Muut pohjoismaat iloisesti vihreällä, ja maailman onnellisin kansa vuodattaa punaisia kyyneliä.
10 tykkäystä
tuo Buffet maadoittaa kyllä omat ajatukset markkinoista ja ennustamisesta. uskon todella että hän tarkoittaa mitä sanoo. katselen silti varttia, no hätä.
3 tykkäystä
Huhhuh @Yu_Gong oli meitä ottamassa vastaan ovella niin on kaveri käynyt salilla! 
23 tykkäystä
Jep, hänellä on “@Atte_Riikola” -luokan hauikset. Melkein 25 vuotta treenanneena voin sanoa, että olen syvästi kateellinen Gongille hänen hauiksistaan. 
22 tykkäystä
Onko jo rajoilla, että tarvitsisi vaatia aseenkantolupaa? 
12 tykkäystä
Shakin MM, Osa 2/2
Garri Weinstein syntyi 60 vuotta sitten 13.4.1963 Kaspianmeren rannalla Bakussa, Azerbaidzanissa, joka oli silloin Neuvostotasavalta. Garri oppi nappuloiden liikkeet samalla tavalla kuin Capablanca, vain katselemalla 6-vuotiaana vanhempiensa, armenialaisperäisen äidin ja juutalaisen isän peliä. Vain vuotta myöhemmin Garrin isä kuoli syöpään 39-vuotiaana. Garri oli tuolloin jo shakkikerhossa, ja 9-vuotiaana vahvana kerhopelaajana hän seurasi tiiviisti ja Fischeriä ihaillen Reykjavikin MM-ottelua.
11-vuotiaana Garri oli jo shakin suurlupaus, ja hänen mitä juutalaisin sukunimensä oli hiljalleen muodostumassa ongelmaksi hyvin antisemitistisessä Neuvostoliitossa. Niinpä hänelle vaihdettiin äidin sukunimi Kasparov. Garri oli tähtioppilas neuvostoshakin patriarkan Mikhail Botvinnikin shakkikoulussa, jossa hän imi shakkitekniikan perusteita kuin sieni, mutta alkoi myös kehittää omaa, hyvin hyökkäävää ja aggressiivista tyyliään. Välillä Botvinnik yritti hieman hillitä temperamenttisen pojan jatkuvia uhraushaluja: ”Katso, että sinä kontrolloit kombinaatioita eivätkä ne sinua.” Garri erosi Fischeristä muun muassa siinä, että hän oli kiinnostunut myös koulunkäynnistä, erityisesti kielistä ja yhteiskunnallisista asioista. Päästyään Länsi-Eurooppaan shakkireissulle hän hämmästeli, kuinka vapaata ja vaurasta elämä saattoi olla. Opettajiensa kauhuksi hän näiltä reissuilta palattuaan myös kommentoi vaikutelmiaan ja avoimesti kritisoi oman maan oloja. Neuvostoliitossa seinilläkin oli usein korvat.
Vuoden 1982 shakkiolympialaiset pelattiin Sveitsin Luzernissa. Kyseessä oli edelleenkin kahden vuoden välein järjestettävä shakin suurin maajoukkueturnaus, jossa nelihenkiset joukkueet parine varamiehineen ympäri maailman mittelivät toisiaan vastaan pari viikkoa. Tuohon aikaan Neuvostoliiton voitto oli yleensä itsestäänselvyys, mutta tällä kertaa päähuomio kiinnittyi shakkidynastian kakkospöydällä heti Karpovin takana pelaavaan 19-vuotiaaseen Kasparoviin, joka oli noussut jo maailman viiden parhaan pelaajan joukkoon. Kärkikaksikon välit olivat kireät ja kilvoittelu turnauksen parhaasta henkiläkohtaisesta suorituksesta armotonta. Kun vastaan tuli kahdessa edeltävässä MM-ottelussa Karpoville hävinneen neuvostoloikkari Viktor Korchnoin tähdittämä Sveitsi, Karpov otti vapaavuoron varoen riskeeraamista häviötä mustilla nappuloilla. Loikkareita vastaan pelatessa oli itsestäänselvyys, että neuvostopelaajat kohtelevat näitä kuin ilmaa; kättelyt tai muu normaali kontakti oli sula mahdottomuus. Tästä huolimatta Kasparov pamautti lähipiirilleen aikovansa kätellä Korchnoita ennen pelin alkua, kuten tapoihin kuuluu. Mitkään estelyt tai järkipuheet eivät tepsineet, Garri oli päätöksensä tehnyt. Pelin alkaessa viisikymppinen, kaljuuntuva Korchnoi kuitenkin porhalsi myöhässä laudan ääreen ottamatta mitään katsekontaktia, teki avaussiirron ja osoitti olemuksellaan että kättelyä ei tule. Valkoiseen poolopaitaan ja nahkatakkiin pukeutunut kähärätukkainen Kasparov näytti länsimaisten reporttereiden mukaan toimintavalmiilta rocktähdeltä.
