Huomenta! Juttuaiheita saa ja on toivottavaakin esittää. Satuin itse asiassa kirjoittamaan Saksasta inflaationäkökulmasta tänään makrokatsaukseen, sivuten toki myös koko euroalueen tilannetta. Saksassa tuottajahintojen nousu kiihtyi jälleen heinäkuussa ja keskuspankin pääjohtaja Joachim Nagel on aiheestakin huolissaan energiakriisistä ja sen vaikutuksista talouteen ja hintapaineisiin. Taantuma suurimmassa eurotaloudessa on mahdollinen, jopa todennäköinen, loppuvuonna. Mikä omia kulmiani uutisessa kohotti, oli Nagelin näkemys ensi vuoden inflaatioluvuista. Hänen mukaansa luvut voivat hyvinkin alkaa keskimäärin kutosella ensi vuonnakin, eli inflaatio pitkittyisi. Tämänkaltainen ulostulo keskuspankin neuvoston vaikutusvaltaiselta jäseneltä on poikkeuksellinen, sillä keskuspankin omissa ennusteissa inflaation povataan yleisesti hidastuvan selvästi ensi vuonna.
Jeps, aika karua käppyrää. Millä tämä saadaan tasaantumaan, onko korkopolitiikka ekp:n ainut työkalu tällä hetkellä? Ja anteeksi oma yksinkertaisuuteni mutta eihän tällaista tilannetta ole ollut euroaikaan kertaakaan. Se että koron nostot aloitettiin liian myöhään?, ajoi talouden tähän tilanteeseen (+ muut tapahtumat maailmalla)?
2020 pääministeri kertoi, että olemme nettomaksaja, sillä kuulumme unionin vauraimpiin maihin. Vaikea uskoa tuota ylläolevan kuvan perusteella.
Kuva lainattu tästä:
Voisko jo jättää tän Lepikön kritisoinnin, jatkakaa yksityisviestein tai twitterissä.
Asia on jo varmasti kaikille selvinnyt että Lepikkö on mokannut. Kaikki meistä mokaa aina joskus, jotkut näkyvämmin kuin toiset. Mun mielestä asiaa on siis jo jauhettu aika kauan, enkä usko että se kahvihuoneessa muuttuu miksikään, on vain samaa mollausta koko ajan, jota en itse ainakaan jaksaisi enää lukea.
Inflaatio on nyt vahvasti energiavetoista (tarjonta dominoi), joten EKP:n keinot ovat rajatut (ohjauskorolla pystyy välillisesti vaikuttamaan kokonaiskysyntään, toki tätä kautta sitten jonkin verran myös hintoihin). Korkopolitiikalla mennään, ja valtiot tekevät sitten omia toimiaan hintojen nousun kompensoimiseksi kuluttajille. Tämänkaltaista tilannetta eli epätasapainoa ei eurotaloudessa ole ollut tosiaan vielä euroaikana, ja siksi EKP:ssakin ollaan ymmällään.
Valtioiden toimet kiihdyttävät inflaatiota. Kun tarjonta on liian pientä kysyntään nähden, ei kysyntää kannattaisi tukea. Mutta kuten joku joskus sanoi; tiedämme kaikki mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä miten tulisimme valituksi uudelleen jos toimisimme niin. (tjsp.)
Hieman juttua € vs. $ suhteesta ja ehkä tulevasta kehityksestä.
Tämä oli mukava palaute, @Ituhippinen. Kiitos siitä.
En ole itse missään nimessä erityisen nokkela, saati pätevä. Siksi mulla onkin varmaan yksi foorumin korkeimmista käytetyt minuutit / julkaistu viesti -suhde. Ehkä jopa useimpien viestieni taustalla on tuskaisen paljon pohdintaa, muistiinpanoja ja luonnostelua.
