Kyllä.
Ekaan kyllä. Tokaan en.
Ei tässä nyt yöunet ole (vielä) mihinkään mennyt.
Mutta ainahan nämä olisi voinut paremminkin mennä.
Peräpeiliin on tunnetusti helppo katsoa ja jälkikäteen viisastella.
Tällähetkellä on sellanen fiilis, että ihan sama mitä tekee tai jättää tekemättä, niin tulevaisuudessa se tod näk hieman ketuttaa.
Mutta niinhän se Merja Mähkäkin sanoi, että: “Sijoittaminen on jatkuvaa itseensä pettymistä.”
Kysymys kuuluu, että" Miksen myynyt Qt:ta loppukesästä?"
Vastaus on aikalailla: Ahneus.
Okei. Oletin, että homma olisi mennyt hieman parabolisemmaksi ennen lässähdystä, mutta inflaation nousun myötä tulevat Fedin ohjauskoron nostot ja taseen pienennykset potkaisivat ilmat pihalle koko hommasta.
Eli meikä ilmeisesti seisoo baaritiskillä tilaamassa seuraavaa juomaa, vaikka muut jo tanssii viimeistä hidasta. 
Kyllä ne analyytikoiden tavoitehinnat tietysti antoi hieman selkänojaa itselle, mutta turha näistä on muita syytellä. Jokainen on vastuussa omista päätöksistään.
Kyllä sijoittaminen vaan oli niin paljon helpompaa, kun kaikki vaan nousi kokoajan.
Silloin kun ns kivetkin kellui.