Olisi mielenkiintoista tietää kuka tai mikä lifa-airia osti aloitushuutarista hintaan 0,546?
Onko mahdollista että nuo ovat olleet joitain vanhoja (tässä tapauksessa max. muutaman päivän) ostoja jotka nyt toteutui ilman ostajan aktiivista osallistumista?
1 tykkäys
Tuleeko kokeneemmilla sijoittajilla mieleen, milloin viimeksi ja mitä firmoja Helsingin pörssissä on vetäny -50% tiskiin ja halttiin? En muista nyt parin vuoden aikana että olisi ihan tällästä ollu.
(Sehän jo koittaa nousta takaisin. Voi pojat.)
3 tykkäystä
Joo Rovio kunnostautui myös sijoittajien rahojen poltteluun roviolla. Oli kyllä niin hävyttömän ylihinnoiteltu IPO aikoinaan että oksat pois… Ei koskaan pörssitaipaleensa aikana saavuttanut lähellekkään aloitushintaansa.
Mutta silloin sentään kyse ei ollut siitä etteikö firman bisneksissä olisi mitään pohjaa, vaan että lappu oli lähdössä hinnoiteltu malliin “rahat pois”.
5 tykkäystä
Jösses, teki kipeää edes lukea ja samaistua sijoittajien fiiliksiin.
Kiitos linkistä @Elwood 
1 tykkäys
Minua vastaan on hyökätty, enkä pidä siitä 
9 tykkäystä
Ääretön mieli
3.7.2012 valkeni Pueblossa, Coloradon osavaltion vuoristoisella seudulla jälleen aurinkoisena. 57-vuotias Yitang Zhang heräsi ystävänsä, musiikinopettaja Jacob Chin perheen vierashuoneesta. Zhang oli lentänyt Coloradoon maan koilliskulman New Hampshiresta, josta virkaheitto sekatyömies oli 13 vuotta aiemmin saanut paikan erään vaatimattoman college-tason yliopiston matematiikan tuntiopettajana. Kankeasti englantia puhuva Zhang oli hallinnut 18-20-vuotiaiden, kirjavan tasoisista lukioista tulleiden nuorten opettamisen hyvin ja saanut aina jatkoa sopimukselleen. Palkka ei ollut kaksinen mutta askeettiseen tyyliin tottuneen perheettömön miehen tarpeisiin riittävä.
Coloradolainen ystävä Chi oli kutsunut Zhangin kesänviettoon pieni ketunhäntä kainalossaan, sillä hänen lukioikäinen poikansa tarvitsi matematiikassa tukiopetusta, jota Zhang mielellään aamupäivisin antoi. Illalla Zhangin oli tarkoitus lähteä Chin kanssa konserttiin. Sitä ennen ujo ja vetäytyvä Zhang tarvitsi hieman omaa aikaa. Chi katseli tottuneesti ikkunasta, kun Zhang käveleskeli puolisen tuntia ajatuksiinsa vaipuneena takapihalla. Jokin oli vaivannut Zhangin mieltä jo pitkään, vuosien ajan. Ei se lomanviettoa häirinnyt, kunhan palasi kummittelemaan näinä tyhjinä hetkinä. Zhang pani tupakaksi, katsellen hajamielisesti vuoria. Äkkiä hän jähmettyi sijoilleen.
I see numbers, equations, and something even – it’s hard to say what it is. Something very special. Maybe numbers, maybe equations – a mystery, maybe a vision…
Unelma ja sen loppu
1950-luvun puolivälissä Kiinassa syntynyt Yitang Zhang osoitti jo lapsena matemaattista lahjakkuutta ja kiinnostusta. Kymmenen ikäisenä hän onnistui itsenäisesti todistamaan Pythagoraan lauseen. Hän luki lumoutuneena kirjaa, jossa esitettiin helposti ymmärrettävissä olevia mutta pitkään — jopa antiikin ajoista asti — avoimina pysyneitä matematiikan ja erityisesti lukuteorian kysymyksiä. Valitettavasti noihin aikoihin hänen koulunkäyntinsä keskeytyi Maon kulttuurivallankumouksen myötä. Hän ei kyennyt käymään keskikoulua saati lukiota lainkaan, yrittäen oppia kirjoista kun peltotöiltään kykeni. Välillä hän oli lukutaidottoman isoäitinsä hoivissa.
