Etätyöpäivä mökillä, kun lapsilla koulu kiinni tänään. Itsellä opinnot päätyivät tiistaina ja nyt on yrittäjä tutkinto suoritettu. Ei valittamista maisemissa. Ei edes itsellä nihkeä pörssipäivä ahista😁
Makuualustana toimii 6x6x6m 
“riippumatto”
Mukavaa viikonloppua kaikille !
Tein Omahan reisusta pienen yhtiökokousvideon! =)
Ihailen niiden taitoja, jotka elättävät itsensä treidaamisella ja luotan myös siihen, että monet saavat apua teknisestä analyysista hyvinkin paljon. Arvostan niitä, jotka osaavat treidata ja käyttää teknistä analyysia sekä uskon että monien ainakin kannattaisi tutustua tekniseen analyysiin edes jonkin verran. Monet meistä käyttävät sitä hieman jopa huomaamattaan… vaikka eivät siihen luota. 
Tämä oli pohjustusta tarinaani, jonka kerron ulkomuististani, joten voi hieman mennä pieleen jotkin yksityskohdat ja luvut.
Aloitin sijoittamisen vuonna 2018 sijoittamalla indeksirahastoihin ja mm. Nordeaan. Sitten vuonna 2019 olikin jo kovempi vauhti päällä ja sijoittelin enemmän osakkeisiin, niin indeksirahastotkin alkoivat unohtumaan. Hiljalleen törmäsin treidausvideoihin ja kaikki suomenkieliset materiaalit tulikin ahnaasti tsekattua läpi. 
Vuonna 2020 oli OST ja baana auki alkuvuodesta - ei tosin heti tammikuusta. Rupesin treidaamaan 4000 eurolla, josta sain nopeasti kerättyä yksittäisi satosia sieltä ja täältä tuloskaudella. Esimerkiksi Valmetista repäisin alkukeväästä useita satoja euroja, joten 4000 euroa oli muuttunut 5700 euroksi noin kuukaudessa suunnilleen. Tulospäivät olivat ne juttu joilla pelasin ja jotenkin välillä tuurilla onnistuen, mutta kyllä se tuurikin siitä loppui…
No sitten innostuin viputuotteista, vaikka hyvä tuuri ei ollut enää myötä, vaan piti pärjätä taidollakin. En tiennyt aluksi, mikä spreadi oli ja se oli Nordnetikin etu - saivat kivasti välistä, kun en huomioinut niitä juuri ollenkaan. Tein kuukausien aikoina satoja treidejä sekä vetelin hienoja viivoja sekä oli monta indikaattoria käytössä. Se oli sellaista surkuhupaisaa touhua, että DTXL ja Sippola itkunauraisivat itsensä tärviölle.
Tiesin sisimässäni koko ajan ettei minulla ole mitään treidaajalle sopivia ominaisuuksia ja lisäksi olen luokattoman hidas oppimaan, mutta siinä taas menin tutulla “toivo on strategia”-meiningillänikin.
Joo, eli mulla oli tällainen treidausvaihe jolloin käytin teknistä analyysiakin; vedin tuon homman niin huonosti kuin olla ja voi, jos huonommin joku vetää, niin sitten se jo pelleilee. Opin tuosta aikakaudesta erilaisia yksittäisiä asioita ja ymmärsin myös oman rajallisuuteni, mutta kuitenkin muistaen sen, että noissa hommissa on todennäköisesti hyvä vasta vuosien ja vuosien kuluttua, jos silloinkaan. Opin tuona aikana arvostamaan ammattitreidaajia entistä enemmän.
Ei mulla tässä jutussa sinällään mitään erityisempää pointtia ollut, mutta ajattelin kertoa tästäkin vaiheestani sijoitushistoriastani ja ajattelin myös teidän saavan vähän viihdettä perjantai-iltaan. 