Kasparov pelasi äärimmäisen riskialttiin ja jossain määrin epäkorrektin avauksen ja loi yhä sekavamman komplikaatiovyyhden laudalle. Aikapulaan ajautunut Korchnoi kadotti lopulta punaisen langan, ja Kasparov voitti tavalla, jonka ei Karpovin johtamalla tarkan ja korrektin shakin aikakaudella oikein pidetty olevan ihan huipputasolla edes mahdollista. Tuolloin Karpov ja neuvostoviranomaiset ymmärsivät, millainen uhka Kasparovista oli tulossa status quolle. Karpovin kolmannesta, helposti tulossa olevasta otteluvoitosta ikääntyvästä Korchnoista olisi lypsettävissä helpot propagandapisteet, toisin kuin voitosta nuoresta maanmiehestä. Ja mikä paljon pahempaa, Kasparov saattaisi voittaa. Hän edusti kaikkea epäilyttävää: ei ollut etninen venäläinen, ei noudattanut virallista linjaa, ei ollut helposti kontrolloitavissa. Häntä pidettiin länsimielisenä ja jopa potentiaalisena loikkarina.
Seuraavana vuonna Kasparov kohtasi MM-ehdokasottelussa juuri Korchnoin. Ottelu oli määrä pelata Kaliforniassa, jonne Korchnoi matkusti hyvissä ajoin. NL:n shakkiliitto rakensi kuitenkin tilanteen, jossa se ei ollut tyytyväinen ottelun kaikkiin järjestelyihin ja ehtoihin, ja kielsi Kasparovia matkustamasta ottelupaikalle ajoissa. Kun ottelu alkoi eikä Kasparov ollut paikalla, Neuvostoliiton taskussa ollut maailman shakkiliitto FIDE:n umpikorruptoitunut filippiiniläinen presidentti Florencio Campomanes totesi Kasparovin luovuttaneen ottelun. Kasparov tietenkin ymmärsi mistä oli kyse, ja kääntyi Moskovassa korkeassa asemassa olevan azerbaidzanilaisen poliitikon puoleen, joka onnistui kulisseissa kumomaan päätöksen ja aikaansaamaan ottelun pelaamisen. Kasparov voitti ja pääsi syksyllä 1984 kolmen vuoden välein järjestettävään MM-otteluun Karpovia vastaan.
Ottelu 1, Moskova, syksy 1984
Shakin MM-ottelu, tapahtuma joka pysäytti Neuvostoliiton kolmen vuoden völein. Aiemmin 24 peliä käsittävä ottelu oli ennen Karpovin ja Korchnoin ensimmäistä ottelua muutettu konseptiltaan niin, että maailmanmestari olisi pelaaja, joka voittaa ensiksi kuusi peliä. Vuoden 1978 ottelun Karpov voitti 6-5, vuonna 1981 6-2. Ottelu voisi siis potentiaalisesti kestää hyvinkin kauan, mutta käytännössä vuoden -78 32:ta peliä pidettiin melkolailla maksimaalisena kestona. Vuonna -81 nähtiin vain 18 peliä käsittävä Karpovin ylikävely. Nyt maailmanmestari oli ihanteellisessa 33:n vuoden iässä; hänellä oli kokemusta, vahva tiimi ympärillä, varma ja lähes virheetön shakkitekniikka. Ottelun ajaksi hän majoittui omalle rakkaalle datsalleen Moskovan ulkopuolelle. Kasparov taas oli räiskyvä, kokematon, 21-vuotias kapinallinen, joka oli kaukana kotoa kolhossa moskovalaishotellissa pienen tiiminsä kanssa.
Kasparov aloitti ottelun uskollisena aktiiviselle tyylilleen, mutta Karpov oli huippuvireessä, avaten voittohanat valkeilla pelissä 3. Pelissä 6 Kasparovilla oli valkeilla lupaava hyökkäys, mutta Karpov puolustautui kylmäverisesti ja voitti hienon loppupelin. Heti seuraavassa pelissä Karpov murskasi Kasparovin valkeilla, ja pelissä 9 maailmanmestari teki yhden historian hienoimmista loppupelisiirroista jonka Kasparov oli täysin missannut, siirtyen jo 4-0-johtoon. Kasparovin suussa maistui kylmä, uralilaisvalmisteinen teräs. Yleisö haukkoi henkeään; odotuksissa oli jännittävä kamppailu, mutta tulossa olikin kaikkien aikojen nöyryytys. Voittaisiko Karpov maagisin luvuin 6-0? Näillä luvuilla Fischer oli kaatanut maailman huippuja vuoden 1971 ehdokasotteluissa, mutta ei enää itse MM-ottelussa. Karpov oli aina kärsinyt vertailuista Fischeriin, mutta nyt hänellä olisi mahollisuus karistaa amerikkalaislegendan haamut lopullisesti puhtaalla ylikävelyllä.