Kulttuurivallankumouksen päätyttyä Zhangin onnistui repaleisesta koulutuksestaan huolimatta päästä Pekingin yliopistoon 23-vuotiaana vuonna 1978. Hän menestyi hyvin, ollen matematiikassa vuosikurssinsa tähti, ja valmistui maisteriksi vuonna 1984. Vahvojen suosituskirjeiden ansiosta Zhang sai kuin lottovoittona täyden stipendin matematiikan jatko-opintoihin Yhdysvaltain Indianassa sijaitsevaan maineikkaaseen Purduen yliopistoon.
Purduessa Zhang aloitti väitöskirjan teon professori Tzuong-tsieng Mohin opissa, aiheena algebrallinen geometria. Yhteistyö ei kuitenkaan sujunut onnellisten tähtien alla. Aihepiiri ei vedonnut Zhangiin lukuteorian tavoin. Kitkaa ohjaajan kanssa lisäsi se, että Zhang oli kiinnostunut ainoastaan todella suurista ja vaikeista ongelmista, vaikka jonkin sellaisen ratkaiseminen oli absurdi tavoite tutkijauran alkuvaiheessa. Yritettyään vuosia tuloksetta tehdä jotain suurta, Zhang oli lopulta pakotettu pakertamaan kasaan vaatimaton väitöskirja oltuaan Purduessa jo yli kuusi vuotta. Ohjaaja Moh ei ollut kiinnostunut kirjoittamaan Zhangille suosituskirjeitä, kertoen myöhemmin: ”Näin hänen silmissään henkisistä ongelmista kärsivän sielun, levottoman löytöretkeilijän joka haluaa valloittaa pohjoisnavan.”
Ilman suosituskirjeitä Zhang ei löytänyt mitään yliopistoa jossa yrittää jatkaa tutkijan uraansa seuraavaan postdoctoral-vaiheeseen. Akateeminen maailma on pyramidi, jonka jokaiselle askelmalle jää paljon jatkosta haaveilleita lahjakkaita ihmisiä. Zhangin osana oli tien katkeaminen 36-vuotiaana tohtorintutkinnon jälkeen vuonna 1991.
Granite State
Rakastamastaan matematiikasta pois potkitulla Zhangilla ei ollut mitään varasuunnitelmaa. Hän oli oikeutettu jäämään Yhdysvaltoihin ja päätyi harhailijaksi, joka asui milloin New Yorkissa, milloin Kentuckyssa, majoittuen välillä kavereiden nurkissa ja tehden erinäisiä hanttihommia. Eräässä vaiheessa hän työskenteli Subwayssa kirjanpitäjänä ja satunnaisesti myös patonkien täyttäjänä.
Lopulta vuonna 1999 pari newhampshirelaisessa collegessa työskentelevää, Zhangin Pekingin ajoilta tuntevaa kiinalaista kuuli hänen tilanteestaan, ja heidän onnistui järjestää Zhangille opetuspaikka määräaikaisella sopimuksella. Zhang otti paikan mieluusti vastaan. Mitään tutkimusaktiviteettia 44-vuotiaalta, liki vuosikymmenen akateemisesta maailmasta pois olleelta mieheltä ei tietenkään odotettu. Moderni matematiikka on hyvin verkottunutta, ja tutkimustyötä tehdään erilaisissa yhteistyökokoonpanoissa. Zhangilla ei ollut mitään verkostoja eikä hän tuntenut ketään. Hänen odotettiin ainoastaan opettavan differentiaali- ja integraalilaskennan alkeita nuorille, paikoin kehnoista lukioista juuri tulleille opiskelijoille.
