Olkiluoto 3 läpäisi viimeisenkin testin – säännöllinen sähköntuotanto voi alkaa maanantaina 14 vuoden odotuksen jälkeen
Itse en näkisi eroa panikoinnissa indeksisijoittajan ja osakepoimijan välillä. Kun kunnon kollektiivinen paniikki valtaa markkinan, niin suuri osa ihmisistä myy eli toimii juuri päinvastoin kuin kannattaisi. Kontraaminen on psykologisesti helvetin vaikea laji ja vain pieni vähemmistö siihen pystyy.
Jos tuollaista monen peräkkäisen vuoden laskumarkkinaa ajattelee, niin saa olla aika mestarillinen ajoittaja osakepoiminnassa, että onnistuu ostamaan pohjilta. Käytännössä sijoittaja todennäköisesti luulee ostaneensa pohjilta, mutta sitten tullaankin vaikkapa vielä vuosi alaspäin ja salkku on iloisesti punaisella. Rautaiset hermot siinä saa olla, että tankkaa vain kylmästi lisää ja katsoo samalla, kun rahat karkaavat salkusta. Siihen päälle sitten vielä media ja muut, jotka julistavat tuomiopäivän koittaneen eli viesti on “MYY”. Sama pätee indeksisijoittajaan myös.
Kuukausisäästämisen (esim. indeksirahastoihin) hyöty on juuri siinä, että sijoittaja ei pyri arvailemaan pohjia, vaan ostelee pitkin matkaa markkinan mörniessä. Jos vatsa kestää.
Omana sijoitusaikana ei ole tuollaista 2008 tyyppistä kunnon jysäystä ole vielä nähty. Nyt kun on 15 vuotta menty ilman veren virtaamista kaduilla, niin tulee väkisin miettineeksi, että onko tässä uusi normaali. Rientävätkö keskuspankit/valtio jatkossa aina apuun, jos meinaa käydä niin, että firmoja alkaa ihan tosissaan mennä nurin.
Mutta kenties pointti tuossa oli että aina on osakkeita joilla menee ihan hyvin vaikka indeksit sakkaavat? Eli osakkeita, jotka uivat vastavirtaan. Indeksit ja niihin sijoittuvat rahastot kuitenkin painottuvat suurimpiin yhtiöihin, joilla usein vielä useita toimialoja ja siten kenties tuollaisessa markkinassa jäykempiä liikkeissään?
Näin kävikin, kun katsotaan indeksikehitystä inflaatiokorjattuna. Nimellisestihän indeksi polki isossa kuvassa suurin piirtein paikallaan tuon ajanjakson (vaikka löytyyhän sieltä yksi jopa -40% karhumarkkinajakso). Ostovoima tuossa on kyllä sijoittajalta tehokkaasti tuhoutunut, mutta tietyllä tapaa piilotetusti inflaation kautta. En ehkä lähtisi maalailemaan tulevaisuuteen tuollaisia skenaarioita, vaatii aika poikkeukselliset olosuhteet taloudessa.
Nordea ei löytänyt tutkimuksessaan viimeiseltä 50 vuodelta yhtään 12 vuoden jaksoa, jolloin kansainvälisesti hajautettu osakesalkku olisi ollut tappiollinen.
Jopa Aku Ankan tuurilla varustettu kaikki rahansa kerralla korkeimmalla huipulla markkinoille laittanut on ollut omillaan viimeistään 12 vuodessa, jos pää kestää odottaa.
2007–2009 dyykkäys oli raju (yli 50 % lasku huipuista), mutta 2020 oli jyrkempi ja silloinkin pörssit laski nopeasti yli 30 %.
Jos miettii meitä sijoittajia, joilla on salkuissaan ollut enemmän kasvua niin viime vuonna 30-50 % lasku oli melko perussetti. Se ei näy indeksitasolla, mutta onhan tässä ollut ties minkälaisia romahduksia.
Tai esimerkiksi suomalaisten suosikkiosake Nordea kävi 2017–2020 eeppisessä 60 % karhumarkkinassa!
Romahduksia on ollut vaikka kuinka vaikkakin ei indeksitasolla niin rajuja.
Huom. myös @Pohjolan_Eka kun aina valitat ettei ole ollut kunnon romahduksia.
Mun mielestä pörssissä on joka vuosi romahtanut jotain jossakin.
Pikkuromahduksia koko ajan myös kuukausitasolla, salkussa sen huomaa, osa osakkeista nousee mutta aina on samalla joitakin jotka laskee reilustikin ilman mitään uutisia. Vuoroveto ja salkun kokonaissaldo ollut käytännössä samassa nyt 14kk ajan. Salkku 12kk +3,5%, Hexhgi indeksi 12kk -0,34%, kuinkahan kauan tämä “soutaminen ja huopaaminen” vielä jatkuu, sikäli turhauttava että ostoista myynneistä ja veivauksesta, eli ajankäytöstä satoja tunteja, ei ole ollut käytännössä mitään hyötyä yli vuoteen.