Homma menee mulla usein niin, että on jokin triggeri, joka laukaisee innon kirjoittaa. Se voi olla vaikka analyysi, tulosjulkistus, uutinen tai hyvä viesti yhteisöltä. Yleensä kuitenkin aikarajoitteet ja ajatusten selkeytymättömyys johtavat siihen, että ideasta julkaisuun saattaa kestää päivästä viikkoihin. Matkan varrella saatan pohtia asiaa vaikkapa lenkkipolulla tai nukkumaan mennessä (ajatteluni pyörii surkuhupaisan paljon sijoittamisen ympärillä), kirjoittaa siitä ohimennen muistiinpanoja lasten kanssa Ryhmä Hauta katsellessa tai jopa luonnostella sitä Wordiin samalla kun peilaan ajatuksia esimerkiksi kyseisen kohdeyhtiön julkaisemiin dokumentteihin.
Lopulta sitten suttaan tämän kaiken yhdeksi mielestäni onnistuneeksi kokonaisuudeksi Inderesin foorumille. Usein käy silti kuten @JHeiskanen ja muutama muu mainitsi, ja deletoin koko suttuisen ja keskeneräisen viestikyhäelmän:
Ja jos saan tämän kaiken jälkeen vielä julkaisukelpoisen viestin yhteisön iloksi, niin varmaan kahdeksan kertaa kymmenestä muokkailen vielä jotain lauseita heti julkaisun jälkeen selkeämmiksi, poistelen kirjoitusvirheitä ja parantelen kokonaisuutta.
Työlästä ja monille varmaan aivan mahdoton tapa kirjoittaa, mutta tuntuu toimivan mulla. Samalla kun alustan viestiä ajatuksissani, muistiinpanoissani ja Wordissa, niin opin todennäköisesti enemmän uutta uutta, kuin mitä oppisin muilla julkaisutavoilla.
Tämä tietysti johtaa väistämättä siihen, että:
Lisätäämpäs tähän vielä kuitenkin sellainen (taas teen julkaisun jälkeisen muokkauksen), että Twitterin puolella tulee kirjoiteltua myös jonkin verran valmistelemattomampia ajatuksia tai tehtyä pikakommentteja. Mutta kyllä tykkään sinnekin kirjoitella pidempiä ketjuja ja vähän useamman twiitin ajatuskyhäelmiä.
Vaikka mun tyyli on tämä, niin kannustan jokaista kirjoittamaan itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla. Varsinkin sijoituskirjoittelua aloittaessa, määrä saattaa itse asiassa korvata laadun. Tämä siksi, että olemalla aktiivinen, saat aikaiseksi vuorovaikutusta, joka kohdistuu henkilökohtaisesti sinulle, sinun pohdintoihin ja sinun kirjoituksiisi. Uskon, että se jyrkentää väkisinkin oppimiskäyrää ja vähitellen pohdintasi ja kysymyksesi nousevat “korkeammalle tasolle”.
Eli rohkeasti vain kaikki hiljaiset taustaseuraajat mukaan kirjoittelemaan, niin tässä seurassa oppimisen kiihtyminen on väistämätöntä.
Ja jokainen yhteisö tarvitsee myös erilaisia tyyppejä. Toisille sopii pölyttynyt analyysi, toisille meemit, toisille uutisvahdin rooli ja muille sitten joku muu. Jos jokainen kirjoittaisi samanlaista kuivaa ja ympäripyöreää pohdiskelua kuin minä, niin eihän täällä jaksaisi pyöriä itsekään. 
Siksi on hyvä, että meillä on täällä Kalakukon kaltaisia kirjoittelijoita:
Jos nyt jotenkin vielä tiivistäisi sellaisi käyttämiäni näkökulmia, joista voisi olla ihan kaikille hyötyä, niin:
- sijoittamisessa on hyvin vähän mitään varmaa, joten on hyvä suhtautua aika nöyrästi omiin ajatuksiin, ideoihin ja tietoihin, sekä niistä kirjoittamiseen
- lähdemateriaalia (esim. yhtiön sijoittajamateriaalit, analyysit) on tarjolla paljon ja kirjoitettujakin ajatuksia kannattaa peilata niihin. Myös kuvakaappauksin jne.
- kannattaa kirjoittaa ensisijaisesti omista intohimon ja oppimisen kohteista. Jos kirjoittaa ensisijaisesti “muita varten”, niin motivaatio kyllä uhkaa kuivua mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Ellei intohimo ja oppiminen sitten kohdistu juuri toisten ohjaamiseen ja auttamiseen (myönnän, että itsessäni asuu ehkä ripaus jonkinlaista opettajan/ohjaajan kutsumusta).
