Itse kerkesin samoihin aikoihin kotiin työreissulta… rupesi samana iltana tulemaan helmi-maaliskuu taitteessa 2020 uutisointeja koronasta. Länsimaissa helpompaa kuitenkin… “kolmansissa valtakunnissa” omanlaisensa ongelmaa… jossain se ongelma ei ole kuin poliittinen
Heh, itselle tuli työreissu Kiinaan maaliskuussa 2020.
Tammikuussa hain viisumin ja samaan aikaan luin uutisista, että siellä on jotain pientä flunssaa liikkeellä.
Uutiset vain yltyi ja helmikuun lopulla sitten oli pakko kysyä esimieheltä, että jos alkaa matkalla räkä valumaan, että mihin osoitteeseen kuuluu suunnata.
Seuraava puhelu tuli sitten työterveydestä että lentoliput saa peruuttaa
@Takkuparta helppoa tämä sijoittaminen työreissuilla. Pörssi kiinni ennenkuin lähtee töihin ja pörssi taas kiinni kun pääsee töistä. Indeksien futuurit aamupalan kylkeen. Kahvitauolla nopeasti Inderesin aamukatsauksen otsikot. Iltasin Vernerin vartti ja @musa_2 karhuilut. Helppo holdata, kerätä puskuria ja odotella dippejä, kun ei kerkeä juurikaan perehtymään yhtiöihin kuin sunnuntaisin.
Eipähän tule salkkuja tuijoteltua vaikka haluisikin välillä mielenkiinnosta.
Pidin itsekin pitkähkö tauon työreissuista koronan aikana. Jos yksin asuisi, niin mikäs siinä olis tulla kotiin karanteeniin. Mutta riski oli tartuttaa muitakin. Vaikka kuinka koitti pysyä poissa turhilta käynneiltä esim ostoksilta kaupoissa, niin kyllähän se korona perille löysi. Lisäksi pari piikkiä rokotusta alla itsellä ja kotiväellä, niin ei muuta kun elämä jatkuu.
Mites kun tuo 9/11 on kulunut huomenna 20 vuotta. Mitä muistat päivästä, missä olit?
Itse kävin peruskoulun 9. lk… oli kirkas aurinkoinen syyspäivä. Koulusta suoraan kaverin luokse jossa telkkarista ihmeteltiin hommaa iltapäivällä ja illalla kotona. Ei tollaista päivää unohda koskaan ja edelleenkin noi tv-kuvat tuntuu jotenkin vaikealta sisäistää, ihan kuin elokuvista… aika menee kuin siivillä…
Tiedät varmaan itsekin, että pienivaihtoisiin on suhtauduttava jos ei ikuisina, ainakin pitkäaikaisina sijoituksina. Hyvät naurut ainakin saa, kun niiden kurssikehitystä seuraa.
Siinä ei fundat paljon paina, mutta kun EPS on lähellä 10% ostohinnasta. Silti ketään ei kiinnosta ostaa. Vielä enemmän naurattaa, kun vertaa paljon puhuttuihin hyvän odotusarvon mukaisiin kasvuosakkeisiin, joiden EPS/hinta on kymmenesosa edellä mainituista (1%). Mikäs se SP500 keskiarvo olikaan?
Sitten tuleekin jo mieleen, että miksi loppujen lopuksi pitäisi vaihtaa, varsinkin kun aika harva uskoo samanlaiseen nousuun, kuin on 1,5 vuotta nähty. Tulevaisuususkoa voi harrastaa myös vähemmän maksavassa muodossa.
Olin luokkakaverin 9v synttäreillä. Kun pyöräilin kotiin, niin porukat katseli uutisia. Muistan nuo TV-kuvat myös hyvin vaikka skidi olinkin.
Kaverilla oli seuraavana vuonna tietysti synttärit samana päivänä. Leikittiin pihalla jotain porukalla, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Mentiin olohuoneen ikkunan taa kurkkimaan, kun kaverin iskä katseli telkkarista jotain dokumenttia tai uutislähetystä. Sitten tuli huutoa, kun eihän lapset olisi semmoista saaneet katsoa.
Olin myös yläasteella, taisin olla tekemässä läksyjä kun isä, joka katseli yksin uutisia (taisi olla viiden uutiset), alkoi huutaa täysillä. Siitä ryntäsin katsomaan ja iltayöhön asti katsottiin. Jotain sellaista muistan, että jossain vaiheessa tuli tietoa että Pentagoniinkin on isketty, eikä tiedetty, kuinka pahasti on tuhoutunut.
Muistaakseni koko syksy oli sitten aiempaa tummasävyisempää uutisointia, USA:ssa alkoi myös pernaruttokirjekampanja, Afganistan-operaatio alkoi, jne.
Töissä. Kollega tuli kertomaan, vaikkei varmaan koskaan aiemmin ollut häirinnyt Juurikin työrauhaa. Tuli katsottua TV:stä 5 min ja palattua takaisin töihin. Toisesta iskusta ei tarvinnut kertoa, kun äänet kertoivat, että nyt tapahtuu jotain. Pari päivää myöhemmin tuli vilkaistua pörssiä ja se, miten Juurikki siihen reagoi, on eri tarinan arvoinen.
Sain juuri ensimmäisen ison diilin 20 000 viinipullon lahjalaatikkoa Alkolle. Olimme tutustumassa yhden viinitilan vastaavaan tuotteeseen. Kun tulin kotiin,avasin television ja suorassa lähetyksessä toinen kone osui kakkostorniin.
Salibandy treeneistä just tultiin. Kaveri oli jättänyt avaimet autoon ja ovet lukkoon. Soitti poliisit. Ne ei saanu ovea auki. Onneksi oli nappilukko, niin sain sitten sen avattua tikulla.
Intissä metsäleirillä. Jollain oli ollut radio auki ja huusi tyypit kuuntelemaan. Radio oli puskan oksalla ja ihmeteltiin että onko lähetys fiktiota vai faktaa. Mentiin upseerien telttaan kysymään tilanteesta ja että mitäs tehdään, onko tarvetta varautua lähtöön johonkin suuntaan. Siellähän oli tv auki ja samalla nähtiin kun toinen torni tuli alas. Kaikki oli siinä vaiheessa tiedostanut ettei ollut mikään radiokuunnelma.
Eikä tarvinnut lähteä mihinkään erikoisempaan toimintaan tämän johdosta.
Gradua vääntämässä yliopiston kirjastolla. Tais kirjastoneiditkin keskeyttää hommansa ja kaikki aulan tv:n äärelle. Ei tainnu sinäkään päivänä gradu edistyä. Äkkiä sitten kotiin tyttöystävän luo ihmettelemään mikä homma.
Itse olin juuri palannut duunireissusta Orlandosta. Meillä oli muuto menossa ja päivä paluusta olin ruuvailemassa vanhan kämpän lamppuja irti radion varassa. Jäätävää…