Kasparov makasi hotellihuoneessaan kanveesissa, hakien lohtua musiikista ja runoudesta. Hän päätti panna jarrut pohjaan ja alkaa pelata äärimmäisen varovaista selviytymisshakkia. Koska Karpovkaan ei halunnut ottaa minkäänlaista riskiä yhdestäkään saldoa pilaavasta tappiosta, ottelussa alkoi pitkä tasapelien putki, joka venyi uskomattomasti 17 pelin mittaiseksi. Yleisö oli alkanut jo pitkästyä, kun Karpov voitti upealla asemallisella tyylillä pelin 27 ja siirtyi 5-0-johtoon. Peliin 31 Karpov ja ympäröivä joukkue saapuivat uusissa puvuissa, itsevarmuutta huokuen. Kasparovin kulkureitille oli puolihuolimattomasti jätetty kyltti: ”Onnea suuren voittosi johdosta, Tolja!” (Standardi venäläinen lempinimi Anatolille.) Karpov aloittikin vahvasti ja sai selvää etua, mutta kun hänen olisi pitänyt jatkaa aktiivisesti ja ottaa edes pientä riskiä voidakseen tavoitella voittoa, hän alkoikin epäröidä. Kasparov puolusti määrätietoisesti ja näyttikin pelaajista rennommalta. Kun tasapelistä lopulta sovittiin, Kasparov tunsi Karpovin käden tärisevän hieman. Seuraavassa pelissä Karpov pelasi avauksen huonosti, minkä Kasparov hyödynsi vahvasti ja voitti Karpovin ensi kertaa elämässään. Tilanne oli 5-1 ja Karpovin unelma puhtaasta voitosta särkynyt.
Seuraavissa peleissä Kasparov alkoi aktivoitua ja luoda parempia asemia, kun taas Karpov alkoi näyttää yhä väsyneemmältä. Ottelu oli jo venynyt historian pisimmäksi ja kestänyt useita kuukausia. Valtavalla rutiinillaan Karpov vältti kuitenkin häviöt aina peliin 47 asti, jolloin Kasparov kavensi tilanteeksi 5-2. Tuolloin ottelu keskeytettiin neuvostoviranomaisten verukkeilla viikoksi. Ottelupaikkakin vaihdettiin. Lopulta päästiin jatkamaan, ja Kasparov voitti vakuuttavasti pelin 48. 5-3! Jälleen seurasi mystisen pitkä tauko ottelussa, kunnes Campomanes julisti 15.2.1985 ottelun keskeytetyksi, perusteena liiallinen rasitus pelaajille. Tiedotustilaisuudessa pelaajien ei ollut tarkoitus puhua mitään, mutta kuuneltuaan selitykset Kasparov ryntäsi raivoissaan lavalle ja haukkui sekä Campomanesin että häntä ohjailevat neuvostoviranomaiset maan rakoon. Kasparov ilmoitti olevansa erinomaisessa kunnossa ja valmis jatkamaan vaikka heti. Karpov taas oli laihtunut useita kiloja ja vain varjo entisestään. Länsimaiset toimittajat seurasivat kauhuissaan Kasparovin purkausta; tämä oli ennenkuulumatonta käytöstä neuvostoliittolaiselta urheilijalta. Seuraavina kuukausina Kasparovin käytös olikin syynissä, mutta hänet pelasti rimaa hipoen maassa käynnissä olevat muutoksen tuulet, ennen muuta nuoren Mihail Gorbatsovin nousu johtoon vain kuukausi ottelun keskeyttömisen jälkeen. Paitsi että Kasparovia ei hyllytetty, hän onnistui saamaan läpi, että seuraava ottelu alkaisi alusta. Ottelumuodoksi palautettiin 24 peliä. Karpov olisi tasatuloksella mestari, lisäksi hänellä oli oikeus uusintaotteluun mikäli häviäisi. Kasparovin olisi siis voitettava Karpov kahdesti. Mission Impossible?
