Inderesin kahvihuone (Osa 7)

Täytyy sanoa, että kyllä tämän syntyvyyslukujen laskun näkee ihan arjen tasolla. Käyn päivittäin tuossa lähialueen hyvin varustellussa leikkipuistossa, mutta harvemmin siellä ketään näkyy, vaikka asun jonkinlaisella lapsiperhealueella. Kaupassa kun vierailee, niin eläkeläisiä siellä vain “vilisee” kaffettelemassa.

Ihmisillä on nykyään niin paljon kaikenlaisia harrastuksia ja prokkiksia menossa, että lapset nähdään vain hidasteena omille suunnitelmille. Tähän päälle vielä se, että niitä lapsia varten pitää olla iso kämppä ja iso asuntolaina, josta maksetaan tällä hetkellä 5% korkoa. Lapseton pariskunta voi asua kaksiossa, kun taas tavanomaisella 2+2 -kokoonpanolla pitää olla vähintään kolmio, mielellään neliö. Siinä sitä sitten maksellaankin vaippojen lisäksi puolen millin asuntolainaa.

Siinä missä ennen riitti kouluttautuminen, tänä päivänä maisterin paperitkaan eivät takaa työpaikkaa. Monet joutuvat painamaan niska limassa duunia jollain määräaikaissoppareilla juuri tuossa kriittisessä 25-35 vuoden iässä, jolloin niitä lapsia pitäisi tehdä ja asettua aloilleen. Milläs asetut, jos joudut vastavalmistuneena raapimaan toimeentuloa milloin Kelan luukulta, milloin osa-aikahommista ja milloin lyhyistä pätkistä.

Isoimpana syynä kuitenkin on se, että lapsia yksinkertaisesti halutaan vähemmän. Näin on käynyt aika lailla kaikissa länsimaissa, ja kehitys vain kiihtyy. Yhteiskunnista tulee sekulaarisempia ja kaikenlaiset “menkää ja täyttäkää tämä maa”-ukaasit menettävät merkityksensä. Lapsia ei enää hankita “varmuuden vuoksi”, vaan vasta sitten, kun olosuhteet ovat otolliset. Ja aika harvoinhan ne ovat, kun siihen samaan yhtälöön pitää mahtua Rhodoksen-lomat, padel-harrastukset ja ylennys työpaikalla.

Vauva-arki on aika kovaa hommaa, kun unet keskeytyy lähes joka yö, päivät täyttyy erilaisista huolista ja uhkakuvista ja vähintään toinen vanhemmista on sidottu neljän seinän sisään lähes 24/7. Tähän päälle raskausaika, mahdollinen koliikki, työpaikan menettämisen pelko jne.

Jotain tarttis tehdä, mutta asiasta taitaa olla liian vaikea puhua - tai ainakaan tehdä mitään valmisteluja tulevaisuuden suhteen.

82 tykkäystä

Sotien jälkeen perheessä oli 5-8 lasta, nykyään varmaan 0,5-0,8 lasta. :thinking: :grinning:

10 tykkäystä

Suomi on Euroopan Japani:

11 tykkäystä

Siinä että ei lähde heti ekasta saumasta itseään kopioimaan vaan jää odottamaan parempaa aikaa on elämänlaadullinen riskipreemio mihin moni ymmärrettävästi tarttuu.

Saatan toistaa itseäni, mutta Idiocracy on ihan mahtavin leffa. :smiley:

8 tykkäystä

0v ja 3v lasten isänä sanoisin, että tätä kyllä kummasti liiotellaan nykyisin. Eipä se juuri kummoistakaan hommaa ole. Ja päivä päivältä helpottuu, kun lapset kasvaa.

