Jos mietin entistä parikymppistä In_Der_Escheä, ei kyse ole tiedon puutteesta vaan kyvyttömyydestä toimia tiedon mukaisesti. Eikä se rajoittunut pelkästään sijoittamiseen, vaan useille elämänalueille.
Nuoruus oli itselleni aikaa hinkata kantapää verille tasan samoilla tavoilla kuin aiemmatkin sukupolvet. En ollut bemarin perää ruttaava bensalenkkari, mutta sijoitusasioissa(kin) kuvittelin olevani parempi kuin moni muu.
Toisinaan kaipaa sitä itsevarmuutta, jota nuorella tohottajalla on, vaikka tietämys perustui ihastumiseen omiin ajatuksiin - vahvistusharhaan. Bagholder-tatska sopisi otsaan pirun hyvin.
Kaksikymppiselle matka nelikymppiseksi tuntui käsittämättömän pitkältä. Onko silloin edes elossa? Mitä saan järkevällä sijoittamisella, ai mediaanituoton? Käytänkö ainutlaatuisen elämän siihen keskinkertaisuuteen, johon Gaussin jana valtaosan meistä asettaa?
Kaksi edellä mainittua yhdistettynä ajaa lottoamaan isolla riskillä. Sijoitushorisontti on kaksi vuotta ja pitkään pitoon tarkoitti - no, niiden tyttöystävienkin piti olla ensi-ihastuksessa sellaisia. (Jälkimmäisistä ei saanut vähennettyä edes tappioita verotuksessa.)
Pörssieuforian kovimmassa kiimassa huomasin palstalla monta nuoren itseni kaltaista, joilla viisaat neuvot valuivat kuin vastuu poliitikkojen selästä. Rustasin aiheesta foorumille ‘Sellaista elämä on’-kipaleesta version. Se summaa ajatukset aiheesta hyvin.