Ottelu 2, Moskova, syksy 1985
Kasparov tuli toiseen otteluun vuotta vanhempana ja vaikean prässin läpikäyneenä, kypsyneenä samuraina, kun taas Karpov ei ollut vieläkään käsittänyt, miten hän ei ollut voittanut edellistä ottelua. Haastatteluissa Karpov tuhahteli antaneensa haastajalle ”48 ilmaista shakin oppituntia”. Ottelu alkoi Kasparovin hienolla voitolla, mutta Karpov iski takaisin voittamalla pelit 4 ja 5. Karpov teki hänelle harvinaisen munauksen pelissä 11, ja Kasparov tasoitti voitot 2-2:een. Neljän tasapelin jälkeen tuli peli 16. Kasparovin suurimpiin vahvuuksiin kuului dynaamisen hyökkäyspelin ohella luovuus kehitellä uusia ideoita pelin avausvaiheessa. Eräällä lennolla ennen ottelua hänelle oli tullut visio uudenlaisesta sotilaan uhrauksesta eräässä tunnetussa avauksessa mustilla nappuloilla. Uhraus näytti avustajien mielestä järjettömältä, mutta Kasparov syventyi asemaan yhä enemmän ja analysoi mahdollisia kehityskulkuja kauas eteenpäin. Hän näki, että valkean kannattaisi antaa sotilas sopivassa vaiheessa takaisin. Jos hän ei niin tekisi, Kasparov näki mahdollisuuden virittää verkko, jossa mustat nappulat ottaisivat yhä laadukkaamman kontrollin koko laudasta, kunnes lopulta valkea ei voisi tehdä oikein mitään. Kasparov arveli, että materialistisena pelaajana Karpov saattaisi langeta ansaan. Näin kävikin, Karpov ei vaistonnut asemaan liittyviä vaaroja, ja Kasparovin visio kristallisoitui laudalle yhtenä MM-historian klassikkona.
Kasparov voitti pelin, ja lisäsi johtoaan pelissä 19. Karpov kavensi pelissä 22, ja viimeiseen peliin 24 lähdettiin Kasparovin 4-3-johdossa. Karpovin oli pakko voittaa säilyttääkseen tittelinsä. Ennen peliä Kasparov pelkäsi eniten sitä, että Karpov pelaisi tyylilleen ominaisesti hyvin hidasta, asemallista peliä ja grillaisi häntä hitaasti ja pitkään. Kun Karpov sen sijaan avasi terävästi, onni valtasi Kasparovin; peli tultaisiin pelaamaan hänen osaamisalueellaan. Kasparov piti paremmalla dynamiikan tajullaan aseman hyvin balanssissa, ja lopulta Karpov romahti häviöön. Kasparovista oli tullut voitoin 5-3 historian nuorin maailmanmestari 22-vuotiaana.
Ottelu 3, Lontoo-Leningrad, kesä 1986
Ottelun päätyttyä NL:n shakkiliitto halusi järjestää uusintaottelun niin pian kuin mahdollista, jopa vain kolme kuukautta edellisen, raskaan ottelun päätyttyä. Huolet pelaajien jaksamisesta eivät tässä tilanteessa olleet ajankohtaisia. Maalla oli väärä mestari ja asia oli saatava korjattua nopeasti. Kasparov vaati pidempää taukoa ja ottelua kokonaan ulos Neuvostoliitosta. Kompromissina uusi ottelu alkoi seuraavana kesänä, puoliksi Lontoossa ja puoliksi Leningradissa. Lontoossa pääministeri Margaret Thatcher kävi avajaisissa valistamassa pelaajia siitä, että politiikka on vaikeampaa kuin shakki, ja ottelu saattoi alkaa.
Ensimmäisen puoliskon jälkeen Kasparov oli 2-1-johdossa, mutta hän vaistosi jonkin olevan vinossa. Aiemmissa peleissä hän oli monesti yllättänyt Karpovin avauksissa, mutta tällä kertaa Karpov tuntui aina olevan hyvin valmistautunut yllätyksiin. Leningradissa Kasparov voitti pelin 14 ja huikealla draamalla pelin 16, siirtyen vakuuttavaan 4-1-johtoon. Sen jälkeen Karpov kuitenkin voitti peräti kolme peliä putkeen ja tasoitti 4-4:ään. Shokissa ollut Kasparov alkoi epäillä, että hänen tiimistään vuodetaan tietoja Karpovin leiriin, semminkin kun erään hänen avustajansa oltiin nähty kopioivan avausvalmisteluja omaan muistikirjaansa. Kasparov erotti tämän avustajan ja kykeni kokoamaan itsensä tasapeleihin peleissä 20 ja 21. Pelissä 22 oltiin jännittävässä tilanteessa 40 siirron jälkeen. Tuolloin pelisysteeminä oli, että ensimmäisenä pelipäivänä pelattiin ainoastaan ensimmäiset 40 siirtoa joihin kummallakin oli 2,5 tuntia aikaa. Sen jälkeen toinen pelaajista sulki seuraavan siirtonsa kirjekuoreen, ja peli pelattiin loppuun vasta seuraavana päivänä. Kasparov onnistui piilottamaan kuoreen pelin vaikeimman siirron, jota yleisö ei omissa yötutkimuksissaan nähnyt. Tässä siirrolla Kasparov voitti peli ja lopulta ottelun 5-4.
