Perhepolitiikka on monimutkainen kokonaisuus. Uskon, että yhteiskunnan asenteilla ja suhtautumisella lasten hankintaan on kaikkein keskeisin merkitys. Me ihmiset olemme laumaeläimiä. Jos yksilökeskeinen minäminä-suhtautuminen elämään korvattaisiin perhekeskeisyydellä ja tämä yhdistettäisiin aidosti vaikuttaviin perhepoliittisiin toimenpiteisiin, tulosta alkaisi syntyä.
Pitää muistaa, että syntyvyyden lasku on myös ollut tavoiteltu asiain tila maapallon liikakansoituksen ehkäisemiseksi. On toki sinänsä tärkeää puhua vaikkapa siitä, kuinka moninkertaisesti maapallon luonnonvarojen kantokyvyn ylitämme vuodessa, mutta tällaisella “meitä on jo liikaa” -ajattelulla on väkisinkin myös perhepoliittisia vaikutuksia.
Tämä on ehkä osaltaan johtanut siihen, ettei lasten hankkiminen ole kovin trendikästä tai tavoiteltua. Sen sijaan trendikästä on se, että nuoruutta halutaan elää nelikymppisiksi saakka ja sitten ehkä alkaa miettiä lasten hankkimista, vaikka biologisesti naisen paras aika saada lapsia on noin 23-vuotiaana.
Tässä tavoitteessa on siis länsimaiden osalta onnistuttu liiankin hyvin. Suomen syntyvyys on romahtanut totaalisesti. Kyseessä on valtava katastrofi, sillä eläkejärjestelmämme tarvitsee maksajia ja vanhusväestö hoitajia jne. Tätä ei moni vielä tajua.
Asenteiden ohella tietynlainen vakaus on tärkeää. Peruspilarit, kuten koulutus ja vakiotyöpaikka, tukevat päätöksessä lasten hankkimisen suhteen. Työelämän pirstaloituminen erilaisiin osa-aika- ja pätkätöihin on huono kehityssuunta. Lisäksi ihmisillä pitäisi olla varaa hankkia vaikkapa se omakotitalo.
En usko, että juuri kukaan tekee lapsia rahan vuoksi. Lapsilisän nostaminen tai vanhempien verohelpotukset ovat ihan kivoja bonareita, mutta tuskin vaikuttavat ratkaisevasti kenenkään päätökseen hankkia lapsia. Ratkaisevampaa olisi sellainen asenne yhteiskunnassa, että lasten hankkiminen ikään kuin kuuluu osaksi elämää siinä missä vaikka korkeakoulutuksen hankkiminen ja tätä tuettaisiin erilaisin kannustimin. Myös peruskoulu-korkeakoulu-työelämä -putkea pitäisi miettiä uusiksi, jotta lasten hankkimista ei alettaisi miettiä neljänkympin korvilla.