- aina voi kirjoittaa ystävällisesti ja hyvässä hengessä
Heti takaisin! 
Puttonen Fortumista…
Oliko Fortumin järkevää myydä vakaata tuottoa antaneita sähköverkkojaan?
”Se, että myydään vakaata tuottoa tuottavat sähköverkot ja sijoitetaan rahat Uniperin osakkeisiin ja Venäjälle, joiden arvo nollaantuu, niin jälkikäteen katsottuna tyhmempää päätöstä ei Suomen taloushistoriasta tietenkään löydy. Mutta pitää myös mennä ajassa taaksepäin. Ennen tätä sotaa aika oli erilaista. Silloin oli paine myydä pienituottoiset sähköverkot ja ottaa riskiä.”
Eli pörssiyhtiön & osakkeenomistajien ahneus ajoi Fortumin karille. Katsokaa peiliin.
Olen reissussa ja olen alkanut tuntea outoja tuntemuksia joita en kotona koskaan tuntenut. En tiedä syytänkö tästä liian hyvin maistuvia Longboard oluita vai koti-ikävää Suomea ja vanhaa mannerta kohtaan mutta tunnen suurta halua ostaa Fortumia ja Uniperia.
@Pohjolan_Eka tämä on hieman maistissa olevan Fortumia tänä vuonna 2minuuttia seuranneen foorumilaisen epäselvää spekulointia, mutta kauanko noi uniperin hedget kestää. Jos kriisi venyy 23-24 talveen niin eikai ne ikuisesti myy kaasuaan kiinteillä hinnoilla? Kääntyykö ne joskus saataviksi?
Vakaan tuoton kohteet, kuten sähköverkkojen ylläpitäminen vaatii myös rahallisia investointeja, jotka oikein toteutettuna näkyvät myös asiakkaan kukkarossa kalliimpien siirtohintojen puolesta (toki järkevillä investoinneilla tätä mahdollista tehdä maltillisesti). Mikäli taas investointeja ei tehdä niin homma räjähtää käsiin kuitenkin jossain vaiheessa. Tämä taasen on poliitikoille todella vaikea pala ja onkin helpompi myydä tällaiset pois kuljeksimasta niin samalla päästään moralisoimaan, kuinka on väärin, että hintojen kehitys on kyllä nyt aivan väärä.
Hyvä, että osallistut. Itselläni on lukihäiriö ja vielä kun olin prime iässä pari vuotta kansainvälisessä koulussa, niin suomen kielen kirjoitusasu on vähän niin ja näin. Lohduttaudun ajatuksella: Metsässä olisi kovin hiljaista, jos vain satakieli saisi laulaa.
Vaikka varmasti heitit kommenttisi pilke silmäkulmassa, en malta olla tarttumatta tuohon. Ei ole mitenkään mahdoton skenaario, että nuo kolme ihanaa sanaa toistuvat monen “julkkissijoittajan” puheissa, mutta ne harvemmin päätyvät sinne lehteen asti, vaikka ne haastattelussa muistaisi mainitakin.
Mä oon tainnu kertoa tän monissa eri paikoissa, mutta laitetaan nyt tännekin. Olen itsekin päässyt muutamia kertoja osallistumaan erilaisten talousmedioiden tekemiin juttuihin, jossa haastatellaan meitä “tavallisia piensijoittajia” ja kysellään niin omas sijoitushistoriasta kuin myös strategioista. Se on joskus tosi hämmentävää, miten etenkin puhelin/suullisen haastattelun jälkeen huomaat että toimittaja on nostanut juttuun sellaisia pointteja, jotka on ollu sulla lähinnä tosi ohuita sivumainintoja.
