Itsellä täysin päinvastaisia havaintoja. Ei ylä-aste tai lukioikäisenä ketään kiinnosta oletko koulussa vai et, sillä työt ovat käytännössä sellaisia mihin pystyy kädetön apinakin. Mutta yliopistossa/korkeakoulussa hakijamäärä halutumpiin kohteisiin on juurikin niin suuri, että ennen haastatteluvaihetta on erittäin vaikea erottautua joukosta. Ei missään nimessä ole siis vaatimus ilmoittaa mm. omaa GPA:ta, mutta ei siitä missään nimessä ole haittaakaan. Riippuu varmasti millaisiin hommiin hakee, ja juurikin että tarvitseeko siellä töissä opiskeltuja asioita vai ei.
Tuttava piirissä juurikin viimevuonna kesätyöhaussa haastattelija oli kysynyt, että onko kemiallinen puunjalostus kuinka tuttua entiseltään, niin siihen on helppo läimäyttää muutama aiheeseen liittyvän kurssin arvosanat tiskiin ja tällä tavalla vakuuttaa haastattelija.
Mutta tosiaan jos hakee alalle, jossa ei kilpailua muutenkaan ole kuin kymmenkunta hakijaa/työpaikkaa kohti, on helppo erottautua joukosta muillakin tavoilla.
Ja vielä se itse asia, mitä kahvihuoneelle tulin alunperin huutelemaan:
Onnea @Juha_Kinnunen (uudesta?), maailman tärkeimmästä tittelistä (isä) ja onnea koko perheelle! Olkoon yöt yhtenäisiä ja pörssit seesteisiä ja jorinat jokeltelua!
Hmm… Noin muuten ajattelen pitkälti samalla tavalla kuin muut, eli merkitys vähäinen ja eniten ensimmäisen koulutusta vastaavan työpaikan saannissa.
Tosin nyt hyvä huomata tällä palstalla kirjoittelevista iso osa työskentelee yksityisellä sektorilla, mutta työnantajanan ollessa julkisella puolella tilanne saattaa olla jossain määrin erilainen? Tosin tällöinkin käsitykseni mukaan tilanne on mahdollisesti merkityksellisempi vain ensimmäisissä työpaikoissa, tämän jälkeen oman käsitykseni mukaan aiemmat tehtävät ja niissä saavutettu kokemus dominoi.
Julkisella puolella myös joissakin tehtävissä (asiantuntija positioita jos mahdollisesti mietit) voi myös korkeammilla tutkinnoilla olla merkitys, eli tohtorin paperit voivat haku tilanteissa olla hyödylliset. Eli jos vastakkain tohtorin tutkinnon suorittanut ja maisteri, voi valintaa olla vaikea perustella maisterin eduksi. Ja noihin tohtorin papereihin taas koulut asettavat omat kriteerinsä kuten @Salamanteri toi esille.
Eli ehkä kuitenkin kannattaa pitää optioita auki riippuen millaisiin tehtäviin haluaisi päätyä (ja tavoitteet siirtyvät helposti kokemuksen karttuessa valmistumisen jälkeen)? Toisaalta en missään nimessä suosittele itsensä ajamista loppuun opiskeluvaiheessa. Paras tapa lienee löytää itselle sopiva suorittamisen taso ja katsoa mitä se tuo tullessaan?
Onhan tämä osakesijoittaminen tavallaan typerimpiä harrastuksia, mitä on tullut aloitettua. Aikoinaan polttelin tupakkaa, niin vieläkin lähes vuosikymmen lopettamisen jälkeen rahoittava hyvänolon tunne virtaa lävitseni, kun muistelen tiettyjä henkisavuhetkiä parvekkeella kahvikuppi kädessä. Vastaava hyvän olon virtaa ei tietysti mitenkään päin tuo sijoitusuran muistelu tai nykyisen tilanteen tarkasteleminen.
En toki ole lopettamassa sijoittamista, asia on aivan päinvastoin. Olen kokenut paljon vaikeampiakin aikoja elämässäni. Jos menettäisin koko salkun, tilanteeni yhä olisi parempi kuin heikkoina aikoina. Siksi on helppoa jatkaa ja uskoa nousuun. Tai ei nyt uskoa, mutta ainakin katsoa mitä tapahtuu, ihan vaan uteliaisuudesta.