Ottelu 4, Sevilla, syksy 1987
Maratonotteluiden myötä koko MM-sykli oli mennyt täysin sekaisin; vuotta 1984 seuraavan ottelunhan piti olla vasta 1987. Asia ratkaistiin niin, että kolmesta peräperää olleesta ottelusta huolimatta seuraava pelattaisiin heti seuraavana vuonna, ja kasparovia vastaan asettui — yllätys yllätys — Anatoli Karpov. Fischerille hävinnyt ex-maailmanmestari Boris Spassky ihmetteli, miten pelaajat selviävät edes hengissä tällaisestä rääkistä — hän oli sekä vuosien 1969 että -72 otteluiden jälkeen aivan reporanka kuukausien ajan. Kasparov ja Karpov taas olivat jo kolmen vuoden ajan vääntäneet joko ottelussa tai seuraavaan valmistautuessa. Nyt olisi kuitenkin lopulta edessä huipennus: Tämän ottelun jälkeen seuraava olisi vasta 1990, kävi miten kävi. Luonnollisesti Kasparovilla ei hävitessään olisi tarjolla uusintaottelua.
Kasparovin lähtökohdat otteluun olivat vaikeat: loputtomat kiistat FIDE:n ja NL:n kanssa sekä ero naisystävästä olivat syöneet miestä rotan lailla, eivätkä hänen aivonsa kyenneet käsittämään, miksi voitettuaan kaksi ottelua putkeen hän joutui jälleen katsomaan samaa naamaa kuukausien ajan laudan ääressä. Kasparovin keskittymisongelmat näkyivät heti pelissä 2, jossa Karpovin yllätettyä hänet avauksessa, hän käytti yhteen ainoaan siirtoon 83 minuuttia. Siirrossa 26 Kasparovilla oli enää neljä minuuttia aikaa 14 siirtoon, ja tehtyä siirtonsa hän käsittämättömästi unohti painaa kelloaan. Karpov siirtyi 1-0-johtoon. Kasparov kiri kuitenkin 3-2-johtoon, kunnes saavuttiin maagiseen peliin 16. Kahdessa aiemmassa ottelussa Kasparov oli pelannut parhaan pelinsä juuri tässä vaiheessa, ja taikauskoisena hän oli aivan varma ratkaisevansa ottelun tässä ja nyt. Kasparov pelasi rohkeasti, mutta Karpov puolustautui kylmäverisesti ja voitti mustilla, tasoittaen tilanteeksi 3-3. Kasparov kokosi itsensä, ja seurasi tasapelejä, kunnes jäljellä oli enää kaksi peliä. Tasapelit molemmista riittäisi Kasparoville tittelin säilyttämiseen. Pelissä 23 Karpov pelasi valkeilla, ja 40 siirron jälkeen laudalla oli paljon nappuloita ja monimutkainen asema. Seuraavana päivänä Kasparov teki uransa kammottavimman virheen luullen voivansa voittaa pelin uhraamalla. Häneltä oli kokonaan jäänyt näkemättä Karpovin vastaus, joka voitti heti. Karpov siirtyi 4-3-johtoon ennen viimeistä peliä.
Kasparov saapui peliareenalta majapaikkaansa shokissa. Hän oli voittanut kaksi edellistä taistelua, mutta oli nyt häviämässä koko kolmivuotisen sodan. Kaksi shakin jättiläistä, kaksi päinvastaista shakkityyliä ja elämänkatsomusta; asemallisuus vastaan dynaamisuus, harkitsevuus vastaan räjähtävä temperamentti, pragmaattisuus vastaan idealismi, mukautuvuus vastaan kapinallisuus. Kaksi äärimmäisen voitonhimoista neroa äärirajoillaan mystisen, geometrisesti rajatun mutta muunnelmiltaan rannattoman laudan äärellä. Kokonaistilanne oli 16-16, 87 tasapeliä, ja edessä enää yksi peli, joka Kasparovin oli pakko voittaa. Syödessään tiiminsä kanssa hän muisteli kahden vuoden takaista tilannetta, jossa hän olisi eniten inhonnut hitaasti etenevää, epämääräistä ja pieniin nyansseihin painottuvaa peliä. Normaalisti perusteellisesti valmistautuva Kasparov hahmotteli nyt vain nopeat suuntaviivat epäteoreettisesta avauksesta ja filosofiasta, jossa hän koittaisi lykätä nappuloiden kontaktia ja vaihtoja niin paljon kuin mahdollista. Syötyään he laittoivat shakin syrjään ja alkoivat lätkiä korttia vitsejä heitellen. Sitten Kasparov nukkui hyvät yöunet.