Granite Stateksi tituleerattavaan New Hampshireen asetuttuaan Zhang alkoi omin päin tutkia teoriaa matematiikan suurimman avoimen ongelman, Riemannin hypoteesin ympäriltä. Riemannin hypoteesi esitetään vaikeasti aukeavalla tavalla kompleksianalyysiksi kutsutun matematiikan alan kielellä. Kyseinen ala on perinteisesti ollut suomalaisen koulukunnan suosiossa, uranuurtajina maamme merkittävimmät matemaatikot Ernst Lindelöf (1870-1946), Rolf Nevanlinna (1895-1980) ja Lars Ahlfors (1907-1996). Yli 160 vuotta vanhan Riemannin hypoteesin legendaarisuus liittyy kuitenkin siihen, että mikäli sen pystyy todistamaan oikeaksi, saa äärimmäisen tarkan kuvan alkulukujen jakautumisesta.
Alkuluvut ovat kiehtoneet matemaatikoita yli 2000 vuotta, antiikin Kreikasta asti, ja viime vuosikymmeninä niille on löydetty runsaasti sovelluksia kryptografian alalta, ulottuen aina luottokorttien salausjärjestelmiin. Alkuluvut ovat sellaisia ykköstä suurempia kokonaislukuja, jotka ovat positiivisista luvuista puhuttaessa jaollisia vain ykkösellä ja itsellään. Pienimpiä alkulukuja ovat 2, 3, 5, 7 ja 11. Kaikki muut ykköstä suuremmat luvut ovat esitettävissä alkulukujen tulona yksikäsitteisellä tavalla, esimerkiksi 10=2x5 ja 78=2x3x13. Näin ollen alkulukuja voi pitää lukujen ”atomeina”, joista kaikki luvut rakentuvat.
Jo antiikissa onnistuttiin todistamaan, että alkulukuja on ääretön määrä. Heillä oli intuitiota siitä, että rajattomasta määrästään huolimatta alkulukujen suhteellinen esiintyvyys alati harvenee siirryttäessä suurempiin ja suurempiin lukuihin. Ensimmäisten tuhannen luvun joukossa 17% on alkulukuja, ensimmäisten miljardin joukossa enää 5%, ja osuus vain jatkaa hidasta harvenemistaan. Riemannin hypoteesin oikeellisuus antaisi hyvin hienovaraisen ymmärryksen tästä harvenemisnopeudesta.
Riemannin hypoteesin ympärille on vuosikymmenten saatossa versonnut laaja tutkimusympäristö, ja vuonna 2001 Zhang onnistui todistamaan hypoteesin liepeiltä pienen tuloksen, jonka hän sai julkaistuksi arvostetussa Duke-yliopiston kustantamassa journalissa. Kyseessä oli Zhangin uran ensimmäinen artikkeli. Muutamaa vuotta myöhemmin Zhang luuli todistaneensa paljon merkittävämmän tuloksen hieman eri alalta, mutta se osoittautui virheelliseksi. Zhang ei lannistunut, vaan päätti syventyä lapsena lukemaansa kovimman kaliiberin klassikko-ongelmaan.
Mysteeri
Eräs alkululuvuista empiirisesti tehty havainto on, että keskimääräisesti harvenevan esiintyvyytensä puitteissa ne tuntuvat ilmaantuvan kovin satunnaisen oloisesti. Välillä alkuluku voi tulla vastaan paljon myöhemmin edellisen alkuluvun jälkeen kuin alkulukujen sen hetkinen keskimääräinen esiintymistiheys antaisi olettaa, aina joskus kahden tällaisen ”peräkkäisen” alkuluvun erotus on yhä suuremmillakin luvuilla vain 2, eli pienin mahdollinen. (Kakkosen jälkeen mikään parillinen luku ei ole alkuluku, joten peräkkäisten alkulukujen erotus ei kakkosen ja kolmosen jälkeen voi enää koskaan olla 1.)
