OP:n uutisfeedissä näkyi Kauppalehden uutisen otsikko, jossa mainitaan, että Handelsbanken laskee Wärtsilän suosituksen Pidä-tasolle. Olisiko jollain tiedossa uutta tavoitehintaa?
Tämä on mielestäni kummallista, koska 31. tammikuuta saapuneessa Aamupalassa Handelsbankenin analyysi suositti ostamaan Wärtsilää 16e:n tavoitehinnalla. Maailmantilanne on toki muuttunut tuon jälkeen, mutta vaikuttaa melko radikaalilta muutokselta, että nyt alle 8,5e:n kurssilla saadaan aikaiseksi Pidä-suositus.
Katselusuositus: Jos omaatte HBO striimipalvelun, niin suosittelen katsomaan dokumenttia “Becoming Warren Buffet”
Siinä sai nauraa esim. kun Warren osti mäkkäristä vain 2,85 dollarilla eikä 3,15 dollarilla aamiaista, koska pörssissä oli punainen päivä. Lisäksi Warren muistelee kuinka kiusasi yläasteella opettajia shorttaamalla AT&T:ta, koska tiesi että kaikki opettajat omisti sitä eläkesalkussaan
Nyt kun Marimekko on lähtemässä mukaan saunabisnekseen, alkaa näyttää siltä, että ainakin salkkuni sauna-hajautus on kunnossa. Enää puuttuu Kamuxin myymä käytetty sauna-auto.
Voi olla mahdollista, kun äkkiseltään en nähnyt omaa incap myyntiä laidassa. Toimeksianto kuitenkin toteutui. Sitten löytyy näitä muitakin erikoisuuksia
Näyttäisi toimeksiantojen poistamisessa olevan myös viivettä, 40 minuuttia sitten poisto pyydetty ja ei edelleenkään ole palautunut salkkuun takaisin. (Laidalla ei näyttäisi näitä enään olevan. Pienivaihtoinen lappu)
Pahoitteluni että tämä Venäjä tunkee tällekin puolelle, mutta ajattelin tämän ehkä kuuluvan paremminkin tänne kuin tuohon toiseen ketjuun.
Eli tämän FSB kirjeiden kääntäjän Igor Sushkon youtube kanavalta löytyi hyvin kiinnostava haastattelu vuodelta 1984, jossa entinen KGB työntekijä on haastateltavana: - YouTube
Olen itse vasta katsonut tuota ensimmäiset 26 minuuttia, mutta on erittäin huomionarvoista miten samankaltaisista asioista puhutaan. Auttaa selvästi hahmottamaan näiden autoritäärisesti johdettujen järjestelmien ongelmia ja kuten Yuri Bezmenov haastattelussa toteaa nämä kaikki lopulta sortuvat omaan mahdottumuuteensa, kyse on vain aikataulusta.
Ja tuossa toistetaan samaa näkemystä mitä nytkin kuulee: ei pitäisi tehdä kauppaa näiden maiden kanssa, koska tällä vain pitkitetään väistämätöntä. Tarjoaa paljon hyvää pohdittavaa ja voi olla yleistettävissä muihinkin maihin.
Te, ketkä menette Inderesin iltamiin, niin menkää rohkeasti vain juttelemaan. Kaikki “kohtaamani” indeläiset ovat olleet poikkeuksellisen mukavia.
Asia 2
Päivätyössäni tänään sähläsin todella paljon ohjelman kanssa, jota joudun pari kertaa vuodessa käyttämään, joten osallistutin vahingossa siihen hommaan kolme kollegaa sekä yhden toisenlaisen asiantuntijan toiselta osastolta.
Asia 3
Indellä käytetään yhtä pikaviestintäohjelmaa ja minä olin onnistunut asentamaan itselleni jonkin ammattilaisten version siitä, joka on maksullinen. Muutaman kuukauden se oli aluksi ilmainen ja sitten se ohjelma rupesi tänään kiukuttelemaan, kun en halunnut maksaa sille. Jengini katsoo, kun ohjelmaa heittää mut ulos ja sitten alan häiriköimään Johannesta ja Yu-koodariamme privaviestein, kun en pääse keskustelukanavalle takaisin. Mä maksoin itseni sisään kuukaudeksi ohjelmaan, jotta pääsin oikealle “ryhmäkanavalle” keskustelemaan sekä päivittelemään ongelmaa, eli sain vielä lisää osallistettua ja työllistettyä porukkaa sähläykseeni mukaan mm. @Erno_Hilvenius. No onneksi en saanut sentään lisäksi osallistettua pääanalyytikkoa, toimaria etc.