Meille hyzonisteille on naurettu läpi historian, mutta on hyvä, että mallisalkkulaisetkin tietävät, miltä tuntuu lisäillä romahtaneisiin kursseihin. Hekin varmaan seuraavien lisäyksien ohessa sanovat “possa täys” silmäniskujen kera jne. Meissä harvisteissa ja hyzonisteissa on jotain samaa, olen ikuinen hyzonisti (ja toki harvisti, koska omistan sitä), vaikka en sitä enää omistakaan.
Tosi mukava kuulla! Eilen sain jo osan kysymyksistä tehtyä tulevaa haastattelua varten, tänä illalla taustatutkimukset ja kysymysten teot jatkuvat. Jos lauantaina aamupäivästä olisi kysymykset valmiina, niin olisin tyytyväinen, toki sen jälkeen on muutakin työtä siihen liittyen.
Arvostan entistä enemmän kaikkia toimittajia ja muita, jotka julkaisevat kirjoituksia tai tekevät videoita suurelle kohdeyleisölle. Varmaan useimmiten hyvin lyhyenkin jutun eteen tehdään tosi paljon töitä, toki ei ehkä aina, mutta useimmiten kait, nyt en puhu mistään Seiskoista tai vastaavista, mutta vaikka noita Inderesinkin lyhyempiäkin artikkeleitakin miettii, niin voin kuvitella, miten paljon sellaisen tekemiseen on nähty vaivaa, jotta se olisi mukava lukea ja siinä olisi vain laadukasta oleellista sisältöä.
EDIT:
Nyt koetan ajatella kovin karhuisasti näistä firmoista, ettei käy kuin PYN Elitelle jota romahdutin tuhannella prosentilla. Anteeksi!
Ikinä kukaan ei ainakaan multa ole kysynyt yhtään kertaa opiskeluaikaisia arvosanoja. Lääketieteellisestä olen valmistunut. Jatkotutkintoja olen suorittanut tohtorin tutkinnon ja erikoislääkärin tutkinnon eikä noihinkaan koulutusohjelmiin hakiessa kukaan ollut kiinnostunut perustutkinnon arvosanoista.
Kanditutkinnon arvosanoilla oli itselle merkitystä, sillä vaihdoin pääainetta yliopiston sisällä. Lisäksi hain ja pääsin myös tekemään maisterintutkintoa ulkomaille ja muihin suomalaisiin yliopistoihin. Myös näissä papereilla ja keskiarvolla oli merkitystä, mutta lisäksi useisiin paikkoihin (esim. Englannissa LSE) täytyi suorittaa ulkopuoliset kokeet (GMAT yms). Jatko-opintoihin haettaessa gradun arvosanaa ainakin kyseltiin, en muista pitikö muitakin dokumentteja liittää. Työelämässä näitä ei ole kuitenkaan koskaan kyselty.
Eli arvioisin, että työelämässä merkitys on yleisesti vähäinen, joskaan ei varmaan täysin olematon, mutta akatemian sisällä merkitys on suurempi.
Sanoit, että ei pidä tulkita mamuöyhötykseksi, mutta kuitenkin vedit jostain syystä maahanmuuttajat keskuteluun, vaikka artikkeli ei heitä koskenut tai edes heitä maininnut. Miksi?
Kuten totesin heti alussa, oletin PD-alueiden olevan maahanmuuttajavaltaisempia. En oikein keksinyt mitään muutakaan ihmisryhmää, jonka perusteella Suomessa jaoteltaisiin alueita, ja joita samaan aikaan syrjittäisiin. En ole ainakaan kuullut, että millään alueella kerrottaisiin asuvan x prosenttia sateenkaari-ihmisiä. Naissukupuoli puolestaan pärjää miehiä paremmin koulutuksessa, joten heidän positiivinen syrjiminen kouluissa on melko tarpeetonta, kun juuriongelma on työpaikoilla. Romanit eivät puolestaan ymmärtääkseni muodosta riittävän isoja yhteisöjä, mutta korjatkaa toki, jos olen väärässä.
