Mutta kun se on tosi asia. Kyseinen nimimerkin sananvapauskäsitteet ovat hyvinkin kapeita vai kehtaatko olla eri mieltä? Esimerkiksi sinä Trump-vihoissasi kuitenkin omaat huomattavasti laajemman käsityksen sananvapaudesta ja hyväksyt eri mieltä olevien mielipiteet. Kyseinen nimimerkki omin sanoin väitti, että hänen mielestään sananvapauteen ei kuulu semmoinen puhe, mikä loukkaa jotakuta ja hän kirjoitti myös väkivaltaa ihannoivia kommentteja. Jos toi hänen käsityksensä sananvapaudesta vietäisiin maaliin saakka, niin minähän voisin loukkaantua kyseistä väitteistä ja vaatia viestin poistoa sekä kyseisen nimimerkin poistoa palstalta. Minua ei kuitenkaan siinä mielessä häiritse hänen kapeakatseiset näkemyksensä, että ne pitäisi minusta poistaa. Vaikka pidänkin hänen mielipidettään ja käsityksiään kelvottomina, on hänellä täysi oikeus mielestäni kertoa ja sanoa ne.
Mutta joo jätän tämän väittelyn tähän. Päätin nyt kuitenkin vastata sinulle, kun niin ansiokkaasti minulle vastasit.
Hehe. Yritä nyt pysyä vaan asiassa. 1) Esitä kantasi 2) Perustele se. Sen jälkeen on jonkun muun vuoro ja saatat päästä jopa toistamaan kohdat 1 ja 2.
Historia on täynnä esimerkkejä tilanteista, joissa järki ja sitä myöden keskustelu on loppunut. Se ei koskaan ole hyvä asia. Ota iisimmin. Tämä on keskustelupalsta.
Oikeusjuttu (Der Prozess) on Franz Kafkan tunnetuin romaani, jonka hän kirjoitti vuosina 1914-1915 ja joka julkaistiin keskeneräisenä postuumisti vuonna 1925, vastoin Kafkan tahtoa polttaa käsikirjoitus hänen kuolemansa jälkeen. Se on valittu 1900-luvun toiseksi merkittävimmäksi saksankieliseksi romaaniksi. Teos kertoo 30-vuotiaasta Jarza7:sta, joka eräänä aamuna herättyään huomaa olevansa liputettu ja bännätty Inde-foorumilta viestistä, jonka sisältöä ei koskaan paljasteta. Teos tulkitaan usein satiiriseksi kommentaariksi pienestä viattomasta ihmisestä musertumassa kasvottoman byrokratian rattaissa. Toisten tulkintojen mukaan kyseessä onkin metafyysinen romaani, jossa Jarza todellisuudessa onkin syyllinen ja itsepetoksen vanki.
Tänä vuonna Kafkan jäämistöstä löytyi kadonnut luku, jossa paljastuu, että Jarza bännättiin hänen kirjoitettuaan yhtiöketjussa että viime lauantaina Kamuxin kilpailijan lasipalatsista vietiin Corollat käsistä.
Eiköhän Rivianin kanssa ole menossa nyt se, että jenkki-pölöt ostaa, koska onhan tuo osake nyt Teslaan verrattuna sairaan halpa ja kohta siitä saa sitten jo sen tonnin pala
Jep joo, aivan kuten jos lain mukaan saat tuomion vaikka taposta niin se on seurausta käyttämästäsi taponvapaudesta…
Vai olisiko sittenkin niin että lainsäädännöllä nimenomaan rajoitetaan ihmisten vapauksia, tyypillisesti pyrkimyksenä turvata jotain tärkeämmäksi katsottuja vapauksia tai oikeuksia?
Eli taponvapauden tapauksessa sitä rajoitetaan, kun halutaan turvata toisen oikeus elämään, sananvapauden tapauksessa taas ollaan turvaamassa esim oikeutta kunniaan. Se on sitten mielipidekysymys onko nämä vapaudet ja oikeudet balansoitu oikein, mutta eihän tuossa väitteessä ole mitään järkeä että rikoslaki ei rajoittaisi vapauksia.
On muuten todella tuttu tunne, josta pitäisi kyllä päästä eroon. Varsinkin ostopäivänä tulee vilkuiltua uutta riviä / lisäystä ennätystarkkaan, ja jos myöhemmin päivällä saa vaikka prosenttia halvemmalla, niin harmittaa tavallistakin enemmän. Tai sitten jos myyty osake jatkaa nousemistaan vielä vähän ylemmäs.
Tähän liittyy paheena myös senttien viilaus. Useampia kauppoja on jäänyt kokonaan toteutumatta sen takia että on jäänyt venkslaamaan senttien kanssa. Esimerkiksi tänään yhden myynnin kanssa laitoin kaksi senttiä korkeamman hinnan kuin silloinen päivän korkein kurssi, jäi toteutumatta, ja lopulta myin 10 senttiä alempaa pois. Ja jos olisin malttanut odottaa päivän loppuun asti, olisin saanut enemmänkin kuin tuon alkuperäisen toimeksiannon verran.
En kehtaa ruuhkaista Kamux-ketjua ruuhkauttaa enempää kahvihuonetason jutuilla:
Eilen Kamux-ketjussa kyseenalaistettiin Kamuxin markkinointia ja brändiä. Tuumasta toimeen totesi Kamux ja markkinointipäällikkörekry tuli vastaan Twitterissä:
Silloin -80 luvulla Helsingin Kauppakorkean kursseilla yksi yrityksen myyntihinnan arvonmäärityksen peruste oli vuoden liikevaihto - maksimiarvo oli siis vuoden liikevaihto.
Ei siis toki ainoa, mutta yksi hyvin validi lähtökohta hinnan arviointiin.
O tempora, o mores.
Silloin toki kukaan ei haaveillut tuhat- tai miljoonakertaisesta skaalautuvuudesta eikä disruptio ollut edes taloussanakirjassa…