Asa on keikkaillut ahkeraan, pyörittänyt omaa levy-yhtiötään ja lyriikoissa käynyt vuosien saatossa niin kilometrien kertymiset kuin flygaritkin ilmi.
Vuosi vuodelta lyriikoiden tarkastelukulma on kääntynyt enemmän itsereflektioon vaikeiden kysymysten äärellä. Mm. eksistentiaalisten kysymysten parissa kuten “maailman parantamisen” konkreettisessa vaikeudessa vs paasaus.
Heitetään vastakysymyksenä ESG:hen sopiva poiminta miehen lyriikoista (ei pakko vastata)
Onko lautaselle olemassa onnellista lihaa? Voinko suojella luontoa, jota kaupungissa pilaan? Oon yrittäny pitkään toisten astioita pestä, kuinkakohan pitkään mä kommuunissa kestän?
Asan lyriikat on jalojen aatteiden lisäksi täynnä mahtavaa itseironiaa johon on helppo samaistua jos kuuntelee ilman liikoja ismejä.
Sitäpaitsi Asamasa on myös yksi töissä käyvistä perheenisistä käsittääkseni kuitenkin.