Sinun linjallasi etelähelsinkiläiselle pitäisi maksaa jokaista mellunmäkeläistä vastaava summa, jotta kyseessä ei olisi “syrjintä”. Todellisuudessa voi kuitenkin olla, että etelähelsinkiläisen lapsen hyvä koulutus maksaa puolet siitä mitä Mellunmäessä asuvan erityisoppilaan.
Miten ketään voi muka syrjiä positiivisesti ilman jonkun muun negatiivista syrjimistä? Miksei tämä ole suomalaistaustaisen lapsen syrjimistä, koska hänen koulutukseensa panostetaan vähemmän rahaa hänen etnisen alkuperänsä takia?
Ensinnäkin ei ole mitään minun linjaani, vaan ydinkysymys on miksi tiettyjen ihmisryhmien syrjintä on laitonta ja toisten hyväksyttyä. Itse ainakin pyrin kohtaamaan ihmiset sellaisina kuin he ovat. En pidä ihmisten luokittelusta muista kuin heistä itsestään johtuvista syistä. Kannatan ehdottomasti oppimishaasteista kärsivien tukemista, mutta en heidän alkuperänsä perusteella vaan yksilöinä. Ainakin omassa lapsuudessa tukiopetusta annettiin oppimistulosten, ei luokan tai koulun kaupunginosan väestödemografian, perusteella.
Tässä puolestaan hain ajatusta, että miten teon hyväksyttävyyteen tai tuomittavuuteen vaikuttaa sen tekijä tai kohde. Tietyssä mielessä samaan kategoriaan menee N-sanan käyttö: mustien on sosiaalisesti hyväksyttyä käyttää sitä toisistaan, valkoisten (ja muidenkin väestöryhmien?) käyttämänä se puolestaan koetaan rasistisena ja halventavana ilmaisuna.
Koen ristiriitaa siinä, että omassa arvomaailmassani jokin teko on hyvä/huono sen itsensä takia, tekijästä tai kohteesta riippumatta. Olisihan se outoa, jos lyöminen olisi laissa kiellettyä, mutta helsinkiläisten turpaan vetäminen on ok. Tai jos porilaisilla olisi erityislupa ajaa punaisia päin vain siksi, että he ovat porilaisia ja kokevat ennakkoluuloja?
@Freddie en sanoisi kuitenkaan yleinen, koska positiivinen syrjintä on kiellettyä monissa maissa ja EU:kin on antanut rajatun luvan käyttää sitä. Vähintäänkin kiistanalainen työkalu.
Rekrytointeja tekevänä voin omasta kokemuksesta kertoa sen, että kun samaan paikkaan on kymmeniä päteviä korkeakoulutettuja hakijoita, joilla monilla on jo työkokemustakin, niin haastatteluun kutsuttavia valittaessa tulee monesti katsottua arvosanoja. Jotenkin hakijat on kuitenkin järjestykseen saatava. Toki haastattelu (ja suosittelijat) sen valinnan monesti lopulta ratkaisee. Mutta päästäkseen haastatteluun on myös arvosanoilla merkitystä.
Mun mielestä voitais pakkolunastaa kaikki venäläisten omistus sijainnista riippumatta, lunastusarvoksi olisi sopiva sama kuin minkä Venäjä vapaaehtoisesti maksaa Ukrainasta varastamalleen ja tuhoamalleen omaisuudelle.
Tätä lienee aiemminkin käsitelty, siirrettiin silloin keskustelu kahvihuoneeseen, kun tarkkoja tietoja keissistä ei ollut. Jos sinulla on jotakin uutta eksaktia tietoa tapauksesta, niin toki kiinnostaa. Tiedossa siis on, että Uoti ilmoitti voittaneensa jonkin jutun. Kannattaa ensin etsiä kahvihuoneketjusta se vanha keskustelu.
Löytyy siis helposti Uoti-hakusanalla.
Näköjään Uoti uhkailee Facebookissa konkurssihakemuksella, kun maksua ei kuulu, vaikka laitettu ulosottoon.
Joulukuun alusta alkaen menee sitten välittäjätilastot piiloon kaikilta yhtiöiltä, kun ennen tämä koskenut vain HEX25-yhtiöitä. Päätöstä perustellaan mm. markkinoiden tehokkuudella.
Olkoon yöt yhtenäisiä ja pörssit seesteisiä ja jorinat jokeltelua!