Semmoinen huomio vielä minkä alaa hyvin tuntevana varmasti tiesitkin: esiintymispalkkiosta vähennetään yleensä ensin agentuurin komissio ja sen jälkeen vielä tuotantokulut pois. Artistin lopullinen osuus voi hyvinkin olla kokonaisuudesta jopa alle puolet. Mikä ei Suomessa esiintyvälle suomalaiselle bändille ole ollenkaan huonosti.
Ehkä en pitäisi sinua hitaana oppijana, jos tajusit noinkin pian, ettei sinusta ole johonkin hommaan! Minulla vastaavaan (kiinalaiset microcapit) meni aikanaan paljon pidempään…ziisus, luulla että jollain suomalaisella piensijoittajalla voisi olla joku edge kiinalaisiin yhtiöihin…
Luultavasti jokaisella pidempään sijoittaneella (mies)sijoittajalla (*) on historiassaan jokin harharetki, kuin Odysseuksella aikanaan. Ikävä kyllä vasta kokemus on se korviin tungettu vaha (tai tässä tapauksessa korvien väliin), joka useimmiten suojaa kaikkein hölmöimmiltä keksinnöiltä. Joskus on parempi sitoa itsensä mastoon kuin langeta kaunista tarinaa laulavien seireenien lumoihin. Se Kreikan taruston vertauskuvista.
') Naiset ovat tässäkin suhteessa viisaampia.
Ei voi sanoa, että tuntisin erityisen hyvin alaa. Mutta tietenkin siitä palkkiosta lähtee kaikki siihen liittyvät kulut. 100k palkkiota toki kovin moni suomalainen bändi ei Suomessa saa.
Kiitos, mukavasti sanottu! 
Osaan omasta mielestäni aika helposti myöntää olevani väärässä, mikä helpottaa usein elämässä. 
Tosin valitettavasti myös luulen joskus olevani oikeassa ja pidän kovin kannastani kiinni, jos kerran luulen tietäväni.
Käteisen osuuden assosioiminen ns. “optiona” on kyllä kardinaalinen yksityissijoittajillens…
Sen “jutun juonen” kun (ajan kanssa) oivaltaa niin silloin ollaan jo asian ytimessä, ilman turhaa häsläämistä, jos ilmaisu sallitaan.
Toinen on tietysti se wanha hokema “rannalla loikoilemisesta”(=by my main man Jim Rogers) ja elämästä nauttimisesta salkuttamisiensa jälkeen, oman aikansa ainakin…
Ja siihen reunalle viellä hyvinkin pitkälti tietysti myös tämä:
“Those who can not adjust to change will be swept aside by it. Those who recognize change and react accordingly will benefit.”
-Jim Rogers-
Sijoittaminen on mukavaa, jos on hyvä tatsi siitä, miten pörssi tulee käyttäytymään seuraavaksi.
Isketääs kysely
Miltä Helsinki indeksi tulee näyttämään
Seuraavan 6kk:n ajanjaksolla
0 äänestäjää
Seuraavan 12kk:n aikana
Seuraavan 12kk:n aikana
0 äänestäjää
Paljon on saanut lukea siitä että sijoittajat olisivat vielä yllättävän karhuja ja se luo kontra-ajattelun vuoksi hyvät olosuhteet uudelle bull-markkinalle
En tiedä missä nämä karhut ovat, enemmän näitä bulleja kyllä on kun kattoo näitä kyselyiden vastauksia
Karhuilu on itselleni mielentila, joka iskee kun epävarmuutta ilmassa. Uskon 12kk aikana kyllä nousuun, mutta en uskalla kyllä kenellekään suosittaa ainakaan yli sadan prossan osakepainoa. Itse meen satasella. Mutta mihin tahansa sentimenttikyselyyn vastaan että karhu olen. Olen henkisesti valmistunut siis ottamaan laskun vastaan. En oikein ymmärrä mitä virkaa niillä sentimenttikyselyillä on, ehkä tuo osakepaino olisi kiinnostavampi.
