Myymisen vaikeus kun osake on noussut paljon:
Omassa salkussa vielä tänään aamulla Incap oli salkun suurin positio n. 10 % osuudella. Ostin osakkeet joskus pari vuotta sitten 3,534 euron osakekohtaisella hinnalla. Sen jälkeen kurssi on vain noussut ja noussut. Arvostus on välillä hirvittänyt, mutta vielä enemmän on hirvittänyt myyntivoittoverot, kun salkussa ei ole ollut juurikaan tappiollisia sijoituksia hyödynnettäväksi tai sen joutuisi tekemään epälikvideillä lapuilla, joita olisi tuskallista ostaa takaisin.
Incapin kurssi ennen romahdusta oli n. 19 euroa eli 438 % yli ostohinnan. Hankintameno-olettamaa käyttäen ostohinnaksi voi katsoa 20 %, eli 3,80 euroa osakkeelta. Jos nämä olisi myynyt aamulla tietämättä edessä olevasta romahduksesta, olisi verojen jälkeen ”päässyt omilleen” vasta osakkeen laskettua 14,44 euroon eli -24 % alle aamun tason.
Vaikka pidin Incapia turhan kalliina lisäostoille, en myöskään lähtenyt myymään, sillä pidin epätodennäköisenä, että osake nyt niin paljoa laskisi ja sen jälkenkin oltaisiin vasta ±0. Aamupäivällä tapahtuneen romahduksen jälkeen Incapin paino salkussa pieneni sitten ihan itsestään.
Kempoweria tietenkin kevensin raskaalla kädellä 20 euron kohdalla kun arvostus tuntui liian kalliilta ja oli luovutustappioitakin hyödynnettäväksi. No tietenkin Kempower on sen jälkeen noussut 50 %, kuinkas muuten.
Jännää olla mukana osakkeiden vuoristoradassa. Revenionkin kyydissä olen ollut 1,5 eurosta alkaen ilman myyntejä.
Ajoittaminen on vaikeaa. En oikein tiedä, että mikä olisi järkevin tapa toimia. Reveniokin on moneen otteeseen tuntunut kalliilta, mutta mieluusti silti omistan laadukasta liiketoimintaa vaikka arvostus kiristyisikin. Kuplaantuneesta arvostuksesta on myös vaikea irtautua etenkin AOT:n puolella.
Toisaalta, ei se verojen välttelykään ikuisesti onnistu. Vai miten olette päätyneet tekemään ”rajusti nousseiden, ehkä vähän kuplaantuneidenkin, mutta silti hyvien liiketoimintojen” omistajina?