Inderesin kahvihuone (Osa 7)

Aina välillä olen pallotellut sellaista ajatusta, että hyppäisin pois päivätöiden oravanpyörästä ja alkaisin kymmenillä, ehkä jopa sadoilla eri nimimerkeillä pumpata jotain suomalaista pienyhtiötä täällä, Kauppalehdessä, Suomi24:ssä, Ylilaudalla, Vauvafi:ssä ja ties millä muilla foorumeillla. Moderoiduilta foorumeilta kuten täältä saisin yhä uudelleen kenkää, mutta en koskaan lannistuisi, vaan aina uudestaan arpoisin jollain kummallisella, kehittämälläni satunnaisgeneraattorilla uuden sähköpostin ja nimimerkin ja jatkaisin siitä mihin edellisellä nimellä jäin. Kokisin kunnia-asiaksi, että en koskaan pyrkisi millinkään vertaa varioimaan maneereitani, vaan olisin nimimerkistä toiseen sama, aivan äärimmäisen tunnistettava itseni. Maneereihini lukeutuisivat:

  • First and foremost, kaikissa viesteissäni olisi taustalla pumppaamani pienyhtiö. Kirjoittaisin siitä sekä firman omaan ketjuun että kautta rantain vihjaillen moniin muihinkin ketjuihin. Painostaisin analyytikkoja sanomaan jotain optimistista yhtiöstäni. Mainitsisin kasuaalisti erilaisia houkuttelevien pikkufirmojen listoja, kärjessä useimmiten pumppaamani firma. Rakentaisin välillä aivan uskomattomia aasinsiltoja pyrkiessäni istuttamaan muiden päihin jonkinlaisen optimistisen idean firmastani. Spekuloisin jonkin isomman ja suositumman firman ketjussa, että ehkä se ostaa pumppaamani pikkufirman ja saa kaupan päälle hyvän uuden toimarin lähtevän tilalle. Mainitsisin tarkan iän, jossa tämän isomman firman meritoitunut lähtevä toimari tuli aikoinaan puikkoihin ja pohtisin, mistäköhän löytyisi juuri sen ikäinen kaveri, arvellen kaikilla syntyvän pään päällä lamppu: ”Hei, sen yhden pikufirman toimari on nyt just tuon ikäinen!”
  • Toinen maneerini liittyisi siihen, että olisin niin mieltynyt pumppaamani firman nimeen, että kirjoittaisin sen silloinkin kun luontevampaa olisi käyttää pronominia. Jos nyt esimerkinomaisesti oletettaisiin että pumppaamani firma olisi Jäämurikka, niin sen sijaan että kirjoittaisin normaaliin tyyliin ”Jäämurikka on halpa yhtiö, ja sillä on pätevä toimitusjohtaja”, haluaisin kirjoittaa ”Jäämurikka on halpa firma, ja Jäämurikalla on pätevä toimitusjohtaja”.
  • Kolmas maneerini olisi mieltymys päivämääriin hyvin pienimuotoisissakin tapahtumissa. Yleensähän jos jollakin firmalla on ollut jokin pieni tiedote pari vuotta sitten, ihmiset tuppaavat kirjoittamaan että se julkaistiin ”kesällä 2021”, tai korkeintaan ”kesäkuussa 2021”, mutta minä kirjoittaisin aina ja joka tilanteessa tarkan päivämäärän.
  • Minulla olisi myös joitakin pienempiä, juuri tälle foorumille räätälöityjä erikoisuuksia. Lukuaikani kirjautuneena olisi jokaisella nimimerkillä vain joitakin sekunteja per päivä, vaikka olisin kirjoittanut paljonkin viestejä. Mikään nimimerkkini ei koskaan tykkäisi mistään viestistä, koska silloin tekisin kaiken aiemman päälle vielä piirun verran ilmeisemmäksi, mitkä ovat juuri minun nimimerkkejäni.

Näin jatkaisin vuosien ajan, isolla positiolla pikkufirmassani. Toivoisin että työni kantaisi hedelmää ja suomalainen sijoitusväki ja laajempikin yleisö innostuisi firmastani. En kiinnittäisi juurikaan huomiota siihen, että toiminnallani pikemminkin sabotoisin firmani julkikuvaa sijoituspiireissä. Ehkä jollain alitajuisella tasolla ymmärtäisin ettei tässä ole oikein järkeä ja että minun pitäisi löytää elämälleni merkityksellisempi päämäärä. En kuitenkaan pystyisi lopettamaan. Jälleen loisin uuden tilin ja kehottaisin analyytikkoa korjaamaan sen virheen, että Jäämurikalla ei ole osta-suositus. Saisin kenkää. Lauantai-iltana viskilasin äärellä muistelisin vanhoja hyviä aikoja kun saatoin pysyä jollain nimimerkillä pitkäänkin kehissä, lueskelisin vanhoja nimimerkkejäni ja miettisin mikä niistä on rakkain. Kerran olin tehnyt viiden kuukauden runin – Going the Distance.

Ja nyt nukkumaan.

102 tykkäystä