Matemaatikoilla on niin vahva intuitio alkulukujen arvaamattoman epäsäännölliseen poukkoiluun, että he ovat jo satoja vuosia vahvasti uskoneet, että on äärettömän monta sellaista peräkkäisten alkulukujen paria, joiden erotus on vain 2. Siis sellaisia pareja kuin 3 ja 5, 5 ja 7, 11 ja 13, ja niin edelleen. Tämä ”alkulukukaksosten” hypoteesi on eräs lukuteorian tunnetuimmista, kuten myös sen pikkuveli, rajoitettujen etäisyyksien hypoteesi, joka kysyy, onko ylipäätään olemassa jotain sellaista positiivista lukua N, että on äärettömän monta peräkkäisten alkulukujen paria, joiden erotus on aina korkeintaan N. Eli jos joku pystyisi esimerkiksi todistamaan, että on äärettömän monta peräkkäisten alkulukujen paria, joiden erotus on aina pienempi kuin triljoona, hän olisi todistanut rajoitettujen etäisyyksien hypoteesin. Tässä tapauksessa asiaa voisi hahmottaa niin, että triljoonan yksikön pituinen mittatikku laitetaan alkamaan lukujen alusta, ja hitaasti sitä siirretään yhä kauemmas. Jossain vaiheessa tikku on niin kaukana, että keskimäärin vain joka miljardis triljoonas luku on alkuluku. Tikku näyttää tässä kokoluokassa mitättömältä, mutta hämmästyttävästi tästäkin eteenpäin siihen osuisi äärettömän monta kertaa ainakin kaksi eri alkulukua, eräänlaisia omapäisiä individualisteja, jotka eivät kunnioita muiden samaa kokoluokkaa olevien alkulukujen keskimääräistä esiintymistiheyttä. Siinä missä Riemannin hypoteesi käsittelee alkulukujen yleistä käytöstä, rajoitetut etäisyydet ennustavat poikkeustapausten rajattomuutta.
Zhang kiinnostui 00-luvun loppupuolella rajoitettujen etäisyyksien hypoteesista, koska siihen liittyen oli muutamaa vuotta aiemmin tehty hyvin mielenkiintoinen artikkeli, joka vaikutti melkein ratkaisevan sen. Lukuteoriassa alkulukujen tutkimiseen käytetään usein erilaisia ”seuloja”, eräänlaisia algoritmeja, joilla nimensä mukaisesti alkulukuja pyritään seulomaan ja naaraamaan esiin. Tässä artikkelissa kuuluisat lukuteoreetikot olivat rakentaneet hyvin teknisen ja hienostuneen seulan, joka pääsi näennäisesti raivostuttavan lähelle suuren ongelman ratkaisua, kuitenkaan onnistumatta siinä. Artikkelista tuli lukuteoreetikoiden parissa hyvin tunnettu, ja alan kärkinimet pyrkivät seuraavina vuosina vimmatusti vielä hieman vahvistamaan seulaa, toiveenaan pääsy historian kirjoihin. Jos 54-vuotias college-ope Zhang olisi jonkin huippuyliopiston lukuteorian laitoksen kahvihuoneessa kertonut pyrkivänsä samaan, hänet olisi parhaassakin tapauksessa palkittu vaivaantuneella hiljaisuudella. Maineikkaimmatkin tekijät olivat vuosikymmenen vaihtuessa alkaneet lannistua. Rajoitetut etäisyydet vaikutti edelleen olevan yksi niistä kirotuista vuosisataisista ongelmista. Kolme vuotta asiaan perehdyttyään Zhangkin alkoi väsähtää ongelmaan.
