En ole viisaampi, mutta vastaus löytyy mielestäni ihan vaan psykologiasta. Näitä ilmiöitähän on tutkittu todella paljon ja lopputulos on aina sama. Löytyy aina erilaisia ihmisiä, mutta yleensä erinäisistä syistä johtuen ihmiset ovat mieluummin joukolla väärässä, kuin yksin oikeassa. Lisäksi on oman työuran kannalta turvallisempaa kulkea muiden mukana, koska palkinto siitä, että olit ainoana oikeassa, ei välttämättä ole edes hirvittävän suuri ja siitä ei tule rangaistusta, jos on kaikkien mukana väärässä. Jos taas on yksin väärässä, niin se on sitten pahempi juttu, ja näin voi usein käydä, vaikka lopulta olisi oikeassa, mutta vähän liian aikaisin.
Lisäksi organisaatioissa luotetaan ihan hirvittävästi siihen, että: “Kyllä ne muut katsovat tämän”. Eli jos vaikka joku paperi tai päätös menee monen ihmisen ja portaan läpi, niin todella moni lukaisee homman hyvin pintapuoleisesti, tai ei lainkaan, luottaen siihen, että: “Ei tämä olisi tullut minulle asti kaikkien noiden aiempien seulojen läpi, jos tämä ei olisi kunnossa”. Toisinaan se menee joka ikisen tarkastajan läpi samalla logiikalla. Valvova elin on voinut esim. ajatella, että: “Ei ne siellä pankeissa ihan tolloja ole. Kyllä ne katsovat, että kelle lainaavat, koska ei se ole heillekään hyvää bisnestä tehdä luottotappioita” ja taas pankeissa on voitu ajatella, että: “Jos valvojat kerta siunaavat tämän, niin pakkohan sen on toimia. Ne on fiksua ja tarkkaa porukkaa siellä!”
Ja mitä pidemmälle tällainen pääsee, niin sen kovempi kynnys kenenkään on puhaltaa pilliin, koska seuraukset kasvavat koko ajan. Tämä johtaa siihen, että väärässä oleva kivitetään kovempaa ja vaikkei olisi väärässä, niin melkoista vastustusta saa. “Yritätkö sinä ihan tosissasi sanoa, että pankit, valvova elin ja sijoittajat ovat tehneet ihan helvetin typeriä päätöksiä monta vuotta putkeen? Tajuatko, kuinka fiksua porukkaa siellä on?” Sitten tulee vielä kolmaskin psykologinen vinouma, että jos johonkin hommaan on investoitu jo paljon, niin se halutaan viedä loppuun asti, koska siihen on laitettu jo niin paljon resursseja. Tässä ei ole ihan sama tilanne, mutta homman virheellisyyden myöntäminen tarkoittaisi samalla, että myönnetään, että omat kontrollit, säännöt, valvonta ja ties mikä on pettänyt järjestelmällisesti monta vuotta. Se on aika kova paikka myöntää ja ihmiselle on helpompi vain olla tekemättä mitään ja toivoa parasta.
Edit. Ei viedä tätä politiikkaan liikaa, mutta hyvä esimerkki voisi tulla keskuspankkipolitiikasta tällä hetkellä. Minulla ei ole kompetenssia sanoa, että mitä olisi pitänyt tehdä tai mitä pitäisi nyt tehdä, joten en ala julkisesti siihen asiaan ottamaan kantaa. Mutta nyt tätä keskuspankkipolitiikkaa on jatkettu monien viisaiden ihmisten siunauksella yli vuosikymmenen ajan. Konsensus on, että sillä on vältetty jo kaksi erittäin pahaa lamaa.
Monet arvostelevat nykyistä keskuspankkipolitiikkaa ihan perustellusti, mutta miettikää, millaisessa tilanteessa kesuspankit tai vastaavat päättävät tahot ovat? Ne voivat vastata väitteisiin omilla perusteluillaan ja jatkaa valitsemallaan linjalla, johon koko konsensus vaikutaa luottavan. Tai sitten ne voivat todeta hieman kärjistäen, että: “Enemmistö on väärässä ja me olemme olleet väärässä jo vuosikymmenen. Olemme tehneet ihan käsittämättömän typeriä päätöksiä ja kaikki kontrollimme, valvontamme ja päätöksemme ovat olleet kuralla jo vuosia. Se, mistä meille ja meidän parhaille asiantuntijoillemme on maksettu kovaa palkkaa vuosikausia, on mennyt ihan hukkaan. Me emme oikeastaan osaa tehdä lainkaan sitä, mitä meidän pitäisi osata tehdä”.
Ymmärrän ihan hyvin, että tuollaista päätöstä tai lausuntoa kukaan ei halua tehdä. Jos on vaikka 80 % varma, että näin on ja 20 % todennäköisyys sille, että ollaankin tehty oikeita juttuja ja tästä voidaan selvitä jotenkin kuivilla, niin ihan varmasti tartutaan siihen. Veikkaan, että vaikka prosentit olisivat 99/1, niin näin tehtäisiin. Ja siis tämä siinä tilanteessa, että joku päättävässä asemassa oleva olisi sitä mieltä, että on toimittu väärin. Hyvin todennäköisesti siellä ollaan sitä mieltä, että ollaan toimittu oikein. Ja minä en siis ota kantaa tässä siihen, että onko toimittu oikein vai väärin, eikä se mielestäni ole tämän pointin kohdalla millään tapaa oleellista.
). Saman sanoi myös Mohnish Padrai yhdessä videossa strategiakseen: ”sijoitan parhaisiin”. Tässä Purun resonointia aiheesta Twitterissä: