Vaikka varmasti heitit kommenttisi pilke silmäkulmassa, en malta olla tarttumatta tuohon. Ei ole mitenkään mahdoton skenaario, että nuo kolme ihanaa sanaa toistuvat monen “julkkissijoittajan” puheissa, mutta ne harvemmin päätyvät sinne lehteen asti, vaikka ne haastattelussa muistaisi mainitakin.
Mä oon tainnu kertoa tän monissa eri paikoissa, mutta laitetaan nyt tännekin. Olen itsekin päässyt muutamia kertoja osallistumaan erilaisten talousmedioiden tekemiin juttuihin, jossa haastatellaan meitä “tavallisia piensijoittajia” ja kysellään niin omas sijoitushistoriasta kuin myös strategioista. Se on joskus tosi hämmentävää, miten etenkin puhelin/suullisen haastattelun jälkeen huomaat että toimittaja on nostanut juttuun sellaisia pointteja, jotka on ollu sulla lähinnä tosi ohuita sivumainintoja.
Ihan esimerkkinä kerran noin tunnin mittaisessa puhelinhaastattelussa jutustelin varmaan 40-45 minuuttia indeksirahastoista ja miksi niihin sijoitan, ja miten ne istuvat hyvin nykyiseen yrittäjän arkeeni, missä pyrin minimoimaan sijoittamiseen käytettävää aikaa jne jne jne. Kaikki tämä tiivistettiin jutussa kolmeen sanaan “sijoittaa myös rahastoihin” Sitten taas kun kysyttiin onnistumisia, niin sanoin tyyliin yhdellä lauseella, että Elisan osakkeella olen tehnyt tuhansien eurojen arvonnousun (myymättä osaketta), niin eiköhän se päätynyt sitten otsikkoon asti hirveän revittelevässä muodossa.
Monille tulee yllätyksenä myös se, että noissa haastatteluissa sä et pääse itse vaikuttamaan kovinkaan paljoa tehtävään juttuun. Tosi moni luulee, että haastateltava saa itse päättää mitä kaikkea juttuun nostetaan, mitä siinä kirjoitetaan ja miten se otsikoidaan, mutta näin se ei mene. Lähes aina koko jutun saa oikoluettavaksi ennakkoon, pois lukien otsikot ja kuvatekstit (nämä tekee toinen toimittaja, joskus jopa aivan viime metreillä ennen julkaisua). Oikoluvussa haastateltavalla on oikeus vaikuttaa ainoastaan suoriin sitaatteihin, joita hänen väitetään sanovan jutussa. Toki muitakin muutoksia saa esittää, mutta niiden tekeminen on sitten toimittajasta kiinni. Haastateltava ei voi myöskään estää jutun julkaisua, jos hän kokee sen olevan huono. Joskus olen kuullut niitäkin näkemyksiä, että “mitäs annoit toimittajan julkaista jutun” 
Mainitaan tässä yhteydessä myös se, että useimmiten haastateltava ei saa edes tietoa jutun julkaisusta kuin jälkikäteen. Ne jutut saattaa odottaa valmiina joskus jopa viikkoja julkaisua, ja ainakin omilla kohdillani mä oon huomannu juttujen menneen julki Facebookista, kavereiden viesteistä tai selaamalla sattumalta sivua oikeaan aikaan.
Mainitaan tähän haastattelujuttuun myös sekin pointti, että (talous)media on kiinnostunut erityisesti repivistä ja huomiota herättävistä jutuista, jotka tuovat klikkauksia lehdelle. Toisin sanoen mitä räväkämpiä kommentteja haastateltava heittelee, tai mitä mielenkiintoisempia tulokulmia hänestä saadaan leivottua juttuun, sitä parempi jutusta tulee. Ja jos jutusta tulee hyvä, todennäköisyys päästä haastattelupenkkiin uudelleen kasvaa. Vähän kärjistäen ketään ei kiinnosta se, että joku säästää 100e/kk indeksirahastoihin tinkimällä Prisma-ostoksista, mutta turbovipu hypeosakkeisiin taas herättää enemmän kiinnostusta, samoin kuin erilaiset ryysyistä rikkauksiin tarinat. Monestihan tämän tyyppisiä haastatteluja ihmetellään esim sijoitusfoorumeilla, että minkähän takia näitä hyvinkin lennokkaita tarinoita huojuvista korttitaloista päästetään mediaan asti.
Tämä on vähän hauska dilemma talousmediassa, että se kaikista paras vinkki (kustannustehokas ja pitkäjänteinen indeksisijoittaminen) on samaan aikaan kaikista tylsin kortti median suussa. Jos joku haluaa maksimoida oman näkymisensä mediassa, tuota korttia ei kannata pelata pöytään. Ja vaikka pelaisitkin sen, se ei välttämättä päädy lopulliseen juttuun asti.