Kun Zhang lähti Coloradoon kesän 2012 viettoon, hän ei ottanut kirjoja, artikkeleita, tietokonetta tai muistiinpanovälineitä mukaansa. Tarkoituksena oli hetkeksi irroittautua opetuksesta ja turhauttavaksi käyneestä pähkähullusta tutkimushankkeesta. Zhang käveli takapihalla, miettimättä mitään kummempaa. Vuoret kohosivat kuin satujen maailmassa. Zhangin katse lasittui. Jostain hänelle ilmestyi visio, että kaikki ovat harhapoluilla. Kaikki olivat vuosia yrittäneet vahvistaa seulaa, mutta sitä pitikin ensin heikentää, pehmentää, joustavoittaa, ja sitten räätälöidä uudelleen. Samalla hän näki suuntaviivat, miten se tulisi tehdä. Edessä olisi kymmenien sivujen tekninen tour de force, mutta Zhang tunsi vahvasti, että idea tulisi toimimaan. Hän kävi saman tien työhön. Argumentit alkoivat hitaasti rakentua paperille. Jokainen päättelyvaihe täytyisi varmistaa viimeisen päälle. Zhang työskenteli yksin, mikä lisäsi virheiden mahdollisuutta. Kuukausi kuukaudelta hän kävi varmemmaksi. Zhangin luvuksi N tuli 70 miljoonaa, sitä pienemmillä erotuksilla oli hänen mukaansa äärettömän monta peräkkäisten alkulukujen paria. Keväällä 2013 alkoi olla valmista, viimeinen vaihe oli ammattimaisen uskottava tyyli, jotta hän ylipäätään saisi alan huippunimet lukemaan 50-sivuisen työnsä. Huiput ovat tottuneet ja turhautuneet saamaan tuntemattomilta harrastelijoilta milloin minkäkin kuuluisan ongelman ”ratkaisuja”.
17.4.2013 Zhang avasi sähköpostin, liitti artikkelinsa PDF-version, kirjoitti otsikkoon artikkelin nimen Bounded gabs between primes ja vastaanottajaksi maailman arvovaltaisimman lehden Annals of Mathematicsin editorit. Zhang veti syvään henkeä ja painoi lähetä-nappia. Hän ei ollut tähän mennessä kertonut työstään kenellekään.
Maine ja kunnia
Princetonin yliopiston professori ja Annalsin editori Nick Katz hörppäsi kahvia ja purki lehden sähköpostitulvaa. Hänelle tuntematon Yitang Zhang väittää todistaneensa rajoitettujen etäisyyksien hypoteesin. Katzin ilme ei värähdä, hän on legendaarisen lehden editorina nähnyt tuntemattomien nimien väittävän todistaneen kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Annals on Princetonin ja sen läheisyydessä olevan, Einsteinin viimeisten vuosikymmenten olinpaikkanakin tunnetun Institute of Advanced Studyn (IAS) yhdessä julkaisema, tuhatkunta artikkelia vuodessa vastaanottava ja niistä nelisenkymmentä kovinta läpimurtoa julkaistavaksi kelpuuttava julkaisu. Julkaistavien artikkelien on läpäistävä monivaiheinen, useimmiten yli vuoden kestävä mankeli. Lehteen tarjottavat artikkelit jakautuvat karkeasti kolmeen kategoriaan. Ensimmäisessä on kovien ammattilaisten lähettämiä, aukottomiksi osoittautuvia töitä, joista pieni prosentti lopulta hyväksytään. Toisessa on ammattilaisten kirjoittamia, paikoin hyvin mielenkiintoisia töitä, joista löytyy lopulta jokin virhe, joka kaataa julkaisun. Joskus hienovaraisen traaginen virhe havaitaan vasta kuukausia kestäneen syynin jälkeen. Kolmannessa laarissa ovat kahelit amatöörimatemaatikot, jotka väittävät ratkaisseensa niitä matematiikan suuria ongelmia, joiden kysymyksenasettelun kadunmieskin voi ymmärtää. Monet väittävät kyenneensä myös mahdottomiksi todistettuihin tehtäviin kuten antiikin perua olevaan ympyrän neliöimiseen harpin ja merkitsemättömän viivaimen avulla.
