Tuli tässä joulun pyhinä palattua perusasioiden äärelle. Kaivoin nimittäin hyllystä Seppo Saarion pörssiraamatun.
Muutamia huomioita, joita kirjan sivuilta ja foorumia lukemalla on tullut tehtyä:
Kurssien tuijottelu ja siitä vedetyt johtopäätökset; jos kurssi laskee, olen epäonnistunut ja firmoillani menee huonosti. Viime vuonna kaikki olivat superhyviä sijoittajia, nyt suurin osa kokee olevansa huonoja osakepoimijoita ja moni varmaan lopettaakin koko touhun.
Liian suuri merkitys lyhyelle aikajänteelle. Vaikka vuosi vaihtui, todellisuudessa mitään ei tapahtunut. Tappiot tai voitot eivät katoa, vaikka YTD nollataan. Sijoituspäätökset eilen ovat yhtä hyviä kuin tänään. Saario painottaa pitkän aikavälin tuottoa ja säännöllistä sijoitustoimintaa.
Hirveä tarve “tehdä jotain”. Passiivinen odottaminen ei tunnu luontaiselta innokkaalle osakepoimijalle. Moni soimaa itseään vuodesta 2022, että “olisi pitänyt olla aktiivinen”. Mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Jälkiviisastelua. Kukaan ei tiennyt varmaksi helmikuussa, tammikuussa, maaliskuussa eikä heinäkuussa, että mikä on vuoden 2022 lopputulema. Näin jälkikäteen voidaan toki sanoa, että olisi kannattanut myydä kaikki tekkifirmat ja siirtää ne energiasektorille. Mutta entä jos nousu olisi alkanut yllättäen? Kaikki muistavat karhumarkkinat, mutta kuka muistaa niitä hetkiä, kun osakkeet laskevat 5-10% ja palautuvat melkein heti takaisin?
Indeksisijoittaminen on fiksua. Saario painottaa kulujen minimoimista ja hajautusta; molemmat toteutuvat ETF-rahastoissa. Ainakin itselle tämä vuosi on antanut motivaatiota siihen, että alan jollain aikavälillä panostamaan enemmän rahastoihin ja vähemmän osakkeisiin.
Suomikin käytännössä mainittu lähes heti kärkeen, eli siis principal-agent problem. Kuten kaikki muistamme, siihen liittyvistä tutkimuksista Bengt Holmström sai talous-Nobelin (tai siis Riksbankin muistopalkinnon tjsp.)
Ja suurkiitokset wanhan vuoden varteista! Jokseenkin ainoat videot mitkä jaksan/viitsin katsoa.
Hyvää alkanutta vuotta!
Harvalla varmaan on tuonne lukuoikeutta niin laitan tänne muutamat lainaukset
Kauppaneuvos Kyösti Kakkonen ei tehnyt vaikeana vuonna tappiota kuten moni muu. Hän kertoo salkkujensa arvon olevan korkeampi kuin vuotta aiemmin.
”Osakepoiminta on onnistunut hyvin. Esimerkiksi teollisuuden alihankkija Incap on noussut hyvin, samoin piirilevyvalmistaja Aspocomp ja kaivosyhtiö Afarak. Capman on pitänyt pintansa, kuten myös konsulttiyhtiö Dovre Group”, Kakkonen summaa.
Sijoitusvuodesta 2023 Kakkonen ei ennusta helppoa. Hän puhuu kustannuspommista, joka iskee alkuvuonna. Kustannusinflaation lisäksi yrityksiä kurittavat kohonneet lainakorot, 8–9 prosenttia nousevat tilavuokrat ja mahdolliset isot palkankorotukset.
Kakkonen pitää tavallista isompaa käteiskassaa. Siten hän voi iskeä markkinoille, jos uusi lasku alkaa.
”Varaudun ostamaan lisää omistamiani yhtiöitä. Niissä olen tehnyt kotiläksyni. Toisaalta tilaisuus voi tehdä varkaan, jos joku iso ulkomaalainen sijoittaja esimerkiksi tyhjentää rivinsä jostain yhtiöstä ilman ilmeistä syytä.”
Hieman ehkä ei-niin-yllättäen näyttää siltä, että sille on syynsä, että joku päätyy suursijoittajaksi.
Ihmeellisesti kannatat vaikeaa palkkaamisen byrokratiaa, mutta pidät vuokratyöfirmoja ja Tokmannien kaltaisia pätkätöitä likimain rikoksena ihmisyyttä kohtaan.
Arvaa vaan miksi niitä on ja hyvä, että on. Vaikka minkänäköstä valittajaa löytyy työnhakijoista, joten ensin on hyvä kokeilla siipiä, kyllä ne töihin ottaa jos henkilöstä on siihen.
Niin, onko periaatteessa laissa rajoitusta, jos samana päivänä julkaisisi ensin negarin, sitten posarin, sitten negarin, sitten posarin, sitten osingonjaon ja lopulta YT-neuvottelut 18:29.
ja saa vähän skaalaa sen koosta.
