtä oikein tehdä lapsia 23v opiskelijana tai sitten 31v vanhana . Kunhan edellytykset lasten kasvattamiselle ovat kunnossa. Pakko myös sanoa, että en tiedä yhtään henkilöä omasta läheisestä kaveripiiristä, kenellä olisi lapsia (karkeasti luokitellen PK-seutu, korkeasti koulutetut, ikähaarukka 24-28v).
Joo, eihän nämä asiat ole yksiselitteisiä ja preferenssejä on erilaisia. Tietysti lapsi vaatii ajan lisäksi myös rahaa ja jos on tottunut todella leveään (paljon euroja kuluttavaan) elämään, niin lapsi noita euroja jonkin verran syö. Väitän kuitenkin, että kun monet vähäosaisest valittavat lapsiperheen köyhyyttä, niin syy on enemänkin surkeassa rahankäytössä kuin liian pienissä etuuksissa. Mielestäni lapsiperheen etuudet Suomessa ovat ihan mielettömän hienot jo nyt.
Sen verran jatkan vielä omaa viestiäni, että kun en ikinä ole mistään baariörveltämisestä pitänyt, niin lapsen saamisen jälkeen mistään elämänlaatuni osa-alueesta (harrastukset, matkustus, sosiaaliset suhteet) ei ole tarvinnut tinkiä yhtään. Luulenpa, että osalla on virheellinen mielikuva siitä miten nuo jotenkin automaattisesti kärsisivät valtavasti jos lapsi tulee taloon.
Sen sijaan sitä touhuamista oman lapsen kanssa, kun oma lapsi kasvaa ja kehittyy ja lapsi haluaa viettää JUURI SINUN kanssa aikaa… Sitä tunnetta ei voi käsittää jos ei ole omia lapsia
Mulle tulee vielä yksi näin 50 vuoden iässä. Sen siitä saa kun nai 20 vuotta nuoremman naisen. hyvä syy jatkaa työuraa kun on vielä alaikäisiä lapsiakin.
Itse sanoisin, näin viiden lapsen vanhempana, joista ensimmäisen sain ripiltä päästyäni (eli todella nuorena), että vanhemmuudesta on tullut todella suorituskeskeistä. Enkä tavallaan yhtään ihmettele, että omani, jotka lastentekoiässä ovat, eivät niitä tahdo tehdä.
Nykyisin lapset saavat traumojaa ihan kaikesta ja elämä menee pilalle mitä hulluimmista jutuista. Asiantuntijoiden mukaan lapsi saisi olla yhtä pitkään ilman vanhempiaan kuin on vuosia, tai kiintymyssuhde häiriintyy.
Kaikki pitäisi olla valmiina, tai vähintään kasvattaa syrjäytyvän nuoren, joka ei tule pärjäämään elämässä.
En tiedä tahtoisinko itsekkään lähteä kokeilemaan niin kamalalta kuulostavaa hommaa, jossa kesäviikko mummolassa ilman vanhempia on kärjistetysti vuosien mielenterveysongelmat lapsille.
Omieni osalta selitykset sille, miksi ei lapsen lapsia kuulu, on se ettei omaa elämää haluta jättää kesken ja luopua vapaudesta. Ja talous pitäisi olla kunnossa sekä säästöjä hirmuisesti.
Ja onhan se kieltämättä vähän julmaa vanhempienkin kesken, kun omaa erinomaisuutta nostetaan tylyttämällä toisen vanhemman valintoja/tapoja, jos ne eivät omaan elämään istu. Raamattu on vaihtunut hiekkalapioon, jolla piestään surutta
Herranjestas. Tismalleen vuodelleen voin sanoa samaa. 30vuotiaana ei ollut puhettakaan että haluaisin skidejä mutta siinä 34-35v mietin josko kuitenkin. Eipä tosin ole laskettuja aikoja mutta nyt 37v saa tulla jos on tullakseen.
Itsellä raha ei ole ollut kynnyskysymys aiemminkaan vaan se etten pidä vauvoista. En tosin vieläkään pidä vauvoista mutta eiköhän se alku siitä menisi koska lapset +4v on jo ihan loistavia. Parempaa seuraa kuin valtaosa aikuisista.
Jos tällainen nyt kuitenkin tärppää niin aion olla reteästi koti-isänä tovin aikaa ja vaimoke saa tehdä uraansa.
Itse sain esikoiseni 23-vuotiaan, hyvin on taloudellisesti pärjätty vaikka molemmat vanhemmat opiskelijoita ollaan ja täytyy sanoa että elämänlaatu on kyllä parantunut lapsen myötä. Huikeita tunnetiloja tuo elämään, posia on paljon enemmän juuri itselle kuin negatiivisia asioita.
Foorumin aiheeseen liittyen, poika haluaa aina säännöllisesti että isi näyttää hänen pörssisalkkunsa. Ja ei että! Poika tykkää katsella salkkua kun siinä on niin metkan hauska mäki (ylämäki), josta voi lasketella!
. Kunhan edellytykset lasten kasvattamiselle ovat kunnossa. Pakko myös sanoa, että en tiedä yhtään henkilöä omasta läheisestä kaveripiiristä, kenellä olisi lapsia (karkeasti luokitellen PK-seutu, korkeasti koulutetut, ikähaarukka 24-28v).