Katz kykeni pienellä silmäyksellä näkemään, että kyseessä oli ammattimaisesti kirjoitettu työ, joka siis mitä ilmeisimmin tulisi kuulumaan kakkoskategoriaan. Hän päätti lähettää työn kahdelle lukuteorian huippututkijalle, Henryk Iwaniecille ja John Friedlanderille vähintäänkin pikalukuun, josko virhe löytyisi nopeasti. Iwaniec ei ollut innostunut ja aikoi sysätä homman hamaan tulevaisuuteen, mutta sattumalta vain pari päivää myöhemmin hän aloitti IAS-vierailun, jossa hän yhytti ystävänsä Friedlanderin lukemasta Zhangin työtä; tämä oli heti kiinnittänyt huomion artikkelin todella syvälliseltä vaikuttavaan uuteen ideaan. Miehet sysäsivät saman tien kaiken muun sivuun ja syynäsivät työtä rivi riviltä aamusta iltaan, päivästä toiseen.
Reilu kaksi viikkoa myöhemmin Iwaniec ja Friedlander olivat täysin vakuuttuneita päättelyn oikeellisuudesta ja kirjoittivat Katzille raportin, jonka mukaan kyseessä oli massiivinen läpimurto. Artikkeli hyväksyttiin julkaistavaksi heti, mikä on hyvin harvinaista. Zhang kutsuttiin heti Harvardiin esitelmöimään työstään. Pian lehdistö sai vihiä asiasta. New York Times, The New Yorker, Quanta Magazine ja Nautilus tekivät nopeasti laajoja artikkeleita hänestä. Pian aloitettiin TV-dokumentin teko. Maailman ykkösmatemaatikko Terence Tao organisoi maailmanlaajuisen open source -projektin, jossa pyrittiin Zhangin ideoita jatkojalostamalla painaa lukua N pienemmäksi. Seuraavan vuoden aikana Zhangille myönnettiin neljä arvostettua palkintoa ja täysi professuuri Kalifornian yliopistosta, jossa hän edelleen 68-vuotiaana työskentelee.
Zhang oli pyörityksessä aluksi ihmeissään, mutta selvitti mediahommat vaatimattomalla tyylillään. Hän oli mielissään kun myrsky lopulta laantui ja hän pääsi taas työn pariin, nyt täysin tutkimukseen keskittyen. Viime aikoina hän on väittänyt tehneensä edistysaskelia Riemannin hypoteesin parissa, jota pidetään yleisesti täysin saavuttamattomana Graalin maljana nykytekniikoilla. Kysyttäessä vinkkejä nuorille matemaatikoille, Zhangin tyypillisen ytimekäs vastaus oli:
”Concentrate, and never lose your personality.”
120 tykkäystä
Kiitos palautteesta.
Tunnen kohtuullisesti sijoitusvakuutusten pelikentän ja parhaan käsitykseni mukaan tämä Nordnetin avaus tarjoaa merkittävästi uutta sijoitusvakuutusten toiminnallisuuteen ja käyttöliittymään.
Sijoitusvakuutusten käyttäminen on ollut toistaiseksi samassa tilanteessa kuin osakesijoittaminen joskus 90-2000-luvun vaihteessa. Jotain nettipalvelua rajoitetulle tuotevalikoimalle ollut, mutta käytännössä meno ollut kankeaa ja rajoitettua.
Sijoitusvakuutuksethan ovat olleet aika ajoin poliittisesti kuuma peruna. Mielenkiintoista nähdä herääkö keskustelu niistä taas tämän Nordnetin peliliikkeen myötä.
15 tykkäystä
Ja sitten vieläkin jotkut ihmettelvät mistä antipatia hyypiötä kohtaan tulee?! 
11 tykkäystä
Olihan se IPO aikoinaan hieman optimistisesti hinnoiteltu. Ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa.
Rovio ei kuitenkaan ikinä pörssihistoriassaan ollut mitenkään sikamaisesti hinnoiteltu. Yhtiö teki tasaista liikevaihtoa ja kannattavuus oli aina vähintään ihan OK.