Se on tärkeää, että saa osallistettua ihmisiä ja työllistettyä, mutta ei ehkä tällä tavalla. Tyypeillä on jännä päivä huomenna ja mä vaan sekoilen.
Jätän nyt kertomatta sen neljännen asian, kun noin viisitoista vuotta sitten tulostin excel-taulukon, koska en osannut suodattaa. Pomo tuli paikan päälle ja sanoi “Mitä kultapieni sä oikein teet?”.
Miten pyytää anteeksi? Palstalla tuli vastaan niin houkutteleva esimerkki, että en malta olla nostamatta asiaa esille kahvihuoneessa. Esimerkki on tarkoituksella irrotettu kontekstistaan, eikä tarkoitukseni ole härnätä, vaan nostaa tärkeä ja yleinen (ainakin omassa elämässäni melkein jokapäiväinen) aihe esille.
Lainaus: ”Pahoittelen jos kärkevät kirjoitukseni loukkaavat, mutta koen että niillä on oma pieni mutta…”
Oletetaan siis, että kirjoittaja on tehnyt virheen, jonka kirjoittaja on myös itse huomannut, ja haluaa pyytää anteeksi.
Ensimmäinen asia on sananvalinta. Pahoittelu ja anteeksipyyntö eivät tarkoita samaa asiaa, valinnan kanssa kannattaa olla tarkka. Yksi keskeisistä eroista on mielestäni siinä, että pahoittelussa viestittäjä siirtää vastuuta virheestä muualle, kun suoraan anteeksi pyydettäessä kannetaan selkeämmin vastuu omasta virheestä.
Toinen asia on käytetyt konjunktiot jos ja mutta. Tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta nämä nimenomaiset konjunktiot toimivat huonosti, jos tavoitteena on onnistunut anteeksipyyntö. Ensimmäinen on omiaan kyseenalaistamaan koko anteeksipyynnön, toinen tuo anteeksipyynnön osaksi vastaväitteen.
Hyvä anteeksipyyntö on selkeä. Taitoa voi onneksi harjoitella – sanan anteeksi jälkeen voi kokeilla konjunktioita koska tai kun, jotka tarjoavat paremmat edellytykset hyvälle anteeksipyynnölle.
Ihmisiä tässä ollaan, ja virheitä tulee väistämättä tehtyä sijoittamisen lisäksi myös muilla elämän osa-alueilla. Taito pyytää anteeksi on tärkeä niin onnellisessa parisuhteessa kuin laadukkaalla sijoitusfoorumilla. Samalla tavalla se on keskeinen osa yritysten viestintää.
Jos aihe kiinnostaa lisää, siitä voi lukea esim. tästä Kotuksen blogikirjoituksesta (linkki) tai Googlen kautta hakusanalla ”hyvä anteeksipyyntö”.
Parisuhteita ja liike-elämää ei kannata lähteä sotkemaan. Sijoitusfoorumilla kommentit, joita olisi syytä pyytää anteeksi siivotaan ylläpidon toimesta.
Pitkän liike-elämän kokemukseni pohjalta voin sanoa, että menestyneimmät C-tason johtajat eivät pyydä koskaan anteeksi. Jos joukosta löytyykin joku empaattinen yksilö pyytää hänkin anteeksi vain kahdenkeskisessä keskustelussa, vähän kuten parisuhteessakin tehdään. Yritysviestinnässä anteeksipyyntö on harvoin rehellinen, pakottamaton, vaan pikemminkin reagointia ympäristön nousseeseen tai nousussa olevaan paineeseen eli luonteeltaan hyvin epäaito.
Mitä tuohon nostamaasi esimerkkiin tulee… Kirjoittaja on selvästi pahoillaan mahdollisesta mielipahan aiheuttamisesta (kuten nykyään tapana on), mutta ei varsinaisesti pyydä anteeksi. Hän ymmärtää mielipahan, mutta pitää asiansa kertomista mielipahan kustannuksellakin oikeutettuna. Oikein huomaavaista, vaikka jokseenkin turhaa.
Hyvät keskustelut eivät synny anteeksipyytelystä vaan eriävistä mielipiteistä ja niiden asiallisesta esittämisestä. Parhaissa keskusteluissa tunteet ovat aitoja ja voimakkaita, mutta pysyvät aisoissa.
Olen nyt nähnyt muutamassa mediassa (esim. HS) vaatimuksia tuontitulleille venäläiselle kaasulle. Eikös tuontitullien kustannus siirry taloustieteen oppien mukaan aina kuluttajalle, mikäli kulutusta ei vähennetä. Järkevämpää olisi siis rajoittaa tuontimääriä ja mieluiten toki lopettaa kaasun tuonti kokonaan.