Ekaksi tylsät jutut; salkku ei voi hyvin.
Sitten iloiseen asiaan, joka on itselleni tosi iso asia. Olen täällä aiemmin puhunut ylivilkkausongelmistani; nyt sitä aletaan tutkimaan klinikalla. Niistä klinikkajutuista ja muista jutuista ei tarkemmin sen enempää. 
Olin pienenäkin usein ulalla ja iloisen vilkas menijä, mutta toisaalta olin aika arka, koska mulle sattui aina kaikenlaista ja olin kova sähläämään (no… kuten nykyäänkin), mikä oli toisista hauskaa eikä ne muut kai pahalla. Koulussa oli kaikessa aika huono, oli vaikea olla paikoillaan ja olin usein jälkässä, koska mulla oli aina joku hauska juttu mielessä jne.
Harmitti aina tuhottomasti, kun olin kiltti luonteeltani ja touhukkaan yritteliäs, mutta arvosanat eivät olleet yrittämisen mukaisia ja sitten “vauhdikkaan” suuni takia tuli sanottua harkitsemattomasti sanottua asioita, joita en tarkoittanut pahalla, mistä jotkut välillä suutahtivat.
Isompana opiskellessani luin kokeeseen muutamia kymmeniä tunteja ja sain tukiopetusta, mutta en päässyt välttämättä läpi. Oli ikävää olla kaikessa huono ja jos olisin lukenut normaalin kokeeseen esim. 10h, niin en olisi todennäköisesti päässyt läpi, oli aineena sitten matematiikka, historia tai enkku.
Työelämässä oli ja on ollut paljon tavallaan haasteita, mutta tein yksinkertaisia työtehtäviä nuorempana, jotka ahkeruudella sekä mukavalla käytöksellä sain hoidettua. Vanhemmiten tullessani toimistoduunariksi, niin hommat lähtivät rauhaksiin liikkeelle yksinkertaisista asioista liikkeelle ja töitä sai tehdä, kuten itse näki parhaaksi. Vuosien mittaan kehityin ja ahkeruus on aina kompensoinut muita ominaisuuksia, lisäksi työmme etu on tietty vapaus ja tiimityössämme saamme vähän luovia hommien jaossa, että jokainen saa jossain määrin keskittyä siihen, mikä eniten luonnistuu. Työni on tavallaan “yksinkertaista” enkä pärjäisi työssä, jossa hirveästi on jotain uutta sekä erityisen haastavaa tai hektistä.
Olen aika iloinen ihminen ja tulen kai aika hyvin erilaisten ihmisten kanssa toimeen, mutta on mulla joskus omat haasteeni ihmisten kanssa (ei mitään riitoja), jotka johtuvat ehkä tietystä kömpelyydestäni (livenä olen jutuissani vielä vaikeaselkoisempi kuin kirjoittaessani) tai siitä, kun olen aina kuin mulla olis muurahaisia housuissa… en aina itsekkään tiedä. Isossa seurassa usein en pysy mukana jutuissa ja olen sitten usein jossain nurkassa lukemassa vaikkapa ajankohtaisia uutisia tai sijoitusjuttuja, lisäksi juhlista väsyn aika paljon ja poistun usein aika aikaisin paikalta. Sitten parisuhde- tai naisasioissa voi tietysti olla juuri ongelma tietty vilkkauteni yhdistettynä tiettyyn lapsellisuuteni, joka ei ole varmastikaan kovin viehättävä yhdistelmä monien mielestä kumppanissa.
Minulla on ollut elämässä hyvää tuuria työelämän suhteen ja olen oikeastaan tuurilla saanut minulle sopivat työpaikat esim. palkkatyöni ja nämä Inderesin hommat. Mulla on hyvät tukiverkot ja huonoa tuuria ei ole kauheasti ollut; itse olen mokaillut ja toki esteenä menestymisessä opiskelu- ja työurassa sitten on ollut nämä vilkkauspuolen hommat, mutta ilman kovaa ahkeruutta joka osa-alueella mistään ei olisi tullut mitään. Toivottavasti noista klinikkajutuista saan apua ja työvälineitä, miten pärjäisin elämässäni paremmin - ihmeitä en odota, mutta uskon sopivalla avuilla ja työvälineillä saavan enemmän irti omia vahvuuksiani sekä pelattua heikkouksiani enemmän piiloon.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja jos apua saan, niin kyllä se heijastuu kaikkeen niin sijoittamiseen, työelämään kuin parisuhdemarkkina-asioihin… 
Valitan hieman rönsyilee sekä epäloogista viestiäni, mutta kai tästä pääpointit sai.