Monesti olen kuullut väitteen, ettei Rovion pääomistajat tule luopumaan Roviosta mitenkään alle 10 eurona ja lopulta pörssistä ostettiin pois reilulla 9 eurolla ja Indereskin toisteli, että nyt oli hyvä hinta. En nyt mitenkään pahastu, että omistamani Rovion osakkeet ostettiin pois, mutta ei se arvostus mitenkään päätä huimannut.
Rovion liikevaihto oli tasaista ja kannattavaa.
Olihan tuo 2017 listautumisvuoden arvostus hieman kireä, mutta muuten jopa semiedukasta.
Lopulta Rovio ostettiin “kovalla hinnalla” pois pörssistä, eteenpäin katsova EV/EBIT Inderesin ennusteilla noin 13 ja Nordean ennusteilla noin 11 
Että Roviosta kova hinta oli kun sai reilun 10 EV/EBIT
Samaan aikaan esim tässä on neuvottu Remedyä lisäämään:
Kyllä ne tuotot sieltä tulee, kun vaan jaksaa uskoa 
8 tykkäystä
Mitä kovemmin uskoo, sitä paremmat tuotot?
4 tykkäystä
Roviota hinnoiteltiin IPOssa aivan kuin olisi ihan kohta pian hirveää kasvua tulossa. Eihän pörssiin listautuva softafirma voi muuta tehdä kuin kasvaa kuumatkalle.
Sitten kun paljastui että tämä oli unelmahöttöä ja kasvupäivät olivat takana päin ja tarjolla vain tulosmörnintää, osakkeen arvostus kohtasi hiustenleikkuun moottorisahalla.
Moni tuore pörssiyritys voi olla ihan hyvä ja silti väärin hinnoiteltu.
1 tykkäys
Juurikki nukkui pitkään vapaapäivän kunniaksi ja huomasi unen ja valveen rajamailla keksineensä uuden tehokkaan menetelmän kannustinluokkujen purkamiseen. Se on jaksotettu verovuosi.
Onhan se ongelma, jos on puoli vuotta ollut työttömänä esim. 1 500 €/kk tuloilla, joista peritään suht alhainen veroprosentti. Jos työllistyy puolivälissä vuotta palkkatyöhön esim. lähellä mediaanipalkkaa 3 500 €/kk, nousee loppuvuoden verotus per kk tuntuvasti verrattuna siihen, mitä tulisi maksaa, jos olisi samalla palkalla töissä vuoden jokaisena kuukautena. Kyseessä on sama kannustinloukku, kuin ylitöiden marginaalituloverotus eli jokainen lisäeuro nostaa veroprosenttia paitsi lisäyksen osalta, myös kaikkien muiden jo tienattujen eurojen osalta.
Tämän kannustinloukun voi helposti purkaa jaksottamalla verovuoden. Siis verotetaan työttömyys- ja palkkatyöajat erikseen. Otetaan esimerkki. Ei kutsuta henkilöitä X:ksi eikä Z:ksi, kun ne molemmat ovat muuttuneet kirosanoiksi.
Oletetaan, että henkilöt A ja B ovat molemmat työttömiä 6 kk vuoden alusta ja kumpikin työllistyy vuoden 6 loppukuukauden ajaksi. Henkilö C on koko vuoden työtön ja henkilö D koko vuoden palkkatyössä.
Jos henkilöiden A ja B työllistymisen esteenä oleva vero-ongelma ratkaistaan jaksottamalla verovuosi, maksavat molemmat 6 kk verot työttömän veroprosentin mukaan. Veroprosentti luonnollisesti suhteutetaan koko vuoden veroprosenttiin siten, että laskennollisesti tarkastellaan ja huomataan, että 12 kk:lta vero olisi 2x 6 kk verotus, josta saadaan vero/kk, jonka mukaan lasketaan vero 6 kk:lle. Vastaavasti lasketaan loppuvuoden 6 kk vero.
