Tää kuulostaa hassulta logiikalta, mutta ei omasta mielestä kannata liikaa tuijottaa sitä omaa ostohintaansa. Kaatunutta maitoa on turha itkeä. Kannattaa yrittää miettiä sitä yrityksen tämän hetkistä tilannetta ja tulevaisuutta ja yrittää vain unohtaa ne salkun tämän hetkiset miinukset tai menetetyt voitot.
*”Miksi en myynyt tuossa kohtaa. *
*Noh… *
Kyllä se sinne vielä nousee”
Raha pitää olla siellä sijoitettuna, jossa se tuottaa eniten.
Hyvä huomata. Että tämän hetken pörssin tilanteessa omasta mielestäni on kaksi merkittävää riskitekijää, joihin ei oikein löydy suoraan vastausta sijoittajille kirjanpitoa tutkimalla.
1. Post-korona
Korona-aikaan monen yrityksen tuloksen tekokyky kohtasi monenlaisia haasteita, digitaalisuuteen piti ottaa pakollinen loikka. Mikään ei ole loistavampi motivaattori kuin pakko.
Yritykset säästivät matkustuskustannuksista. Asenne kasvokkain kohtaamista kohtaan muuttui. Hyvä kysymys onkin, kumpi pärjää paremmin jatkossa: se kaveri, jonka kanssa juteltiin paikan päällä vai kenen kanssa luotiin välittömät suhteet Teamsin kautta. Moni vanhoilliseksi luonnehdittu yritys suositteli etätyöskentelyä ja työskentelytiloista luotiin kustannussäästöjä. Palaavatko etätyöskentelijät enää helposti paikanpäälle?
Pitkittynyt etätyöskentely on luonut huolen osaamisen eroosiosta, osaajien syrjäytymisestä ja uusien perehdyttämisvaikeuksista. Toki nämä ovat asioita, joihin löytyy ratkaisuja keskittymällä siihen, että löydetään ne ratkaisut.
Osaaminen on kuitenkin se, millä saralla Suomi kilpailee ja yhdessä tekemällä pääsee aina pikkuisen pidemmälle. Oli yksi tiimin jäsenistä, miten timanttinen tahansa. Toki tiiminä voi työskennellä myös virtuaalisesti.
Toisaalta kuluttajien kulutustottumukset muuttuivat. Kotoilukulttuuri sai saunomisen kaikkien huulille. Viihdettä haettiin luonnonhelmasta ja virtuaalimaailmoista ravintoloiden ja viihdekeskuksien sijaan. Ihmiset hankkivat useammanlaisia suoratoistopalveluita.
Hyvä kysymys on, miten tästä jatkossa? Millä tavalla työ- ja kulutuskulttuuri muuttuu jälleen ja kuinka paljon? Säilyykö koronavoittajien luoma pohja hyvänä?
2. Talouspakotteiden seuraukset molemmin puolin
Ukrainan sotatoimet on nyt tällä hetkellä tapahtuva kamppailu, joka on tuonut suurvaltapolitiikan pitkästä aikaa nukkuvan Euroopan portaille. Sodat ovat olleet pitkään jossain muualla.
Venäjä on tähän mennessä hyötynyt paljon toimittaessaan Euroopan alueelle raaka-aineita ja energiaa. Sen ei ole tarvinnut laittaa kuntoon jalostusasteeseen liittyviä haasteita. Eurooppalaiset puolestaan ovat keskittyneet korkean jalostusasteen tuotteisiin ja siirtäneet jatkuvasti eteenpäin kysymyksiä perusraaka-aineiden saatavuuden ratkaisemiseksi. Raaka-aineita on saatu halvemmalla yrityksen toimintaan muualta halvemmalla ja yritysten katteita on saatu täten parannettua. Miten jatkossa?
Korona-aikana eurooppalaiset päättäjät oppivat vetämään yhtä köyttä sen sijaan että olisivat siiloutuneet ja sättineet toisiaan. Varmistelleet vain oman valtionsa asemaa. Suunta on ollut mielestäni varsin positiivinen. Elvytysrahojen pitää päätyä Eurooppalaisten yritysten kirjanpitoon ja tulokseen. Elvytysrahojen pitää luoda eurooppalaisia työpaikkoja ja kilpailukykyä. Me elämme globaalissa maailmassa, jossa vaikuttajina toimivat Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltojen kaltaiset jättiläiset. Yksin emme pärjää.
Se, mitä Ukrainan sodasta ja Venäjän talouspakotteista ja vastapakotteista tullaan näkemään kirjanpidossa lyhyellä aikavälillä, tulee mittaamaan, miten yrityksessä ollaan huomioitu Venäjä riskiä ja mitä tapahtuu, kun riski realisoituu. Riittääkö sijoittajille, että kirjaavat Venäjä-toiminnot 0€ arvoisiksi vai syntyykö yritykselle alihankintaketjujenkin kautta ylimääräistä Venäjä-riskiä, mitä alihankkijat eivät ole huomioineet ja mitä sijoittajat eivät tässä hetkessä pysty kirjaamaan alas. Miten yritykset uskaltavat tehdä uusia investointipäätöksiä? Miten työllisyystilanne kehittyy?
Krimin valloituksen jälkeen 2014 noin vuoden päästä itsellekin monien muiden tavoin iskettiin lomautuslappu käteen ja hallitus ajoi kiky-tunnit yritysten työkalupakkiin edistämään Suomen kilpailukykyä. Ei kovin vanha boomeri tarvitse olla muistaakseen tämän. Minulla ei ole taloudellisesti tässä hätää, mutta sijoittajan ja vastavalmistuneen nuoren näkökulmasta taantuma on iso riski. Toivotaan, että Eurooppalaisia kaivataan yhä kauppakumppaniksi ja onnistumme taklaamaan raaka-aineisiin ja energiaan liittyvät kysymykset. Herkästi raaka-aineisiin liittyvät ongelmat näkyvät yritysten marginaaleissa tai/ja kiihtyneissä inflaatioluvuissa. Korkoja, kun ei hyvin todennäköisesti nosteta, stagflaatio saa tulla.
No joo… Vaikka tämä teksti saattaa kuulostaa kovin surumieliseltä, oikeasti olen varsin positiivisella mielellä. Markkinoilla on tällä hetkellä monenlaisia merkittäviä riskejä. Ne ovat vakavia ja realistisia. Mutta kun tulevaisuus lakkaa näyttämästä sumuiselta, riskit purkautuu ja realisoituu, asiat yksinkertaisesti selviävät, pörssikin alkaa näyttämään paremmalta.
Itse uskon ainakin Eurooppalaiseen tekemiseen. Hyvin tässä vielä käy! Poimimaan vain rusinat pullasta.
Luonnollisesti myin kyllä pois jo 15 taalan kohdalla, kun hyvä rahat tuli nopeasti. Nyt kun kurssikäyrää katsoo, niin ehkä hold olisi ollut parempi veto 