34 tykkäystä

Olisin odottanut oikeistohallitukselta jotain kunnollista porkkanaa tähänkin asiaan. Esimerkiksi 1 kotona asuva alle 18v lapsi ja saat vähentää 25% omassa käytössä olevan asuntolainan koroista verotuksessa ja 2 lapsen kanssa 50%. Voisi alkaa tässäkin maassa peitto heilua, kun perheasunnot olisivat paremmin saavutettavissa ja/tai jäisi rahaa enemmän käteen :sunglasses:

60 tykkäystä

Aika paljon on tuuristakin kiinni, koska vauvat on kovin erilaisia. Joku vauva on koko ajan tyytymätön. Toinen ei nuku yhdenjaksia yöunia edes vuotiaana. Voi olla vaikeuksia syömisen kanssa, kuten vaikeasti tunnistettavia allergioita. Sitten taas joku lapsi on hyvin perustyytyväinen, nukkuu öisin ja päivisin leikkii osin itsekseenkin vain vanhemman valvonnan alla.

Meillä esikoinen huusi käytännössä kaiken valveillaoloaikansa noin 5kk ikään asti. Samaa mieltä kuitenkin siitä, että nopeasti se vauva-aika kuitenkin ohi menee vaikka rankkaa olisikin. “Vuoden verran nyt seisoo vaikka päällään”

20 tykkäystä

Omana ratkaisunani tarjoaisin edelleen perhekohtaista verotusta. Jos saisin esim. vaimon kotonaolon ajalta vähentää hänen pienituloisuuttaan omista veroistani, niin perheenä meille jäisi paljon enemmän käteen.

26 tykkäystä

Itse olen sitä mieltä että lapsia ei tehdä rahasta.

Niitä vaan tulee, kun rakkautta :heart: on ilmassa kahden eri :grinning: sukupuolen välillä. Ja jos ette nuoremmat ole huomanneet niin seksi on mukavampaa kuin kurssikäppyröiden seuraaminen :joy:

32 tykkäystä

Kun elokuvan ottaa elämänkertana, niin siinä mielessä kommunismivainonkin käsitteleminen on oleellista. Se on herkullinen aihe ja kriittisyys on ilahduttavaa. Jotenkin siitä tulee kuitenkin fiilis, että tästä etenkin japanilaisia traagisesti koskettaneesta aiheesta saatiin todella amerikkalainen. Tapettiin satoja tuhansia ihmisiä eikä heidän kokemaa katastrofia käsitelty kuin muutamalla lauseella. Enemmän lauseita käytettiin ydinaseiden oikeutuksen uskotteluun. Vaikea aihe, mutta juuri sen takia olisi pääpaino voinut olla jossain muualla kuin kuulusteluhuoneissa. Ehkä olenkin enemmän pettynyt siihen mitä elokuva käsitteli vs. mitä oletin/toivoin sen käsittelevän mm. trailerien perusteella. Niissä pääpaino on kaikessa pommien luontia edeltävässä.

No eikös tätä joku tutkinut että ei nuoret edes harrasta sitä seksiä enää läheskään samanlaisia määriä. Itse nyt 30v ja 6vuotiaan isä. Lapsi asunut viimeiset 3v luonani ja ainakin oma ajatusmaailmani oli nimenomaan että lapset rajoittavat ja ei jaksa jne. Näin jälkikäteen ajatellen olin täysin väärässä ja ihan paras asia mitä elämässä tapahtunut. Tyytyväinen myös siihen että edes yhden sain niin ei tarvitse stressata löytääkö enää ketään sellaista jonka kanssa tehdä niitä lisää kun sekin tuntuu olevan aika vaikeaa.

22 tykkäystä

0v ja 3v lasten isänä sanoisin, että tätä kyllä kummasti liiotellaan nykyisin. Eipä se juuri kummoistakaan hommaa ole. Ja päivä päivältä helpottuu, kun lapset kasvaa.

Osittain voin olla samaa mieltä. Mutta on tässäkin paljon muuttujia. Onko esim. työpaikkaa, johon voi hyvillä mielin palata ilman huolta raha-asioista? Onko varaa hankkia esim. vakuutukset (helposti 500e/vuosi)? Onko vauva “helppo” vai hyvin vaativa?