Spac skene kokonaan nurin tai senttihinnoissa.
2020 öljylafkoja (muukin energia) senttisarjaan (hieman liioitellusti) ja öljyfutut miinukselle.
Velkainen kasvusektori viime vuonna, myös kotimaassa.
Pankkeja, pääosin toki jenkkien alueellisia mutta heittoja myös muualle plus CS.
REIT ja kiinteistöskenen laput, joskin kämppien hinnat sinnitellyt vielä korkealla.
Viime vuonna big tecciä, FB,Netflix tms.
Onhan noita riittänyt ihan eeppisiäkin keinoja hävitä rahaa. Sen takia on toki hieman hassua että usein twitterissä jengi perustelee kaiken kuplaantuneisuutta sillä että joku Nvidia kieltämättä treidaa huvittavan kalliina. Hieman kyllä indeksien puolesta pelottaa Applen loppuvuosi. Pointtina nyt ehkä vain se että välillä tuntuu että indeksit on se kulissi miltä asia näyttää ulospäin ja sitten suljettujen seinien sisällä tapahtuu vaikka mitä. Silti kuka nyt haluaisi elää tällaista kulissin mukaista idyllisen rauhallista elämää indeksisijoittajana kun voit olla myös raju rakastaja kongolaisten tinakaivosten kanssa.
Tuli vastaan Deloitten uutinen, jonka bannerikuva taisi viimein paljastaa Verpun salaisen roolin finanssimallina
Tuunasin vähän kuvaa
Pääsiäisenä oli tosiaan havaittavissa “mieto taantuma”, Juha Miedon mämminsyöntiä uutisoitiin huomattavasti aiempaa vähemmän, ja itse mämmän mättäminenkin oli Miedolla laskenut 25 prosenttia aiemmista vuosista.
Se tunne kun ei töiden puolesta ehdi seurata tapahtumia ja luulet UPM:n osingon irronneen eilen ja tänään “pudotus jatkuu”. Noh, parempi näin ja eiköhän tuon leuan saa rintaan vielä jollain syyllä jo tänään uudestaan
Otetaanpa nopea gallup:
- Olen holdannut yhtä osaketta vähintään 12 vuotta yhtäjaksoisesti
- Olen holdannut useampia osakkeita vähintään 12 vuotta yhtäjaksoisesti
Itse olen aloittanut sijoittamisen reilut 20 vuotta sitten ja minulla on yksi osake, jota olen holdannut yli 12 vuotta (ja yksi jota holdasin yli 10 vuotta mutta alle 12 vuotta).
Kauan eläköön vanha liitto!
Ei ihmekään, että Nordealla pyyhkii niin lujaa.
4,65€/kk tulee jotain hemmetin palvelumaksuja, eikä niistä pääse eroon, kuin ottamalla asuntolainan.
(Tai vaihtamalla pankkia)
OP:lla 3,95 €/kk.
Pankkiin olen kyllä kaikin puolin tyytyväinen, enkä pidä tuota summaa liiian suurena. Bonuksia en saa, koska olen valitettavasti velaton ja vakuutukset ovat muualla.
Kyllähän velkarahalla on työllistetty. Lisää velkaa ja paidan pesijöitä?
Tai omaamalla sijoituksia tai varallisuutta. Tai olemalla nuori🙂
Eikö tämä kaipaisi myös valintaa “en ole holdannut”? Ja ehkäpä vielä tuplana niin, että onko edes sijoitusura jatkunut 12 vuotta.
Ei tarvitse (imo) kun villi arvaukseni on, että suurin osa täällä kirjoittavista ei ole toiminut osakesijoittajana 12 vuotta enkä osannut edes laatia kyssäriä oikein, joten poistan viestin lähiaikoina, täytynee harjoitella kyssäriviestin laatimista.
Itselläni vanhin holdaus on Phoebus-rahaston osuus, joka merkitty 18.1.2011. Siitä onkin tullut 9 % vuosittainen tuotto enkä ole luopumassa.
Yksittäisiä osakkeita en ole holdaillut kovin pitkään, olin pitkään poissa pörssistä ja palasin vasta pari vuotta sitten. Nykyinen OSTkin on veivattu pari kertaa uusiksi.
Nordean pointti taisi olla kuitenkin osakemarkkinoilla pysymisestä eikä yksittäisten lappujen holdaamisesta, joten lasken.