Täytyy sanoa, että kyllä tämän syntyvyyslukujen laskun näkee ihan arjen tasolla. Käyn päivittäin tuossa lähialueen hyvin varustellussa leikkipuistossa, mutta harvemmin siellä ketään näkyy, vaikka asun jonkinlaisella lapsiperhealueella. Kaupassa kun vierailee, niin eläkeläisiä siellä vain “vilisee” kaffettelemassa.
Ihmisillä on nykyään niin paljon kaikenlaisia harrastuksia ja prokkiksia menossa, että lapset nähdään vain hidasteena omille suunnitelmille. Tähän päälle vielä se, että niitä lapsia varten pitää olla iso kämppä ja iso asuntolaina, josta maksetaan tällä hetkellä 5% korkoa. Lapseton pariskunta voi asua kaksiossa, kun taas tavanomaisella 2+2 -kokoonpanolla pitää olla vähintään kolmio, mielellään neliö. Siinä sitä sitten maksellaankin vaippojen lisäksi puolen millin asuntolainaa.
Siinä missä ennen riitti kouluttautuminen, tänä päivänä maisterin paperitkaan eivät takaa työpaikkaa. Monet joutuvat painamaan niska limassa duunia jollain määräaikaissoppareilla juuri tuossa kriittisessä 25-35 vuoden iässä, jolloin niitä lapsia pitäisi tehdä ja asettua aloilleen. Milläs asetut, jos joudut vastavalmistuneena raapimaan toimeentuloa milloin Kelan luukulta, milloin osa-aikahommista ja milloin lyhyistä pätkistä.
Isoimpana syynä kuitenkin on se, että lapsia yksinkertaisesti halutaan vähemmän. Näin on käynyt aika lailla kaikissa länsimaissa, ja kehitys vain kiihtyy. Yhteiskunnista tulee sekulaarisempia ja kaikenlaiset “menkää ja täyttäkää tämä maa”-ukaasit menettävät merkityksensä. Lapsia ei enää hankita “varmuuden vuoksi”, vaan vasta sitten, kun olosuhteet ovat otolliset. Ja aika harvoinhan ne ovat, kun siihen samaan yhtälöön pitää mahtua Rhodoksen-lomat, padel-harrastukset ja ylennys työpaikalla.
Vauva-arki on aika kovaa hommaa, kun unet keskeytyy lähes joka yö, päivät täyttyy erilaisista huolista ja uhkakuvista ja vähintään toinen vanhemmista on sidottu neljän seinän sisään lähes 24/7. Tähän päälle raskausaika, mahdollinen koliikki, työpaikan menettämisen pelko jne.
Jotain tarttis tehdä, mutta asiasta taitaa olla liian vaikea puhua - tai ainakaan tehdä mitään valmisteluja tulevaisuuden suhteen.