Jos tämä on edellytyksenä niin sijoittaminen ei ole kyllä mukavaa puuhaa😄
Mutta ymmärrän pointin, koska moni sijoittaa pörssikurssiin ja silloin ensimmäinen kysymys on pörssin suunta
Niin se on hyvä aina muistaa, että pörssi hinnoittelee aina asioita etukäteen. Monilla hitaamman syklin yrityksillä on tyypillisesti seuraavan puoleen kassavirrat aika tarkkaan tiedossa, koska tietävät kohtuullisen hyvin, mitä sisäänostohinnat oli ja mitä saavat niistä laskuttaa ja missä vaiheessa. Päätökset on tehty jo. Lisäksi tietävät, millainen nippu tarjouksia menee päätökseen ja kuinka monta niistä todennäköisesti voitetaan. Millaisia kauppahinnat suurinpiirtein tulee olemaan.
Vuoden päästä pörssi hinnoittelee taas asioita jonnekin puolen vuoden päähän.
Sitä voi aina miettiä, minkälainen nippu sijoittajia pohtii tänään ostettavien tai myytävien osakkeiden tulosta puolen vuoden päästä ja millainen nippu miettii millaisessa tilanteessa olemme vuoden päästä.
Kulttuurien ja ikäryhmien aikahorisonttikäsityksissäkin on huomattavia eroja.
Harvempi sijoittaja aidosti ajattelee asioita kvarttaali kerrallaan. Joskus odotukset voi olla liiankin kaukana ja maailma ehtii odotellessa muuttumaan.
Poikkeuksena toki treidaajat, joiden osto- ja myyntipäätökset perustuu muihin juttuihin.
Vähän oli huonoa huumoria itseltä.
Todellisuudessahan kukaan ei tiedä, mitä tuleman pitää.
Jep. Ja silti sijoituskeskustelu on täynnä sitä ennustelua ja väittelyä että mitenköhän mahtaa käydä ja kuka on oikeassa
Tosin J Lepikön näkemyksiin jopa jonkin verran uskonkin, hän kun osaa penkoa ja perustella asioita mun mielestä poikkeuksellisen terävänäköisesti. Pörssin suunta ketjuun riittäisi yksi postaus viikossa ja se on linkki uusimpaan TC jaksoon. Sori vaan muut pörssin suunta aktiivit 
Jos ollaan ihan tarkkoja, kaikki on väärässä. 
Sitten aletaan katsomaan, kuka oli vähemmän väärässä tai edes hieman lähempänä oikeaa.
Itseäni kyllä tämä pörssin (tai jopa pörssien) suunta sanonta hämää. Eikö olisi oikeampaa sanoa pörssin suuntima.
Siinähän se vitsi juurikin on eli lähelle kun synkkänä liian pitkään (robokauppaa) tuijottaa niin ei näe enää kauas, lyhyellekään “ohjearvolle”…
Päivän hiustenleikkuupuheiden innoittamina päätin leikata hiukset. Odottelin vaimoa tarkistamaan tulosta ja huolsin koneen siinä joutessani, purin, puhdistin, öljysin ja kasasin. Siinä tuli vaimo ja tokaisi että hyvältä näyttää, pari irtohiusta tuossa takaraivolla taitaa olla. Jyräytin siitä Moserin käyntiin ja iskin kiinni takaraivoon. Luonnollisesti markkinoiden paras hiustenleikkuukone Moser Primat 1230 juuri huollettuna upposi tukkaan kuin Duell mallisalkkuun. Hetkinen, upposi? Eihän tässä pitänyt olla kuin irtohiuksista kyse? Katseeni hakeutui huoltopisteeseen ja siinä rauhallisena makoilevaan 9mm tallaan, jonka huollon jälkeen olin unohtanut laittaa takaisin. Nyt oltiin liikenteessä puhtaalla nollaterällä. Komea lovi siihen jäikin! Yritin paikata tilannetta tekemällä sellaisen siistin etelä-eurooppalaisen faden, mutta en saanut takaa siitä hyvää sokkona, joten tein sitten sellaisen kalju-ananaksen. Vaimo sanoi että näytän sellaiselta sovinisti-fratboylta joka catcallaa naisia kuntosalin ovella.