Nämä asiat myös herkästi tuntuvat erilaisilta miesnäkökulmasta kuin mitä ne ovat naiselle, joka on ensin raskaana, sitten synnyttää ja tämän jälkeen on usein se pääasiallinen hoitaja ja “arjen pyörittäjä” 6-12kk - ellei pidempään.

Moni näkee edelleen kokonaispaketin “nettopositiivisena”, mutta paljon enemmän harkitaan useamman lapsen hankkimista. Toinenkin lapsi hankitaan entistä useammin silloin kun esikoinen on jo 2-3 vuotta. Tämä on jaksamisen kannalta yleensä viisas päätös, mutta toisaalta johtanee myös usein siihen, että lapsiluku jää pienemmäksi kuin ennen. Tilastollisesti se että yhä useampi tavoittelee 1-2 lasta eikä 3+, johtaa syntyvyyden laskuun.

6 tykkäystä

Voin olla ajatukseni kanssa yksin, mutta luulen, että tämä nykyinen maailmanmeno kaikkineen ei oikein ruoki intoa hankkia lapsia. Kaikki on yksilötasollakin niin suorituskeskeistä ja kilpailuun suuntaavaa, että kuten aiemmin joku jo sanoikin, niin lapset nähdään siinä helposti vain hidasteena ja tasoituksen antamisena kilpailijoille.

Lasten kasvattaminen on tietysti paikka paikoin raskasta hommaa ja siinä joutuu ottamaan paljon vastuuta. Toisinaan omat tarpeet pitää laittaa syrjään ja asettaa toinen etusijalle. Tämän soisi tietysti tapahtuvan silloin tällöin myös monissa muissakin kuin lapsi-vanhempi -suhteissa. Nykyään (ja varmaan aiemminkin on ollut) on kuitenkin hirveän paljon tätä “minun hyvinvointi”-, “minun Rodoksen loma”- ja “minun tunteet”-ajattelua, johon ei kovin hyvin tunnu mahtuvan toisen etusijalle asettaminen.

Muistan joskus lukeneeni eräästä tutkimuksesta, että vanhemmuus ei lisää ihmisen onnellisuutta, vaan vanhempien ja lapsettoman verrokkiryhmän koettu onnellisuus oli hyvin samalla tasolla. Sen sijaan vanhemmat kokivat elämänsä selvästi merkityksellisemmäksi kuin verrokkiryhmä.

En tiedä miten luotettava tutkimus tuo on ollut, mutta tuloshan kuulostaa hyvin loogiselta.

Nyt kun Ylekin on kirjoitellut “lapsivihamielisyyksistä” ja muusta vastaavasta paljon, niin pakko sanoa, että oman kokemukseni mukaan Suomi on kyllä erittäin lapsimyönteinen maa. Oli sitten uimahallissa saunomassa, kauppareissussa tai lentokoneessa, niin kyllä minä olen kokenut, että lapsille tullaan todella herkästi heittämään juttua positiivisella otteella ja heihin suhtaudutaan sosiaalisissa tilanteissa joustavasti.

Minulle on tullut useamman kerran täysin vieraat ihmiset sanomaan, että ompa teidän perheellä kivan näköinen meininki tai jotakin “ompa ihanat lapset” -tyyppistä palautetta. Jos nyt sitten kerran viiteen vuoteen joku torihörhö haukkuu mulkuksi, niin vaikea siitä on vielä koko maata lapsivihamieliseksi kääntää.

63 tykkäystä

Elämä muuttuu hyvin erilaiseksi parikolmekymppisen jälkeen. Sosiaaliset piirit supistuvat ja niillä vanhoilla tutuilla onkin monesti vähän muuta menoa. Merkityksellisten ihmissuhteiden luominen aikuisiällä on muutenkin hyvin haasteellista. Kyllä ne lapset vain tuovat sisältöä elämään, vaikka sitä ei nuorempana heti tajuaisikaan

Tietenkin joku kokee sen työn tai vastaavan kovin merkitykselliseksi. Harva vain myöhemmin harmittelee kuinka tuli liian vähän omistauduttua työlle

28 tykkäystä

Salkkuni on tullut sen verran alas, että tässä kohtaa pitää aloittaa puheet esim. läheisten ihmisten ja muiden asioiden tärkeydestä. Eli sijoittaminen on sijoittamista, lisäksi elämässä on tärkeämpiä asioita kuin sijoittaminen jne.

