Muutama sananen sijoittajan ja asiakkaan näkökulmasta ja nimenomaan tässä järjestyksessä enemmän sijoittajana. Inderesillä on varsin poikkeuksellinen menestys mallisalkkullaan ja samoin analyytikkotiimillä. Tarkoitukseni ei ole krityisoida ketään vaan sanoa asiat niinkuin ovat ja analyytikko tiimi on nyt saanut “vähän osumaa” ja henkiöstö on vaihtunut. Sijoittajana miettii näyttöjä ja niitä ei kaikilta löydy. Kyllä Inderesin palkitut analyytikot on olleet joskus nuoria ja kokemattomia. SIjoittajana itse ajattelen asiaa todennäköisyyksien kautta ja uusien löytymisessä todennäköisyydet ovat vastaan. Fidelity Maclellan on varmaan aikanaan palkannut uuden Peter Lycnhin positioon hänen tilalleen.
Tältä pohjalta minusta herra Vilenillä on tärkeä tehtävä viedä Inderesin henki tuleville polville. En osaa sanoa onko “katsoa finanssisektoria laajemmin”, mutta sanoit pitäväsi kirjoittaa raporttia joka selkeyttää ajatuksia. Tärkeää on pysyä siinä systeemissä millä olette pärjänneet, sijoittamisessa helposti joutuu haarapolulle. Muutosta on ollut paljon, joten nyt vaara on suurehko.
Eiköhän se edelleen niin mene, että tieto on sijoittajan perusoikeus. Raportit tuo tietoa, mutta Arvojenne mukaan ne pitää olla laadukkaita ja niitä pitää tehdä intohimolla.
Aivan oikein: tuossa oli kyse ihan oikeasta pörssiyhtiöstä, jonka EPSin, kurssin ja osingon skaalasin tunnistamattomiksi. Firman speksit eivät ehkä olleet kaikkein selkeimmät, mutta koen että ne olivat riittävän selkeät edes jonkinlaisen arvion muodostamiseksi. Sen sijaan se, että tiedon pohjalta pystyi päättelemään firman nykykurssin, ei ollut tarkoituksenmukaista.
Kyseinen yhtiö oli siis Procter & Gamble, jonka “oikea kurssi” olisi tässä kyselyssä ollut n. 297 €. Tuon tai korkeamman hinnan oli valmis maksamaan alle 10 prosenttia vastaajista. Sen sijaan yli 75 prosenttia vastaajista haluaisi nähdä ainakin 40 prosentin pudotuksen osakkeen hinnassa, ennen kuin ostaisi tätä finanssikriisin ja koronakriisin läpi ongelmitta porskuttanutta yhtiötä.
Aika suuri ero näkemyksissä, kun suuri osa kyselyyn vastanneesta yksityissijoittajien joukosta arvioivat yhtiön arvoksi noin puolet siitä, mitä markkinahinta kertoo. Tälle voi kukin miettiä syitä itsekseen. Voisin ehdottaa aluksi viime vuosilta tuttua lausahdusta “there is no alternative”.
Sen verran pakko korjata mahdollista väärin käsitystä, että en ole analyysityötäni vähentänyt/vähentämässä Vaikka titteli on ehkä vaihtunut niin kyllä tässä kädet savessa painetaan analyysiä ihan samalla pieteetillä. Ylätasolla tarkoitin vaan sitä, nämä meidän finanssisektorin seurannan kasvaneet resurssit mahdollistavat meillä yhä syvemmälle sektoriin pureutumisen ja näiden erilaiten casejen tekemiset.
Joo speksit olivat riiittävät käyttötarkoitukseen ja asian esittämiseen. Speksesitä itse asiassa epäilin yhtiön elevan Amerikkalainen johtuen osakkeiden takaisin ostosta, mutta valuutta sulki sen poissa. Vaikeus itselleni oli tuo mitä markkinaa keskimäärisellä tarkoitetaan. Jos ollaan Hex25 niin keskimääräinen ROE saattaa olla 7%, mutta esimerkkinä S&P500 18,6%. (Hex ROE en tiedä, mutta tuo 18,6% on pidemmän ajan S&P500.) Jos hilloa tehdään pääomalle 9% tai 20% niin on aika eri asia sitten kuinka nopeasti voidaan velkaa lyhentää.
Hyvä tai erinomainen esimerkki. Vähän itse mietin, että taitaa olla Amerikkalainen pulju, joka voi löytyä salkusta ja löytyihän se. Kyllä tuota on tullut vuoden sisään pyöriteltyä sekä myyntiä, että ostoa miettien.