Viimeiseen peliin tultaessa pelisali oli ääriään myöten täynnä ja tunnelma kihelmöivä. Kaikki Karpovia myöden odottivat Kasparovilta hyvin aggressiivista ja teoreettista avausta, joten yllätys oli suuri kun Kasparov avasikin hitaasti ja varovasti. Äimistynyt Karpov mietti pieniä nyansseja pitkään, varoen millään lailla heikentämästä asemaansa. Hän ajautui aikapulaan, missasi hyvän mahdollisuuden saada aivan tasainen asema, ja menetti ennen 40 siirron täyttymistä sotilaan. Siirto pantiin kuoreen. Sotilaan edusta huolimatta loppupeli oli hankala voitettava. Kasparovin reaktio avustajilleen oli, että se on 50-50. He tutkivat asemaa koko yön edellisen illan ja hyvin nukutun yön voimareserveillä. Seuraavana päivän Kasparovia vastaan asettui väsyneen ja lannistuneen oloinen Karpov, joka teki pian pienen virheen. Kasparov pelasi loppupeliä virheettömästi kuin Karpov parhaimmillaan ja voitti siirrossa 64. Sali räjähti suosionosoituksiin joista ei tullut loppua.
Otteluiden jälkeen
Karpov karsiutui vielä kerran MM-otteluun vuonna 1990, mutta siitä ei tullut aiempien otteluiden veroista draamaa, vaan Kasparov kontrolloi tapahtumia eikä ollut missään vaiheessa tappioasemassa. Aiemmin saman vuonna armenialaistaustainen Kasparov perheineen oli joutunut pakenemaan Bakusta Moskovaan, jonne he asettuivat seuraaviksi pariksikymmeneksi vuodeksi. Neuvostoliiton romahdettua Kasparov otti Venäjän kansalaisuuden.
Kasparov dominoi shakkimaailmaa koko 90-luvun, mutta menetti lopulta tittelinsä vuonna 2000, kun nuori venäläinen Vladimir Kramnik onnistui keksimään keinon neutralisoida Kasparovin vaarallisin ase, avausvaihe. Lopulta FIDE:n kanssa riitelyyn väsynyt Kasparov lopetti uransa 41-vuotiaana maaliskuussa 2005 ollessaan edelleen maailmanlistan kärjessä, yhtäjaksoisesti vuodesta -85. Tulevista suunnitelmistaan hän valotti Vladimir Putinin vastustamisen. Samaa hän jatkaa edelleen, maanpaossa New Yorkissa.
Karpov jatkoi huipputasolla 2000-luvun alkuun asti. Hänkin siirtyi myöhemmin Venäjän politiikkaan, myötäillen duumassa Putinin ja Yhtenäisen Venäjän kantoja.
Syksyllä 2007 oppositiopoliitikko Kasparov pidätettiin Putinia vastustavan mielenosoituksen yhteydessä. Hänet laitettiin eristyksiin ilman mitään virikkeitä tai mahdollisuuksia kenenkään vierailuun. Eräänä päivänä vartija kuitenkin toimitti hänelle shakkilehden, kertoen sen olevan Karpovilta. Kasparov ei voinut tätä uskoa, mutta totta se oli. Karpov oli halunnut jopa vierailla Kasparovin luona, mutta siihen hänenkään vaikutusvaltansa ei riittänyt. Karpovin mukaan Venäjä ei olisi saanut kohdella maailmanmestaria sillä tavoin. Kasparovia ele lämmitti: Valtavasta, elämänmittaisesta shakkikonfliktistaan huolimatta pohjalla oli kahden legendan keskinäinen kunnioitus. Vain he kaksi saattoivat tietää, millainen ponnistus vuosien 84-87 käytännössä yhtäjaksoinen MM-rumba oli. Siihen nähden voi vain ihmetellä, kuinka korkeatasoisia ottelut olivat. Vuoden -86 ottelu on luultavasti historian paras, eikä -85 jää kauas taakse. Kasparov-Karpov — ei vain shakin, vaan koko urheiluhistorian yksi dramaattisimmista taisteluista.
166 tykkäystä
Tänään on indereksen bileet. Vähän pelisilmää kun kilpaillaan huomiosta.
22 tykkäystä
@KalleH Onko sitä Varteissa pyörivää osinkomiestä näkynyt? Tuntomerkit alla.
