OmaSP-videolta bongattu hetki, kun @Verneri_Pulkkinen tekee päätöksen salkuttaa OmaSP:tä. Matias kertoo tässä Vernerille, että OmaSP saanee HB-kaupasta 10 miljoonaa nettotulosta ostohintaan 15 miljoonaa.
Etsin tutkimuksia analyytikoiden tavoitehintojen tarkkuuteen liittyen. Löysin tutkimuksen Accuracy of European Stock Target Prices, jossa tutkittiin Euroopan 50 markkina-arvoltaan suurimpien yritysten tavoitehintojen tarkkuutta aikavälillä 2004-2019. Tutkimuksessa kerrotaan esimerkiksi seuraavaa:
“We find that Bloomberg’s 12-month consensus target prices have no predictive power over future market prices.”
“target prices by analysts do not even “beat” the accuracy of capitalised prices as forecasters of future prices (both do similarly bad).”
Tutkimus laittoi ajattelemaan, että mitä merkitystä tavoitehinnoilla oikeastaan on, jos niiden ennustevaikutus on heikko.
Koska @Sauli_Vilen ja @Matias_Arola eivät ehkä huomanneet tätä InderesPodi-keskusteluun unohtunutta viestiä aiemmin, ja koska asia jostain syystä puplahti äsken uudelleen mieleeni, niin toistan herroille tämän noin kuukauden takaisen kysymykseni täällä kahvihuoneen puolella:
Ymmärrän myös jos ette halua henkilökohtaisia kauppoja tässä listailla.
Aihe on mielestäni erittäin mielenkiintoinen nyt, kun kaikkiin fooruminkin asuntoketjuihin on sankoin joukoin keräännytty mukiloimaan sektorin arvostuskuvaa ja esimerkiksi asuntosijoittaminen alkaa olla monien mielestä niin noloa ja tyhmää touhua, ettei sitä oikein ilkene edes ajatella.
Aloitin pari vuotta sitten. Jaksoin aluksi juosta 400m. Nyt menee 3km ja 5km juoksut helposti viikoittain ja 1-2h kävelyt.
Jos joku tästä motivoitui niin googlettakaa: Juoksukoulu sohvaperunoille. Se toimii ihan oikeasti. Jos nyt diabeteksen ja muun paskan onnistuisi välttämään, niin se olisi aika kova.
Pienet pojat Aina pitää laittaa paremmaksi: itse vedin ”pienen” kuntokuurin päätteeksi puolimaratonin hieman reilu 2,5 tuntiin muutama vuosi sitten. Ikää tuolloin oli piirun alle 40 ja painoa vajaa 120 kg. Kuntokuuri alkoi totaalisesta rapakunnosta ja lähes 20 kg painavampana hieman reilua vuotta aiemmin ilman mitään isompaa kuntoilutaustaa. Kuvittelin aina, että ei tullut urheilijaa tästä pojasta. Sinnikkyydellä kuitenkin sekin asia käännettiin. Itseä auttoi konkreettinen tavoite (puolimaratonille osallistuminen ja tavoitteen julkistaminen tuttavapiirille - ei voinut perääntyä) sekä riittävä tukiverkosto (ammattilaisen suunnittelema, minulle sopiva harjoitteluohjelma ja ravintoterapia) sekä hyvien varusteiden hankinta ikäänkuin palkinnoksi sitä mukaa kun projekti eteni. Kaikki nämä helpotti sitoutumista tavoitteeseen, ja myös ajoittaiset huonot päivät ja suunnitelmasta lipsumiset oli helppo antaa itselleen anteeksi kun tiesi ettei yksittäisellä päivällä ole mitään merkitystä isossa kuvassa, ja että on helppoa palata takaisin suunnitelmaan heti seuraavana päivänä.
En missään nimessä tarkoita vähätellä, tuo on kova suoritus! Tärkeintä elämässä on voittaa itsensä.
Oli mulla toinenkin motivaattori. Vanhempi poika on tällä hetkellä armeijassa. Tunnen poikani ja tiesin, että se on kova päästään ja kuntokin on mainio. Viikonloppuna oli AUK:n pelätty ja odotettu testi, JOTERA =JOhtamisTEhtäväRAta. Marssivat kolmen hengen porukoissa noin 40 kilsaa täyspakkauksineen ja suorittivat välillä rasteja. Pääkoppaa kokeiltiin oikein kunnolla, kun ennen suoritusta ja suorituksen jälkeen heitä ärsytettiin monilla eri tavoilla. AUK:n ja RUK:n käyneet tietää mitä tarkoitan.
No poeka perhana otti ja voitti koko homman. Tai siis heidän partionsa voitti ja jätkä sai henkilökohtaisella tasolla täydet pisteet ja kuntsari paukahti. Kun se tuon mulle viestillä ilmoitti, niin mun mielessä tapahtui sellainen tunneryöppy ettei mitää rajaa. Itkeä vollotin onnenkyyneleitä varmaan vartin. Isän ylpeys pojastaan laittoi herkistämään niin maan perusteellisesti. Kotoa ei olla tietenkään painostettu, vaan olisin ylpeä vaikka olisi puolenvuoden mies. Kaikki muu on extraa. No, tämähän nyt tarkoittaa kaiken järjen mukaan sitä, että Hamina ja RUK kutsuu…
Ja tämän pitkän pohjustuksen jälkeen itse asiaan. Halusin näyttää itselleni ja pojalleni, ettei iskä ole mikään vässykkä ja haastoin itseni oikein kunnolla. Nyt on polvista alaspäin kaikki ihan tohjona. Jalkasärky tuntuu paljon pahemmalta, kuin erään Lahtelaisfirman kurssiromahdus
Täysin hölmöä tässä vaiheessa kirjottaa loppuun, mutta siirrän tänne Kaffetuokioon.
Olin aamulla vastaamassa @Badwithmoney kirjoitukseen, miten perustelen itselleni olevani edelleen tyytyväinen, että jätin Kempowerin väliin vain johtuen omistajien aiemmasta GF Money töpeksinnästä. Tuli muuta ja viesti jäi kesken.
Omistus on niin keskittynyt, ettei tuohon ilmapalloon tarvi tulla kuin pieni reikä, niin markkina-arvosta katoaa kerralla miljardeja.
Aika lähelle noin se meni itselläkin. Tuon pituiset lenkit on siitä hyviä, että ne ei oo myöskään ajankäytöllisesti ”mistään” pois. Kestävyyslajien harrastaminen perheelliselle yrittäjälle on joskus hieman haastavia, kun pelkästään treenit saattaa viedä monta tuntia kerrallaan useita kertoja viikossa. Jollekin tämä saattaa olla tietysti hyväkin asia