Viime aikoina on ollut mielessäni paljon sijoittaminen ja siihen liittyvä psykologia. Tätä aihetta minua auttoi paremmin jäsentelemään kirja Sijoittamalla miljonääriksi, toki ajatuksiini on vaikuttanut muutkin kirjat, kirjoitukset jne. Alla olevat hyvät ajatukset ovat enemmän tai vähemmän saatu jäsenneltyä/“kopioitua” osin muilta esimerkiksi em. kirjasta. Hassuista ja/tai virheellisistä alla olevista ajatuksista vastaan minä itse, toki uskon siihen, mitä olen tuohon kirjoittanut, sillä muuten olisin ollut kirjoittamatta. 
Muussakin elämässä välillä sitä kieltäytyy uskomasta joitain kielteisiä asioita ja jos kielteisiä asioita ei hyväksy sijoittamiskuvioissaan niin saattaa olla, että vain kasvattaa omia tappioitaan. Kieltäminen on toki eräänlainen mielen puolustusmekanismi, mutta olisi mielestäni hyvä tunnistaa itsessään tämä luonnollinen puoli - ihan vaikka tappioiden minimoimiseksi.
Mahtaakohan katkeruus olla paljon yleisempää tuoreille sijoittajille kuin konkareille? Tämä tunne voi toki tulla huonosta tuurista, epäoikeudenmukaisuudesta tai myös siitä, että ei hyväksy tekemiään omia virheitä. Katkera sijoittaja voi olla katkera hallituksella, analyytikolle (joka laittoi "väärän tavoitehinnan) jne. Hyväksyminen ja ymmärtäminen taitaa olla ratkaisu tähänkin ongelmaan, toisaalta joku voi yrittää kostotreidata esimerkiksi SP500:sta vastaan, onnea yritykseen.
Kuvassa Alokas kostotreidaa SP500:sta vastaan, tässä ei käy niin hyvin kuin siinä Raamatun tarinassa.
Masennus tullee sijoittamisessa luonnollisesti useimmiten valtavista tappioista tai siitä, että on myynyt vaikkapa tenbäggerin ennen osakkeen kurssin moninkertaistumista. Tulee muistaa, että jokainen sijoittaja tekee virheitä jopa Warrenin Buffetti. Suuri osa erinomaisista suomalaisista sijoittajista ovat olleet sijoittamatta esimerkiksi Harviaan tai QT:hen, mutta moni sitten osallistui Talvivaaran seikkailuihin + olihan kärsimässä mm. Inderesin mallisalkku. Mallisalkku on upea taidonnäyte, mutta virheitäkin on sattunut:
Mielestäni tärkein kohta koko Sijoittamalla miljonääriksi -kirjasta: “Tärkeintä ovat kuitenkin perhe, ystävät ja terveys. Tappiot pörssissä ovat loppujen lopulta pieniä asioita isossa kuvassa”
Näen vähän vaarallisena eräänlaisen tietämättömyyden euforian, eli on ehkä aloitettu noviisina sijoittamaan sopivassa kohdassa, vaikkapa “kuopasta”. Sitten on ehkä jopa aika ajoissa onnistuttu olemaan mukana muutamissa nousuosakkeissa ymmärtämättä kunnolla edes firman arvostuskertoimia, tunnuslukuja ja alaa. Siinä saattaa ruveta luulemaan itsestään liikoja, joka saattaa pitkässä juoksussa ja varsinkin tulevissa romahduksissa tekemään isoa tuhoa salkussa sekä suurta surua omassa mielessä.
Tässä on pintaraapaisu sijoittamispsykologiasta, tulee huomioida, että tämän viestin kirjoittaja ei ole hyvä psykologiassa eikä sijoittamisessa, mutta toivon kuitenkin tämän herättäneen edes joissain jotain ajatuksia, jotka hyödyntävät pitkässä juoksussa. Tässäkään osa-alueelle ei voi olla liian hyvä ja sitä voi jatkuvasti kehittää, jos tällä osa-alueella on hyvin vahva, niin varmasti pitkässä juoksussa siitä hyötyy euromääräisestikin. 
