Pitänee kertoa jatko-osakin tähän kesäkuiseen juttuun. Ei mennyt valitettavasti ihan putkeen.
Jonkin ajan kuluttua yhteydenottoni ja viestien jälkeen sain tiedon, että tässä on käynyt jokin väärinkäsitys etten saakaan suoraan heti apua tai pääse tutkittavaksi. Sitten minulle puhelimessa ihan asiallisesti ja ystävällisesti kerrottiin, miten asia tulisi todennäköisesti etenemään ja kuinka kauan siinä kestää, että asiat etenee. Harmitti tosi paljon enkä tietenkään osoittanut mieltä, koska virheitä tapahtuu ja ehkä olin (taas) ymmärtänyt jotain itsekin väärin.
Luulin naiivina, että pääsen suoraan heti tutkittavaksi, vaikka tiesin muilla menneen prosessi paljon mutkikkaammin. Mielestäni mulle sanottiin aluksi väärin ja sitten en halunnut tai osannut epäillä, kun olin kovin innostunut. Virheitä sattuu kaikille, enkä ole asiasta vihainen kuin itselleni.
“Hieman” lamaannuin, kun tajusin, mitä pitää tehdä ja kuinka kauan pitää odottaa. Nyt itse sitten kaksi kuukautta omaa typeryyttäni kulutin aikaa, kun en tehnyt mitään ja vahingossa hävitin yhteystiedot, minne pitää ottaa yhteyttä. Harmitus oli huono syy saamattomuudelle, olisi pitänyt enemminkin pitänyt heti ottaa sinne toiseen paikkaan yhteyttä.
Mutta nyt otin yhteyttä ja toivottavasti asia etenee, ei tässä kiirettä ole. Joo, eikä tämä ole iso asia kuin itselleni, monilla on elämässään paljon isompia ja vakavampia juttuja. Myönnän, että tosi tärkeä juttu itselleni ja sellainen, mitä olen epäillyt vuosia + vuosia ja sitä ennen olen ihmetellyt, mikä mussa on “vikana”.
Edelleen ei mitään dramaattista, vaikka ehkä dramaattiselle minulle se on sitä :D, vaikka tällaista ongelmaa on ollut, niin mulla on ollut paljon hyvää tuuria elämässäni, yrittänyt erittäin paljon ja vanhemmat ovat tukeneet mua paljon, niin en voi valittaa. Monet muut käyvät paljon isompia asioita elämässään läpi.
Ajattelin, että jatko-osakin pitää kertoa, mutta en kertone asian etenemisestä enempää ja asiaan liittyvistä hölmöilyistäni.
Mukavaa sunnuntaita! 