27 tykkäystä
Sullahan kuva jo valmiina. Täasä se vieressä postaa.
6 tykkäystä
Huikeita kirjoituksia.
Onko nämä kaikki nyanssi-ja detaljitiedot Kasparovin mielenliikkeistä jostain aihetta käsittelevistä historiikeista, elämänkerroista vai mistä suollat näitä? Vai ihan perinteinen KVG? 
9 tykkäystä
KVG? Hei boomeri, tervetuloa AI aikakaudelle 
10 tykkäystä
Olen AI-teknologiassa yhtä notkea kuin mitä meidän väistyvä puolustusministeri oli aikanaan tanssiparketilla
8 tykkäystä
12 tykkäystä
Kiitos 
Ei Googlea vaan pääasiassa kirjoja. Päälähteinä kirjat Kasparov on Modern Chess 2, 3 ja 4, joissa hän ruotii 1300 suurikokoisen sivun verran Karpov-otteluita. Analysoi kaikki pelit ja kertoo, mitä tuntemuksia hänellä oli minkäkin pelin ja minkäkin siirron kohdalla, ja mitä pelien välillä tapahtui.
Jo vuonna -87 hän kirjoitti haamukirjoittajan kanssa omaelämäkerran ”Child of Change”, siinä on hyvin perusteellisesti muun muassa se vyyhti kun NL yritti estää häntä pääsemästä ensimmäiseen otteluun -84. Kirja aiheutti melkoisen kohun Neuvostoliitossa, mutta Gorbin avoimuuspolitiikka oli jo niin pitkällä ettei Kasparov ollut enää vaarassa.
Laajalle yleisölle tarkoitetussa kirjassa ”How life imitates chess” Kasparov puhuu Sevillan viimeisen pelin päätöksentekoprosessista.
Sitten vielä vuonna 2000 tehty videosarja jossa hän käy toimittajan kanssa läpi ekoja otteluita, pääosin tietysti samoja puheita kuin kirjoissa, mutta eleistä ja äänenpainoista irtoaa vähän eri aromeja.
Hän on kirjoittanut myös valtavan kolmiosaisen kirjasarjan ”Kasparov on Kasparov” jossa käy läpi koko uransa, mutta ei tuo juuri uutta Karpov-otteluihin vs. Modern Chess 2-4.
40 tykkäystä
No voihan tuo kuulostaa julmalta kun sen noin sanoittaa, mutta se on tosi hähmäistä yrittää linkittää videoiden katselu salkun parantuneeseen tuottoon. Sanotaan että katson vaikka kaikki videot missä Sauli esiintyy viimeisen 3 kk aikana. Paraneeko salkkuni tuotto? Miksi? Ei ole ollenkaan helppoa keksiä vastausta.
Uusien osakkeiden tutkimisen taas on helppo osoittaa mahdollistavan salkun tuoton parantumisen, koska N+1 -osakkeen osakeavaruus mahdollistaa enemmän vaihtoehtoja kasata ylituottoa tekevä portfolio, kuin N-osakkeen osakeavaruus. Tästä syystä uusien osakkeiden tutkimus on valtavan tärkeää ajankäyttöä sijoittajan osalta ja mielestäni huomattavasti tärkeämpää kuin vaikkapa osarivideoiden katsominen. Samasta syystä poissulkevien ESG-kriteerien ottaminen mukaan sijoituspäätökseen automaattisesti laskee salkun tuottopotentiaalia ja todennäköisesti laskee tuottoja, koska osakeavaruus pienenee ilman että siitä saa minkäänlaista korvausta ja potentiaalisesti suljetaan pois niitä kaikista tuottavimpia sijoituskohteita.
Joka tapauksessa katson kyllä jatkossakin jokaisen Vartin 
16 tykkäystä
Nou kalepossun shakki pläjäykset on ehkä laadukkainta ja mukaansatempaavinta tekistiä koko foorumin historiassa, enkä ole seurannut tai pelannut shakkia ikinä.
Voi kunpa sinäkin oppisit että ei kiinnostavien tekstien ohi voi vaan skrollata ja antaa niiden olla… 
Voisiko typerille möläytyksille tehdä oman kanavansa koska kahvihuone alkaa olla niitä täynnä?
73 tykkäystä
Täällä olikin aikaisemmin juttua Finnairin chat-palvelusta ja alla on aiheesta HS:n juttu, joka ei ole maksumuurin takana. Itse käytän Googlen kääntäjää ja joskus muitakin keinoja avuksi kääntäessäni tekstejä, niin onhan niistä iso apu, mutta välillä on niiden myötä tullut mielenkiintoisia väärinymmärryksiä.