Joo, valuuttakin oli vaihdettu tarkoituksella. Ylipäätään tavoite oli se, että firmaa ei voisi tunnistaa helposti, koska se voisi vaikuttaa vastaukseen tuomalla mielleyhtymiä yhtiön laadusta, historiasta, maineesta yms., jolloin firman kriittinen analysointi karkaa taas kauemmaksi ja kauemmaksi. P&G on osinkokuninkaana erityisen altis tälle, koska “sehän on korottanut osinkoakin jo ties kuinka pitkään, kyllä se on hyvä firma”. Se ei ole hyvä peruste maksaa korkeaa valuaatiota, jos kokonaistuotto ennen inflaatiota ja veroja pyörii viiden prosentin paikkeilla eikä muutosta kannata odottaa. Hintana tuolle oli muutamat epäselvät speksit, mutta se olkoon nyt sen arvoista.
Instikoille tuo voi olla ihan hyvä diili, kun isoille rahavaroille pitää keksiä jokin kohde vaikka väkisin. Yksityissijoittajan sen sijaan ei kannata mennä väkisin samoille apajille.
Saat jälleen sijoittajan ja asiakkaan vastauksen. En ole itse siinä käsityksessä, että analyysityö olisi vähenemässä. Sijoittajana uskalllan sanoa, että en tiedä miksi olette onnistuneet niin hyvin kuin on käynyt. Jos pitäisi veikata niin sanoisin intohimo ja tinkimätön työ. Mutta sellaisia löytyy sijoittamisen parista, joten ensimmäinen todennäköisempi.
Asiakkaana toivon, että säilytätte Inderesin kultaisen kosketuksen. Jos jälleen pitää veikata niin se on tuossa mallisalkun valinta prosessissa. Fortum on viimeisin hyvä esimerkki siitä.
Onhan noista tietysti Elisa, Orion tai Valmet ainakin aloillaan laadukkaita yhtiöitä mutta esimerkiksi YIT :tä harvemmin näkee moisella tittelillä lellittävän.
Äläs nyt @jaska7 onhan siellä viimeisen kolmen vuoden ROE ollut -1 ja 4% välillä ja nettovelkaisuusastekin vaan 71%. Eikä sitä rakennusalan syklisyyttä kannata liikaa murehtia
Samaa mieltä! Ei tosin taida olla ihan uusi ilmiö. Sen reilun kymmenen vuoden aikana, jona minä olen sijoituskirjoituksia lukenut, on mielestäni tunnetut “gurutkin” niputtaneet OMXH-yhtiöistä laatukategoriaan kutakuinkin kaikki yhtiöt, jotka nyt ovat onnistuneet ylipäätään pysymään hengissä riittävän pitkään. Monesti tuntuu, että pitkä historia on monille laatuyhtiön merkki ja edellytys, vaikka itse liiketoiminta olisikin ollut ihan kuralla ties kuinka kauan.
Näin laskettuna laatuyhtiö on usein vain synonyymi isolle sammuvalle mörnijälle.
Ja sitten vaikkapa erittäin laadukasta liiketoimintaa kannattavasti kasvattava pikkufirma ei kelpaa laatufirmaksi tälle samalle porukalle millään, koska on pieni ja volatiili ja mörnii liian vähän ja mitä kaikkea. Eikä perhana ole jakanut kahta vuosikymmentä edes kasvavaa osinkoa.
Tämä ei siis ollut hyökkäys Q&A-kysyjän kimppuun vaan ehkä enemmän pieni kritiikki näille meidän talouslehtien sijoitusviisaille.
Heikkilän kärjistetyssä laatuyhtiön määritelmässä on määritelty laatuyhtiöharhan tunnusmerkit: “Laatuyhtiö. Se on yhtiö, joka ei kasva, joka ei maksa kauheasti osinkoa, mutta on kalliisti hinnoiteltu. Se on hyvä pitää salkussa, kun se näyttää kauhean fiksulta.”
Laatuyhtiön tunnusmerkkejä á la Heikkilä&Vilén:
1 ) selkeästi korkeampi pääomantuotto kuin keskimäärin markkinoilla ja yli syklien
2 ) joku sellainen pysyvä kilpailuetu, joka pitää kilpailussa mukana
3 ) näyttöä omistaja-arvon luomisesta
4 ) laadukas ydinliiketoiminta
Huomioitavaa:
1 ) Älä anna liian helposti laatuyhtiön leimaa
2 ) Mikään firma ei ole vallihaudan suojassa ikuisesti
3 ) Laatuyhtiöitä myydään/kevennetään salkusta silloin kun ovat räikeän ylihinnoiteltuja
Vaikka titteli on ehkä vaihtunut niin kyllä tässä kädet savessa painetaan analyysiä ihan samalla pieteetillä. Ylätasolla tarkoitin vaan sitä, nämä meidän finanssisektorin seurannan kasvaneet resurssit mahdollistavat meillä yhä syvemmälle sektoriin pureutumisen ja näiden erilaiten casejen tekemiset.