Ihan esimerkkinä kerran noin tunnin mittaisessa puhelinhaastattelussa jutustelin varmaan 40-45 minuuttia indeksirahastoista ja miksi niihin sijoitan, ja miten ne istuvat hyvin nykyiseen yrittäjän arkeeni, missä pyrin minimoimaan sijoittamiseen käytettävää aikaa jne jne jne. Kaikki tämä tiivistettiin jutussa kolmeen sanaan “sijoittaa myös rahastoihin” Sitten taas kun kysyttiin onnistumisia, niin sanoin tyyliin yhdellä lauseella, että Elisan osakkeella olen tehnyt tuhansien eurojen arvonnousun (myymättä osaketta), niin eiköhän se päätynyt sitten otsikkoon asti hirveän revittelevässä muodossa.
Monille tulee yllätyksenä myös se, että noissa haastatteluissa sä et pääse itse vaikuttamaan kovinkaan paljoa tehtävään juttuun. Tosi moni luulee, että haastateltava saa itse päättää mitä kaikkea juttuun nostetaan, mitä siinä kirjoitetaan ja miten se otsikoidaan, mutta näin se ei mene. Lähes aina koko jutun saa oikoluettavaksi ennakkoon, pois lukien otsikot ja kuvatekstit (nämä tekee toinen toimittaja, joskus jopa aivan viime metreillä ennen julkaisua). Oikoluvussa haastateltavalla on oikeus vaikuttaa ainoastaan suoriin sitaatteihin, joita hänen väitetään sanovan jutussa. Toki muitakin muutoksia saa esittää, mutta niiden tekeminen on sitten toimittajasta kiinni. Haastateltava ei voi myöskään estää jutun julkaisua, jos hän kokee sen olevan huono. Joskus olen kuullut niitäkin näkemyksiä, että “mitäs annoit toimittajan julkaista jutun” 
Mainitaan tässä yhteydessä myös se, että useimmiten haastateltava ei saa edes tietoa jutun julkaisusta kuin jälkikäteen. Ne jutut saattaa odottaa valmiina joskus jopa viikkoja julkaisua, ja ainakin omilla kohdillani mä oon huomannu juttujen menneen julki Facebookista, kavereiden viesteistä tai selaamalla sattumalta sivua oikeaan aikaan.
Mainitaan tähän haastattelujuttuun myös sekin pointti, että (talous)media on kiinnostunut erityisesti repivistä ja huomiota herättävistä jutuista, jotka tuovat klikkauksia lehdelle. Toisin sanoen mitä räväkämpiä kommentteja haastateltava heittelee, tai mitä mielenkiintoisempia tulokulmia hänestä saadaan leivottua juttuun, sitä parempi jutusta tulee. Ja jos jutusta tulee hyvä, todennäköisyys päästä haastattelupenkkiin uudelleen kasvaa. Vähän kärjistäen ketään ei kiinnosta se, että joku säästää 100e/kk indeksirahastoihin tinkimällä Prisma-ostoksista, mutta turbovipu hypeosakkeisiin taas herättää enemmän kiinnostusta, samoin kuin erilaiset ryysyistä rikkauksiin tarinat. Monestihan tämän tyyppisiä haastatteluja ihmetellään esim sijoitusfoorumeilla, että minkähän takia näitä hyvinkin lennokkaita tarinoita huojuvista korttitaloista päästetään mediaan asti.
Tämä on vähän hauska dilemma talousmediassa, että se kaikista paras vinkki (kustannustehokas ja pitkäjänteinen indeksisijoittaminen) on samaan aikaan kaikista tylsin kortti median suussa. Jos joku haluaa maksimoida oman näkymisensä mediassa, tuota korttia ei kannata pelata pöytään. Ja vaikka pelaisitkin sen, se ei välttämättä päädy lopulliseen juttuun asti.
Pikaisen guuglauksen perusteella kesäkuussa 2001 eurolla sai 0,84 dollaria. Euron olemassaolon aikana dollari oli silloin vahvimmillaan. Tämän hetkisen maailmantilanteen huomioon ottaen, olisin yllättynyt jos nyt ei mentäisi siitä ohi. Tulevan talven energiatilanne iskee paljon pahemmin Euroopan talouteen.
Huom! Yllä oleva on kuitenkin vain tyhjää puhetta, sillä en taida uskaltaa pistää rahaa tuohon näkemykseen.