Nämä voi sitten taas unohtaa, kun salkussa vihertää. :cowboy_hat_face:

67 tykkäystä

Ymmärrän kyllä, että vanhempien ihmisten kunnioitus on uudella mantereella toista kun meillä täällä Pohjois-Euroopassa. Välillä saatetaan mennä hivenen yli.

1 tykkäys

Consuela_no

Joo ei.

edit. Tsiisus tuota Nestettä. Tätäkö sillä puukolla tarkoitetaan?

61 tykkäystä

Mulla noiden arvojen uudelleen määrittely alkoi noin vuosi puolitoista sitten. Sitä ennen olin elänyt ihan normaalia yrittäjän elämää perheeni kanssa, jolle ei ollut oikein ikinä aikaa. Aina oli kiire. Varsinkin töissä oli kiire. Sitten asiat muuttui ja mun naapurilla oli tässä aika oleellinen rooli. Hän oli selkeästi onnellinen. Hänelläkin oli omakotitalo ja perhe, mutta yksi asia oli toisin. Hänellä oli huomattavasti enemmän fyrkkaa. Siis kymmeniä miljoonia.

23 tykkäystä

Onhan se elämä ihan erilaista lasten kanssa kuin ilman. Jos on tottunut nukkumaan puoleen päivään ja puuhailemaan illat omiaan, voi olla melkoinen shokki että oma aika alkaa siinä 20-21 välillä kun saat lapset nukkumaan ja aamulla se katkeaa viikolla herätyskelloon ja viikolla taas muksut heräävät 7-8 välillä joka tapauksessa. Tuohon toki yöherätykset päälle. Juuri asiasta naureskelin kaverin kanssa, kun tuli ensimmäistä kertaa tänä vuonna käytyä kaksin kahvilla.

Jos on ihminen jota kiinnostaa käytännössä kaikki, sitä omaa aikaa tulee valitettavasti napattua yöunista, joka on luonnollisesti typerää. Toista se oli omien vanhempien sukupolvella 80-luvulla: Jos vaimo käänsi kylkeä, ainoa aktiviteetti oli iltaisin lukeminen. Työelämässä työt jäivät töihin valtaosalla ihmisistä eikä elämä ollut yhtä tulostavoitetta ja jatkuvaa uutisvirtaa.

Tässä on aika hyvä podcast palautumisesta ja rauhoittumisesta.

14 tykkäystä

Ihmisten ja nuorten asenteiden muuttumisesta voisi kirjoitella pitkään. En ymmärrä alkuunkaan mainoksistakin tuttua “koska minä haluan” -asennetta – se kertoo ehkä vain siitä, että olen oman aikani tuote. Syyttelyn ja syiden etsimisen sijaan pitäisi silti etsiä ratkaisuja.

Suomen syntyvyyden laskussa on kyse sen sortin ongelmasta Suomelle ja suomalaisille, että sitä toivoisi uusien ja rohkeiden keinojen käyttöä syntyvyyden lisäämiseksi.

Pienten, vaikka alle viisivuotiaiden, lasten vanhemmilta voisi periä merkittävästi vähemmän veroa ansiotuloista. Ja tarkoitan tällä ainoastaan verotusta, joka koskee palkkatuloja työstä. Pikkulasten vanhemmilta otettaisiin siis muita vähemmän yhteiseen pottiin siitä hyvästä, että he kantavat vastuunsa Suomen tulevien vuosikymmenten hyvinvoinnista.

Kuvailemani kannustin hyödyntäisi tehokkaasti suomalaista perisyntiä, joka kaikesta päätellen voi erittäin hyvin myös nuoremmissa sukupolvissa. Johan alkaisi lapsia ilmestyä, kun naapurin perhe kasvaisi 5%:n veroedun avulla.

28 tykkäystä