Häviääkö verottaja? Ei häviä, sillä verottaja saa A:lta ja B:ltä saman verotuoton kuin koko vuoden työttömänä olleelta C:ltä ja koko vuoden palkkatyössä olleelta D:ltä yhteensä. Niinhän pitää ollakin, kun molemmissa pareissa ollaan yhteensä 12 kk työttömänä ja 12 kk palkkatyössä.
Kuka kertois Riikka-Petterille?
Ei ole aikaa tehdä laskelmia, mutta jos jotakuta kiinnostaa, niin vero.fi:ssä on tarjolla laskuri.
Ja nyt takaisin spagetin keittoon.
Lähde: Nelly Furtado: Turn Off the Light
3 tykkäystä
Olisiko käytettävissä olevat varat ja käteissaldo eri summilla näkyvissä. Jos olet saanut esim. osinkoa, mutta se ei ole vielä maksettu, näkyy se noin.
Tiesit varmasti tämän, mutta epähuomiossa voi jäädä huomaamatta. Itselleni on käynyt vastaavasti muutaman kerran.
1 tykkäys
Henri Huovinen alla olevassa jutussa on kertonut mm. yhdysvaltalaisista asuntorakentajista ja Berkshire Hathawayn ostoksista.
Asuntorakentajien osakkeet ovat houkuttelevasti hinnoiteltuja suhteessa historiaan. Toimialan yhtiöiden tulostuotto on 8,4 prosenttia. Liiketoiminnan kassavirran tuotto on 10,3 prosenttia. Toimialan yhtiöistä esimerkiksi Berkshire Hathawayn sijoitussalkusta löytyvien D.R.Hortonin , Lennarin ja NVR :n tulostuotto on korkeampi kuin viimeisen 10 vuoden mediaani. Myös vapaan kassavirran tuotto on huomattavasti korkeampi kuin historiallisesti. Berkshire Hathaway osti kyseisiä osakkeita toisen vuosineljänneksen aikana yhteensä noin 814 miljoonalla dollarilla.
Jutun alaotsikot:
- Asuntorakentajien osakkeissa on suuri korkoriski
- Asuntorakentajien osakkeet ovat maltillisesti hinnoiteltuja
Tässä olisi vielä Sijoittaja.fi:n analyysi Nikestä. 
Sijoittajille odotettua parempi tulos ja hyvänä pysynyt globaali kysyntätilanne oli mieluinen yllätys, ja yhtiön osake oli parhaimmillaan noin 9 % nousussa jälkipörssissä.
3 tykkäystä
Olenkohan foorumin ainoa jolla ei ole Fortumia salkussa🤔. Ja käytännössä salkkuni on 70% energiaa.
27 tykkäystä
En tiedä onko tämä nyt oikea ketju aiheelle, mutta itsellä on sellainen ajatus pyörinyt silloin tällöin mielessä, että onko Inderesillä (tai olisiko mahdollista joskus olla?) yhtiökohtaisia julkaisuja, esim. InderesTV-videoita, joissa puitaisiin tietyn yhtiön historiaa ja käännekohtia taloudellisesta näkökulmasta.
Monesti uuteen yhtiöön tutustuessa herää kysymys: “Mistähän tämä kurssinotkahdus tai -nousu on johtunut?”. Monesti on haastavaa ja työlästä löytää tällaisille syitä yhtiön julkaisuja tai analyytikkojen vanhoja julkaisuja perkaamalla.
Eli jonkinlainen historiaan pureutuva yhtiökohtainen julkaisu tmv., joka edesauttaisi uutta sijoittajaa ymmärtämään yhtiön liiketoimintaa ja erilaisia muutoksia ja sekä päätöksiä sen taustalla.
15 tykkäystä
Tämän kaltaista on joskus kokeiltu, kun @Mikael_Rautanen kertoi miten Nokia onnistui polttamaan kassansa. Harmi ettei tämä kyseinen formaatti saanut enempää jatkoa muiden yhtiöiden osalta.
17 tykkäystä
Et, kuten angstisista vuodatuksistani voi päätellä 
Mun salkku on käytännössä 100% ruutia.
En vaan tiedä onko se märkää
5 tykkäystä