Perinteisesti taala on keikkunut markka-aikana välillä 3.5-7 markkaa per dollari.
Eli silloin oli heikoimmillaan yksi euro (markoissa) maksoi 0,85 dollaria, vahvimmillaan 1,2 dollaria.
E: tuo toki kertoi enemmän markan heilunnasta, mutta oli siinä dollariheiluntaakin mukana
Jos saa hieman halkoa hiuksia aritmetiikasta, niin 3,5 markkaa per dollari kääntyy hieman vajaaksi 1,7 dollaria per euroksi.
Pörssi aukeaa ja nousukärjessä on:
Modulight
Valoe
Afarak
SRV
Sellanen sekoilu
Erinomainen kirjoitus 
Tämä pointti kannattaa muistaa. Siksi talousmediassa esiintyy paljon ihmisiä, jotka eivät ole tehneet parasta tuottoa tai ole parhaita asiantuntijoita, vaan he ovat valmiita heittämään spekulatiivisia, itsevarmoja ja värikkäitä kommentteja. Toisaalta-toisaalta ajattelu ei herätä kiinnostusta.
Räväyttäjien puolustus on usein tämä: mediaan tarvitaan taviksia, jotta kansa näkee, ettei sijoittaminen ole vain eliitin puuhaa. Hyvä pointti, mutta miten se liittyy sijoitusvinkkien antamiseen?
Useammalla kansankapitalismin edistäjällä on mielestäni iso ongelma. Ehkä he kokevat, että ovat jotenkin huonompia kuin “oikeat asiantuntijat”. Niinpä usein haastatteluissa he eivät uskalla sanoa, että en tiedä. Sen sijaan sanotaan, että en ole varma, mutta luulen, että asia menee näin… ja sitten tulee aivan lonkalta heitettyä spekulaatiota aiheesta, jota ei varmaan koskaan ennen ollut edes miettinyt.
Kansankapitalismin edistäjät tekevät hyvää työtä, mutta minun on vaikeaa arvostaa ihmisiä, jotka eivät ole varovaisia antaessaan tuntemattomille neuvoja.
Olisko ne verkot olleet Fortumille niin kannattavia? Ne suuret korjaukset, jotka velvoitettiin tekemään myrskyvahinkojen ehkäisemiseksi olisivat tulleet Fortumille kalliiksi. Nyt joku mietii, miksi ne olisivat tulleet Fortumille kalliimmiksi kun muille omistajille - siksi että poliitikojen ohailussa oleva Fortum ei olisi voinut nostaa Carunan tavoin hintaa. Se olisi ollut omistajanohjausministerin poliittinen kuolema ja kulloisenkin opposition unelmatilanne.
Kriittiset asetit kuuluvat yheiskunnan omistukseen, entä pörssiyhtiöt? Minun mielestäni sijoittajien ja valtiovallan pitäisi pysyä lestissään. Jos ollaan siinä välimaastossa törmätään aina jonkun sortin ongelmiin.
En kykene mitenkään uskomaan euron ainakaan vahvistuvan huomattavasti dollaria kohtaan. Yhdysvaltojen talous näyttää olevan toistaiseksi parhaimmassa kunnossa suurista talouksista ja keskuspankilla on työkalut ja ei niinkään ulkoisia esteitä alentaa inflaatiota ja pitää yllä luottamus valuuttaan.
Euroopassa tilanne tuntuu paljon vaikeammalta. Talous velkaisten maiden takana alkaa hidastumaan samalla kun inflaatio nousee energiakriisin takia. Tunnen että EKP on kahden huonon skenaarion välillä, joista kumpikaan ei tule vahvistamaan euroa.
- Anna inflaation laukata, euron arvo laskee.
-Nosta korkoja, velkamarkkinat äänestävät Italian konkurssiin, euron arvo laskee ellei romahda.
En tiedä yhtään missä korot, öljyn hinta tai sade on ensi viikolla mutta tämä tuntuu tällä hetkellä helpoimmalta häntäriskiltä suojautua ja jos vakaumusta on niin tienata. Itse olen vaihtanut hiljakseen euroja dollareihin ja varmaan jatkan niin kauan kun ollaan pariteetin yläpuolella.