4 tykkäystä
Huomautan tähän, että vuosien 2021-2023 aikana markkina on käytännössä mennyt aikamoista vaakaliitoa, mikä on varmasti ottanut aloittelijoilla koville. Sitä ennen oli koronakriisi 2020 ja Kiinan sekä Yhdysvaltojen kauppasota 2018-2019. Tästä huolimatta enemmistön indeksisijoittajista maltti on pitänyt.
Oma näkemykseni on, että markkina korjaa itse itseään. Kuvitellaan esimerkiksi, että 95 % sijoittaisi indeksirahastoihin. Tämä johtaisi tilanteeseen, jossa markkinan tehokkuus väistämättä kärsisi, mikä puolestaan toisi osakepoimijalle hyviä ostopaikkoja ja aivan varmasti näitä ylituottoja alettaisiin hyödyntää kasvavissa määrin (ensin joku löytäisi ne, kertoisi muillekin jne.). Näin systeemi korjaa itse itsensä.
Indeksisijoittaja itse asiassa tarvitsee osakepoimijoita ja myös treidaajia juuri siihen, että markkina toimii ainakin pääosin tehokkaasti. Niin kauan kuin riittää ihmisiä, jotka nälkäisesti yrittävät löytää pörssistä aliarvostuksia ja ylituottoa indeksiin nähden, on kaikki hyvin. Itse en usko, että ihmisen ahneus tulee ikinä loppumaan, jolloin indeksiä kovempien tuottojen metsästäjiä on aina.
12 tykkäystä
Vuonna 2022 Suomessa syntyneiden lasten suosituimmat ensimmäiset etunimet olivat:
- suomenkielisillä lapsilla Olivia ja Leo
- ruotsinkielisillä lapsilla Saga ja Oliver
- muunkielisillä lapsilla Sofia ja Adam
6 tykkäystä
En pitäisi viimeisimpiä vuosia pörssissä minään ultimaattisena happotestinä aloittelijoille. Volatiliteettiä on toki piisannut aika tavalla mutta niin kuin Verneri viimeisimmässä vartissaankin totesi niin ihan tyydyttävät tuotot on saanut kuitenkin indeksitasolla vuodesta 2018, SP500 70% ja helsingin pörssikin 42%.
Hieman erilainen fiilis saattaisi olla sijoittajalla, jos olisi ostanut Dow Jones indeksiä vuoden 1966 tammikuussa pistelukemalla 9335, huomatakseen vain viisi vuotta myöhemmin vuonna 1971 että turskaa on tullut ja nyt pistelukema makaa tasolla 6586. Turskaa siis lähes 30%. Noh, tässä kohtaa voisi pohtia että pitkää peliä tässä pelataan ja katsotaan viiden vuoden päästä taas josko oltaisiin nähty nousua välissä. Luulen, että tässä kohtaa viimeistään ainakin osa asiaan tarkemmin perehtymättömistä alkaisi kyseenalaistaa valintojaan. Tammikuussa 1976 pisteluku oli 5294. Aloituspisteestä tultu alas n. -43%. Harvempi toki sijoittaa kerralla kaikkea vaan ajallisesti hajauttaa ja tuo prosenttilasku tuskin olisi niin ikävä kymmenen vuoden sijoitusperiodin aikana, mutta olisihan se ikävää jos kymmenen vuoden aikana jokainen ostoerä olisi turskalla. Tästä vielä jos katsotaan seuraavan viiden vuoden kehitys niin Dow jones industrial average olisi tammikuussa 1981 pistelukemassa 3286. Turskaa alkupisteestä lähes -65% viidentoista vuoden aikajaksolla. Tuosta vielä meni n. 1,5 vuotta heinäkuuhun 1982 jolloin DJIA pohjasi vihdoin 2503 pisteessä. Turskaa huipuista -73% 16 vuoden sijoitusperiodille.
En tietenkään tiedä, tuleeko tällaisia pidempiä laskujaksoja pörssiin enää tai mitä ylipäätään tulee tapahtumaan. Mutta on hyvä kuitenkin tiedostaa että tällaisen kehityksen mahdollisuus on olemassa eikä kaikki dipit välttämättä ole aina ostopaikkoja kunhan jaksaa katsoa vaan sen pari kolme vuotta eteenpäin. Tällaisena 16 vuoden indeksitason laskuperiodin aikana ainoa keino millä voit saada tuottoa on aktiivinen osakepoiminta. Tuntien minkälainen kärsivällisyystaso ihmisillä keskimäärin on tohtisin epäillä että passiivisesti hallinnoidut varat pysyivät nousussa saatikka samalla tasolla jos pörssin kehitys olisi vuodesta toiseen mollivoittoista.
21 tykkäystä