On kyllä kummalliset fiilikset nykyisestä sijoittaja- ja markkinaympäristöstä.
Pahoittelen jos joku tästä pahastuu ja syynä on “tunnistan itseni kuvauksesta, enkä tykkää siitä”.
Onko kukaan muu pistänyt merkille, että nykyinen sijoittajasukupolvi/-kulttuuri on tehnyt sijoittamisesta jonkinnäköistä fanittamista?
Vähän kuin urheiluseurojakin fanitetaan ja sitten kuulutaan “jengiin”.
Esimerkiksi yhtiöiden tuotteita, kuten t-paitoja ja lippiksiä, ostetaan ja käytetään ylpeänä ja pidetään kisakatsomoa tulosjulkistuksista. Ja ollaan tosissaan “ylpeitä omistajia” ja tämä kuulutetaan maailmalle. Heitetään yläfemmoja toiselle osakkeenomistajalle.
Aikaisemmin on myös paljon ollut juttua, että nykyään moni sijoittaa rahojaan pelkkään tarinaan. Tätä tosin on tapahtunut koko pörssin historian ajan, mutta tuntuu että nämä “fanittajat” puhaltavat kuplia pörssiin vauhdikkaammin kuin koskaan ennen historiassa.
Yhtiöllä ei tarvitse olla tulosta tai mitään näyttöjä, vaan pelkästään riittää, että on visio, tarina ja lupaukset.
Joissain tapauksissa riittää, että yhtiöllä ei ole mitään toimintaa, mutta joku tunnettu henkilö on yhtiön toiminnassa mukana, niin sijoittajat lapioivat rahaa kohteeseen (esim. SPACit). Ehkä tällaista spekulaatiota voisi verrata uhkapelaamiseen. Kryptot, NFTt ym. ovat sitten iha oma lukunsa kun puhutaan spekulaatiosta.
Ehkä asia on aina ollut näin, ja foorumit ja sosiaalinen media vaan korostavat tätä ja muistuttavat asiasta päivittäin.
Itse en ollut vuosituhannen vaihteessa markkinoilla, niin täytyy kysyä jos joku foorumilainen oli ja asia on vielä muistissa.
Tuliko kaupungilla vastaan kaveria, jolla oli Nokia-lippis päässä, Sonera-tatuointi otsassa, joka kirjoitteli Jippiin-foorumeille “on kyllä kiva olla Wärtsilän kasvutarinassa mukana” ja piirteli julkisten vessojen seinään kuvia paidattomasta Ole Johanssonista taistelemassa karhun kanssa kakstahtimoottorin päällä.
Kirjoituksesta todennäköisesti saa negatiivisen kuvan, mutta se ei ollut tarkoitukseni. Kunhan ihmettelen maailman menoa ja etsin vertaistukea